Tiistai, 01.08.2006

Blogi, tiistaina 01.08.2006

Tiistai päivä aloitettiin tiedotustöillä. Olen luvannut tehdä muutamalla kaverille tiedottajatyöt formulasarjoista kaverinpalveluksena ja niitä tänään siis aamusta taas sain tehdä. Sitten vielä SRC:n sarjatiedote ensi viikonlopun Joensuun osakilpailusta medialle ja nyt vapaata loppupäivä. Aika kiva tunne. Ensi viikonloppuna siis lennän perjantaina Joensuuhun ja sieltä lauantaina Helsinkiin yöksi ja sitten sunnuntaina Motoforumin peruskoostaminen. Mahtuu tähän viikkoon vielä muutakin. Keskiviikkona teemme tuon Super2000 Seinäjoen Vauhtiajojen ohjelman ja torstaina kuvaamme Pekka Vihman Neste Oil Ralli testejä Janakkalassa. Sellaista siis vielä luvassa.

Nyt Riihimäelle ostoksille. Laattatilaus ja jotain muuta tänään siis tehtävänä.

On ikävää, että lehdistö haluaa rumasti riepotella Sauli Niinistön päätöstä olla osallistumatta ensi kevään eduskuntavaaleihin. Eilen Ilta-Sanomissa Hannu Savola kirjoitti mauttomaan tyyliin asiasta vihjaillen ja tehden kummallisia omia johtopäätöksiä. On ikävää, että juttuja täytyy keksiä keksimisen ilosta. Ymmärrän hyvin päämisterimme Matti Vanhasen pahanmielen kuvaepisodista vapaa-ajan kesäpäiviltä. Vanhanen kummasteli median ja ihmisten halua soitella lehdille julkisuuden henkilöiden liikkeistä. Hyvä maku pitäisi säilyttää.

Niinistöhän oli kertonut median mukaan, että ei aio asettua ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Verkkouutisten saamien tietojen mukaan Niinistö ilmoitti lauantaina Kokoomuksen Uudenmaan piirille. Niinistö ei uutista ole kommentoinut ja on varmasti fiksua odottaa siihen asti, että mies asiasta ensin itse kertoo. Niinistön ja Kataisen suhde on minusta loistava ja Niinistö voisi hyvin lähteä ehdokkaaksi uhkaamatta Jyrkin asemaa ykkösenämme. Näinhän Johannes Virolainenkin aikanaan teki – vanhempana valtiomiehenä.

Odotetaan siis Niinistön oma vastaus asiaan.

Yksi asia mitä tässä olen viime aikoina miettinyt opiskelijoiden tilanteen lisäksi on ollut verotus ja ennen kaikkea perintöverotus. Ruotsihan on jo luopunut koko tietynlaisesta tuplaverotuksesta. Itse olisin valmis luopumaan asteittain vaikka kokonaan perintöverotuksesta. Aluksi minusta perintövero pitäisi poistaa sukupolven vaihdoksista yrityksissä. Näin saataisiin kynnystä madallettua sille että lapset haluaisivat ja ennen kaikkea pystyisivät jatkamaan yrittäjinä ja myös ennen kaikkea maanviljelijöinä.

Myöhemmin ainakin lähisukulaisten välinen perintövero voitaisiin madallusten kautta kokonaan poistaa ja katsoa sitten miten jatkon kanssa olisi järkevää toimia. Ainakin verovapaan perinnön ylärajaa voisi nostaa heti alkuun. Onkohan se nyt noin reilut 3000 euroa – muistaakseni. Sen kokoisesta perinnöstä kun veron maksaa niin taitaa olla enemmän valtiolle kuluja kuin tuloja? Myös lapsien ja leskien asemaa tulisi vahvistaa. Lisäksi perintöveroprosentteja tulisi yleisesti ensisijassa heti laskea.

Uutisethan kertoi oliko se nyt loppuviikosta, että 46 prosenttia suomalaisista poistaisi perintöveron kokonaan ja 40 prosenttia uudistaisi järjestelmää ja poistaisi nykyiset kolme veroluokkaa. Tämä asia pitäisi saada keskusteluun vahvasti ensi vuoden hallitusneuvotteluissa – viimeistään.

….

Nyt laattaostoksille ja vapaapäivää viettämään.

