Uusi aamu ja nyt Helsingissä töissä. Tänään on töitä eduskunnassa ja hiljaistahan täällä on. Kesäkelissä huopatossutehdas-tunnelmat. Mutta saahan töitä hyvin eteenpäin ja monenlaista tässä onkin odottamassa.
….
Päivä jälleen paketissa. Paljon saatu aikaiseksi ja juuri sellainen huopatossutehdas-meininki talolla. Yksi ahkera uurastaja siellä aina hommissa. Ben. Mutta muuten ei paljon ovia kulutettu.
Lähtökohtaisesti erikoinen ja sopaksi muodostunut Lääkelaitoksen pakkosiirto Kuopioon alkaa saada yhä ihmeellisempiä piirteitä. On äärimmäisen valitettavaa, että toimenpiteet ovat saaneet jo koko laitoksen ylijohtajan Hannes Wahlroosin eroamaan. Wahlroos kertoi eronsa syyksi lääkehallinnon alueellistamissuunnitelmat eli pakkosiirron Helsingistä Kuopioon. On surkeaa, jos ei edes ylipääjohtaja ole ollut suunnitelmien takana ja uudistusta edesauttamassa. Se nostaa isoja kysymysmerkkejä koko toimenpiteen päälle ja järkevyydelle.
Järkevyyttä koettelee myös julkitullut tieto, että Lääkelaitos joutunee maksamaan tyhjilleen jäävistä tiloistaan Helsingissä vuokraa jopa kymmenen seuraavaa vuotta. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan vuokrasopimus jatkuu vuoteen 2019 asti. Tänään Sosiaali- ja terveysministeriö kiirehti kuitenkin paikkailemaan asiaa ja totesi, että tilat voidaan ottaa muuhun käyttöön. Näin varmasti on, mutta on kuitenkin ajateltava kokonaisuutta ja kysyttävä onko tiloille taloudellisesti järkevää ja tärkeää muuta käyttöä? Vapautuuko jotkut muut tilat tämän täytön myötä? Saavutetaanko tälläkään täytöllä lopulta mitään säästöä vai kasvaako tilat vain Kuopion uusien tilojen verran lisää ja kaikki vanha Helsingissä jää ja tullee täyteen uutta ja vanhaa?? Julkisuudessa on kerrottu ylimääräisten vuokratarpeiden olevan jopa 10 miljoonaa euroa. Näihin kysymyksiin on syytä saada vastauksia.
Lisäksi julkisuudessa on puhuttu tuplapalkkausongelmasta. Eli henkilökunnalle pitäisi löytää työtä jos ja kun heistä kaikki tai ehkä ei suurikaan osa ole valmis pakkomuuttoo Kuopioon? Syksyllä tehdyn selvityksen mukaan jopa 92 prosenttia viraston väestä ei aio muuttaa Kuopioon pois pääkaupunkiseudulta. Väkeä Lääkelaitoksessa on kaiken kaikkiaan yli 200 ja kun tiedämme, että valtaosa on nuoria alle 43 vuotiaita naisia niin voi vain miettiä mitä murheita se perheille tuottaa ja löytääkö perheiden toiset puoliskot työtä Kuopiosta? Voi siis kysyä mitä tässä on järkeä? Ja mistä vastaava osaaminen Kuopioon aiotaan löytää? Julkisuudessa onkin pelätty, että koko hanke vaarantaa maamme lääketurvallisuuden hallinnon ja valvonnan kautta. Ja ei ole yksi eikä kaksi kovankin luokan yhteydenottoa mitä asiasta olen saanut. Ratkaisumallia olisi ehkä kuitenkin syytä miettiä. Itse en ole lainkaan vakuuttunut, että tällaisen spesifin yksikön ja laitoksen siirto onnistuisi näin ja olisi näin missään tapauksessa järkevää.
Itse en alueellistamiseen ehdottoman kielteisesti suhtaudu, mutta maltillisen järkevästi. On tärkeää, että työpaikkoja säilyy ja tulee myös muualle. Mutta kaikkeen ja kaikille aloille se ei onnistu. Osaavan työvoiman saanti pitää voida turvata. Pitää voida taata perheille inhimilliset mahdollisuudet tulevaisuuden suhteen jne. Tosiasiat olisi tässä valossa syytä myös tunnistaa ja tunnustaa. Asia varmasti tullee puhuttamaan on lopputulos mikä tahansa. Ja pahimmillaan epäonnistuessaan siirto voi olla lopullinen niitti kaikille muillekin haaveille alueellistamisen suhteen. Hanke voi kääntyä täydellisesti koko tavoitetta vastaan. Ja onko siihenkään varaa?
Mutta nyt työpäivä siis onnellisesti takana. Huomenna Matkamessut ja muutama tapaaminen Helsingissä. Tänään kuitenkin ilta kalenterissa tyhjä ja ehkä se käytetään akkujen lataamiseen.
…..
Kyllä juuri näin. Illalla päätimme mennä sitten katsomaan odottamamme Rööperin. 60- ja 70-luvun Helsingin Punanvuoreen sijoittuva Tom Sjöbergin elämää mukaileva elokuva oli katsomisen arvoinen. Peter Franzén on yksi ehdottomista suosikkinäyttelijöistäni – sanoisin, että tämän päivän paras suomalainen. Rööperissä jälleen erittäin vahva ja taidokas roolisuoritus Krisuna. Mutta edelleen ykkönen ehdottomasti täydellinen veto Markku Pölösen Koirankynnenleikkaajassa. Siinä Franzén käsittämätön. Pihla Viitala jälleen myös erinomainen ja myös pääosassaa esittänyt Samuli Edelmann. Upea ajankuvaus ja katsomisen arvoinen. Tuttujakin kankaalla vilahteli.
Kevään elokuvarintamalta odotan vielä paljon. Erityisesti kalenterissa paikka Pölösen Markun Ralliraidalle. Markkun kanssa aikanaan Lopella tutustuimme ja yhtä on pidetty senkin jälkeen ja viime vuoden NesteRallyn jälkeen odotan leffaan entistä enemmän. Franzén siinäkin. Siis uskon, että sekin leffa mun makuun. Olen itse erittäin tyytyväinen, että maassamme on tällä hetkellä monta erittäin taitavaa ohjaajaa ja myös halua tehdä kotimaisia elokuvia. Tällaisella tuotannolla on erityinen paikka ja sitä kannattaa ehdottomasti vaalia ajankuvauksina, historiana, mutta myös suomalaisten romaanien filmaamisena. Olen tyytyväinen, että olemme tällä hallitukaudella monen muun hyvän asian lisäksi saaneet myös lisärahaa kotimaisille elokuville. Jos oikein muistan niin lisärahaa tuli yli 2 miljoonaa tälle vuodelle ja tavoitteena nimenomaan saada myös uusia ohjaajia töihin. Tältä vuodelta odotan ehdottomasti Lenka Hellstedstin Maata meren alla ensi-iltaan sekä Dome Karukosken uusinta Kiellettyä hedelmää sekä J-P Valkeapään Muukalaista. Niin ja sellaisia mitä voisi tehdä?? Itse voisin odottaa esimerkiksi elokuvaa Pertti Spede Pasasen elämästä tai elokuvia Ilkka Remeksen Suomijännäreistä. Aiheita on paljon. Ja tämä kuluva vuosi erinomainen Suomielokuvan vuosi sillä tulleehan loppuvuodesta vielä uusi versio Täällä Pohjantähden alla sekä uutta Kaurismäkeäkin.