Tänään hallituksen luottamuksenmittaus. Eli iltapäivällä täysistunnon alussa äänestämme hallituksen luottamyksesta opposition välikysymyksen johdosta. Tilanne on vakaa, sillä nykyinen hallitus jatkaa monen edeltäjänsä linjalla omistajapolitiikassa. Samaa linjaa ovat vetäneet hallitukset joissa kauppa- ja teollisuusministereinä ovat olleet SDP:n Sinikka Mönkäre ja Erkki Tuomiojakin ja myös keskustan Mauri Pekkarinen. Eli vanha sama yritysten jako kolmeen eri kategoriaan on jatkunut ja uskonkin tässä valossa hallituksen saavan luottamuslauseen.
Tänään myös demarien puheenjohtajapeli saanee uusia kisaajia. Spekulaatioissa esillä ovat ainakin Piia Viitanen ja Kimmo Kiljunen. Seuraillaan tilannetta silläkin saralla.
….
Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueen työvoimatoimistoissa työttömien määrä on edelleen jatkanut laskua. Tammikuun loppuun mennessä työttömien määrä väheni edellisvuodesta 2 100 henkilöllä (-11,5 %). Työhallinnon tilastointitavan mukainen työttömyysaste oli Hämeen TE-keskusalueella tammikuussa 9,2 %. Siinä parannusta eli laskua 1,1 prosenttia ja koko maan työttömyysaste oli 8,4 %. Siinäkin myönteistä kehitystä prosenttiyksikkö.
Meidän omalla alueella Hämeessa työttömyysaste laski vuodessa kaikkialla muualla paitsi kovia kokeneella Forssan seudulla. Valtakunnallisiin lukuihin verrattaessa meidän alueen yleinen trendi on hyvä. Hämeenlinna (7,2) Riihimäki (7,7) Forssa (9,4), Heinola (10,2) ja Päijät-Häme (10,5). Kyse siis alueen työvoimatoimistoista. Eniten työttömien työnhakijoiden määrä vähentyi Heinolan työvoimatoimiston alueella ja vuodentakaiseen kaikissa selkeää parannusta vaikka joulukuisiin lukuihin hieman vuodenaikavaihtelua toiseenkin suuntaan tuli.
Mutta tärkeintä on ehkä kuitenkin se, että yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleidenkin määrä saatiin kääntymään laskuun. Hämeen työvoimatoimistoissa tammikuun lopussa yli vuoden työttömänä olleita oli 4020, mikä on 701 henkilöä (-14,8 %) vähemmän kuin vuosi sitten. On hyvä, että pitkäaikaistyöttömyydenkin korjaamiseen on löytynyt nyt eväitä.
Myös nuorten työttömyyden parissa on tehty työtä ja sielläkin hyvä kehitys näkyy vaikka työtä edelleen riittää. Tammikuun lopussa Hämeen työvoimatoimistoissa oli 1609 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa. Tässä parannusta vuoden takaiseen 370 (-18,7%). Alle kakskymppisiä oli tyttömänä 353. Myös toisessa päässä eli yli viiskymppisten joukoissa on kehitystä parempaa saatu. Yli 50-vuotiaita oli tam-mikuun lopussa työttömänä 6927 eli 800 vähemmän (-10,5 %) kuin vuosi sitten.
Kuntatasolla kuitenkin erot ovat edelleen varsin suuria ja työtä siis edelleen riittää. Suhteellisesti eniten työttömyys väheni Hausjärvellä (-28 %) ja Kalvolassa(-24 %). Maakunnan matalin työttömyysaste oli Hausjärvellä (5,2 %), Lopella (5,8 %) ja Kalvolassa (5,9 %). Korkeimmillaan työttömyysaste oli Forssassa (10,6 %) ja Ypäjällä (9,7 %).Päijät-Hämeen maakunnassa matalin työttömyysaste oli Artjärvellä (6,5 %) ja Hollolassa (6,8 %) ja korkein Lahdessa (12 %) ja Sysmässä (11,1 %).