Sainpa jälleen mukavan puhelinsoiton. Hyvä ystäväni Nylundin Riitta soitteli ja kertoi, että mukaan tukiryhmään haluavat myös Anneli ja Hannu Tuominen. Anneli on talousjohtaja ja tehnyt upean uran Paloheimo-konsernissa ja Fenestralla. Hannu taasen on maankuulu Lopen perunasta tai oikeastaan perunan kuljetuksista. Lisäksi Riitta ilmoitti mukaan myös Löfgrenin Pertin ja Annelin. Kesäloppilaiset ja aktiivit kokoomuslaiset Vantaalta. Löfgrenithän tunnetaan usemmassakin polvessa Lopella hyvin ja pitkältä ajalta ja oli kiva saada heidätkin mukaan. Kiitos mukaantulijoille ja Riitalle. Hyvä henki päällä kiva!

Samalla Riitan kanssa puhuimme hieman kunnan asioista ja samoista asioista soitteli myös Jaron Samppakin. On mukava, että tieto kulkee ja meidän ryhmässä asioista saa keskustella avoimesti ja olla myös eri mieltä jos siltä tuntuu. Se on ryhmämme vahvuus. Kiva.

Illansuu kello 17.12 ja takaisin mökillä. Nyt tilattu laatat koko asuntoon ja sain tiedon, että peilikaapit tulevat jo tällä viikolla. Saunan kuvatkin valmiit eli urakka etenee mukavasti.

Vapaapäivä mennyt mukavasti. On välillä mukava vain melkein olla. Lehtiä lukea ja nauttia.

Taitaa tuo kulttuuriministeri Karpelakin lukea meikäläisen blogia 🙂 Eilen kirjoitin opintotuen tulorajojen nostamisesta ja valotin tilannetta myös omakohtaisella kokemuksella. Tänää ministeri sitten esittää ensi vuoden budjettiin 20 prosentin korotusta opintotuen tulorajoihin. Saarelan mukaan korotus parantaisi arviolta 15 000 opiskelijan toimeentuloa. Sen kustannusvaikutus budjetissa olisi noin kuusi miljoonaa euroa. Tulorajoja ei ole tarkistettu vuoden 1998 jälkeen eli juuri sen vuoden jälkeen jolloin minä valmistuin luokanopettajaksi. Meidän aikaan mentiin vanhoilla rajoilla ja vanhoilla laskutavoilla ja ne olivat vielä epäoikeudenmukaisemmat ja vähemmän työtä tekemään innostavat.

1998 vuoden korotuksen jälkeen opiskelija on voinut tienata jokaista tukikuukautta kohden 505 euroa ja tuetonta kuukautta kohden 1515 euroa ilman, että se vaikuttaa tuen määrään. Liikaa maksetut tuet peritään myöhemmin takaisin. Laskentatapa nyt kohtuullinen, mutta rajat kohtuuttoman matalat.

Esitys on hyvä ja toivotaan, että se kelpaa myös Heinäluomalle vaikka esitys tuleekin keskustan ministeriltä.

Kello juuri 23.15 ja tulin takaisin kotiin. Lepäilin tuossa lomapäivän iltaa mökillä katsellen lottaelokuva Lupausta ja siinä sitten vielä perään pikku päikkäritkin otin. Mielenkiintoinen kuvaus sotiemme hiljaisista uurastajista. He ovat kunniansa ansainneet. Sitten ei enää nukkuttanutkaan ja kävin hyvän ystäväni kanssa kahvilla. Oli kiva pitkästä aikaa hieman jutella ja vaihtaa kuulumisia mm. politiikasta. Sain kuulla, että hyviä kommentteja minusta on tullut myös Riihimäen demarienkin leiristä. Ne tuntuvat aina hyvälle eli kehut toisen puolueen joukoista. Silloin kun niitä saa niin tietää ne myös ansaitseensa. Kahvit joimme ja jutut vaihdettiin… Ystävät tässä elämässä tärkeitä.

Kotiin ajaessani oli sitten onnettomuus lähempänä kuin pitkään aikaan. Launosten Paajasen Esson kohdalla sain tehdä töitä tosissani etten törmännyt hirveen. Onnekseni näin toisen hirven jo kauempaa ja tiukalla jarrutuksella ja ohjauksella sain pelastettua itseni (ja autoni). Isoja eläimiä metrin päästä. Onneksi tuossa paikassa alkaa juuri 80 km nopeusrajoitus ja olin jo hieman nostanut kaasujalkaa. Kun ajaa vuodessa 60 000 kilometriä niin on aika hyvin oppinut, että turhalla kaahaamisella ei mitään voita ainakaan ajassa. Kiitän.

Nyt nukkumaan ja aamulla AKK:lle tekemään MTV3:selle Motorforum Extraa Seinäjoen Vauhtiajoista.

Kommentit