Kun näitä lukuja hieman katselee sitten avoimien työpaikkojen suhteen niin tilanne on haastava eli samaan aikaan on avoinna runsaasti työpaikkoja. Esimerkiksi tammikuussa ilmoitettiin Hämeessä tuövoimatoimistoihin yli 4600 uutta avointatyöpaikkaa. Kaiken kaikkiaan työvoimatoimistoissa oli tammikuun aikana avoimena 5867 työpaikkaa. Paikoista täytettiin kuukauden aikana 2155. Eli työ löytää tekijänsä, mutta myös kohdanto-ongelma on todellinen meilläkin.
….
Paljon siis tänäänkin tapahtui. Neuvotteluja puolueemme asioista ja tulevaisuudesta, mutta myös talousalueemme ja seutukuntamme tulevaisuudesta. Mm. niiden aiheiden parissa tänään työlounasta ja palaverejä. Mutta salissa tänään isoimpana asiana luonnollisesti välikysymysäänestys. Oppositio ei pystynyt edes heiluttamaan hallitusta ja rintamat kestivät. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että näiltä StoraEnson vaikutusalueiltakin tulleet hallituspuolueiden kansanedustajat kestivät osittain mauttomatkin hyökkäykset ja syyttelyt. Monta erittäin hyvää ja realistista puheenvuoroa näiltä kansanedustajilta viime viikolla salissa ja eniten ihmettelin muutaman vasemmisto-opposition edustajan huutoja ”pitäkääpä tämä puhe Lapissa”. Onko siis tapana puheita vaihtaa sen mukaan missä puhutaan. Pisteet paineenalla olleille kollegoille. Suoraselkäistä toimintaa jossa katse nyt työpaikkojen luomisessa ja kaikessa tuessa näille vaikeuksissa oleville alueille ja ihmisille. Voi vain toivoa, että tämä myllytys ei nyt vaikeuta uusien työpaikkojen syntyä alueelle. Sellaisiakin merkkejä on ollut ilmassa.
Salissa tänään esillä myös Jan Vapaavuoren esittelemänä erittäin tervetullut hallituksenesitys maakauppojen verovapaudesta, jos yksityinen henkilö tai kuolinpesä myy maata kunnalle. Tavoitteena vuoden verovapausjaksolla nopeuttaa ja avata peliä maakaupoissa ennen muuta asuntotuotantoa silmällä pitäen. Itse osallistuin salissa keskusteluun parilla puheenvuorolla. Pääpuheenvuorossani nostin esille lähinnä esityksen myönteisen vaikutuksen maakauppoihin ja merkityksen ennen muuta maaseudulla ja kasvukeskuksissa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kehyskunnille tämä keskeisen tärkeä esitys. Nostin myös hieman esille esityksen taloudellisia vaikutuksia valtiolle. Veromenetys on varsin pieni esimerkiksi vuoden 2006 toteutumiin verrattaessa ja itse toivoinkin menetyksen olevan selkeästi suurempi. Se siis tarkoittaisi sitä, että lakitoimisi oikein ja kauppoja olisi selkeästi aiempaa enemmän. Toisessa puheenvuorossani halusin nostaa esille vielä mietittäväksi valiokunnassa ja asiantuntijoiden kesken onko kuitenkaan syytä rajata kauppojen ulkopuolelle yritysten ja kuntien välisiä maakauppoja. Tällaisia isoja maanomistajia on paljon ja näin voisimme saada tätäkin maavarantoa liikkeelle? Vai tyssääkö asia kateellisuuteen?
Täysistunnon jälkeen sain vieraakseni ensimmäistä kertaa veljeni. Kahvit ja hieman taloon tutustumista ja viimeiset kuulumiset ja sitten osallistuimme Sirpa Asko-Seljavaaran johdolla järjestettyyn Uudet syövän hoidon voivat parantaa -seminaariin eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa. Paikalla alan asiantuntijoita ja täytyy sanoa, että nyt kohtasi hienosti maan paras osaaminen ja esiintymis- ja esitystaidot. Todella hyvät esitykset vaikeasta ja isosta asiasta ja sen eri näkökulmista. Itse en alaan ole kovinkaan syvällisesti perehtynyt, mutta nyt tiedän valtavasti enemmän. Professori Inkeri Elomaa, päärihteeri Harri Vento, professori Pirkko Kellokumpu-Lehtinen ja professori Heikki Joensuu lähestyivät asiaa hieman eri näkökulmista ja haasteista ja anti oli todella hyvä. Asiaa hoidoista, hoitojen kehittymisestä, hinnoista, haasteista, tulevaisuudesta, tutkimuksesta, Akateemisestä tutkimuksesta jne.
Perusasit itselläni ovat olleet kunnossa. Monet tapaukset ovat herättäneet luontaisen kiinnostuksen asiaan ja myös se, että lähellekin on ”osunut”. Se, että meistä joka kolmas sairastuu syöpää ja joka viides kuolee syöpään, on totta. Myös se, että tupakointi on suurin yksittäinen syövänaiheuttaja ja, että joka kolmas syövistä olisi ennaltaehkäistävissä. Mielenkiintoista olikin kuulla se, että miesten syövät ovat kääntyneet laskuun. Hyvin pitkälle kuulemma nuorten tupakkatottumusten muuttumisesta kiinni. Nuorten miesten savuttelu on vähentynyt ja naisten lisääntynyt ja se näkyi käyrissä. Valistuksella siis on saatu aikaan jotain, mutta miksi vain poikien ja miesten kohdalla?
Seminaarissa esille nousi myös se, että syöpien hoitokustannukset tulevat vähintääkin kaksinkertaistumaan lähivuosina. Tapausten määrä nousseen vuoteen 2015 mennessä neljänneksen. Väestö ikääntyy ja vanhoilla syövät yleisempiä. Eli suuri kysymys on tässäkin mistä hoitajat? Siihen on vastattava.
Itseäni seminaarin aikana pohditutti paljon se, että hyvin vähän puhuttiin kasvatuksen puolella vahvasti esillä olevasta ”varhaisesta puuttumisesta”. Tässä siis tarkoitan seulontaa ja sitä, että syövät voitaisiin huomata aiemmin. Tänäänkin esitelmöitsijät keskittyivät lähinnä puhumaan ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Olisiko tässä ”varhaisessa puuttumisessa” vielä parantamisen varaa?
Mielenkiintoisia olivat myös syöpälääkkeiden hinnat. Uudet täsmälääkkeet vuositasolla maksavat noin 10 000 eurosta aina 64 000 euroon. Hoidot eivät aina näin pitkiä mutta esimerkkitapauksessakin oli lääke jota käytettään 12 kuukautta. Asiaa esitellyt professori oli selvittänyt mitä saadaan aikaan vastaavalla lääkkeellä 9 viikon hoidolla. Tulokset olivat samat tai jopa osittain paremmat. Otanta tosin kovin pieni. Mutta jos tästä laskee kyseisen lääkkeen 12 kuukauden hoidon hinnasta eli 35 000 eurosta hinnan yhdeksälle viikolle tekee se 6000 euroa. Mielenkiintoista olisi toki kuulla isomman tutkimuksen tulos tästä? Sellainen kuulemma onkin tulossa. Toisaalta voi myös miettiä miksi syöttää lääkettä 12 kuukautta jos tulos sama reilulla kahdella kuukaudella ihan esimerkiksi haittavaikutusten näkökulmasta? Mutta tämä yksi sellainen mielenkiintoinen juttu mikä esille nousi. Ja toinen hieman erilainen oli se, että joukon kalleimman lääkkeen (50 000e/vuosi) tulokset olivat lähes olemattomia? Onko tällaisen lääkkeen syöttämisessä mitään järkeä? Vai onko se kuitenkin sitten olemassa olevista paras? Mutta kuitenkin jos ei mitään hyötyä ole?? Miettikääpä sitä ja onko siihen yhteiskunnalla varaa tai saatikka onko siinä mitään järkeä?
Mutta kaiken kaikkiaan erittäin antoisa seminaari. Päälimmäisenä lopussa jäi kollegani Jyrki Kasvin sanat mieleen: ”Siinä kasvaimessa on ihminen kiinni”. Hyvä muistutus siitä, että itse kasvaimen hoidon rinnalla ei saa unohtaa ihmistä, perhettä ja kaikkea muuta. Hekin tarvitsevat hoitoa, tukea ja kaikkea mahdollista. Kiitos tästä huomiosta Jyrkille. Kiitos myös Sirpa Asko-Seljavaaralle ja Syöpäjärjestöille tilaisuuden järjestämisestä. Ajatuksia pää täynnä.