Maamme tieverkko rapautui ja kunto heikkeni pitkään. Jostain syystä ongelmaan ei tartuttu ennen nykyhallituksen alkua vaan kaikki rahat ohjattiin vain uusien teiden ja väylien rakentamiseen samaan aikaan kun olemassa oleva verkko sai rapistua. Väyläverkon ns. korjausvelka nousi aina noin 2,5 miljardiin euroon kunnes tähän kasvavaan ongelmaan herättiin.
Liikenneväylien korjausvelan vähentämiseen myönnettiin lisärahoitusta 600 miljoonaa euroa vuosille 2016–2018, josta ensimmäinen 100 miljoonaa euroa käytettiin vuonna 2016 ja tänä vuonna 200 miljoonaa. Lisärahoituksella pystyttiin pysäyttämään korjausvelan kasvu ja myös ainakin hetkeksi kääntämään korjausvelka laskuun. Rahoituksella vastattiin erityisesti elinkeinoelämän mm. metsäteollisuuden, mutta myös laajemmin työmatkaliikenteen tarpeisiin. Korjausvelkaan annettua rahaa on käytetty erittäin tehokkaasti ja vaikuttavasti, mutta kaikkia tärkeitä huonokuntoisia kohteita ei ole eikä pystytä kunnostamaan tämän työn aikana. Nykyhallituksen käynnistämä korjausvelkaohjelma nimittäin päättyy ensi vuoden jälkeen eikä 2,5 miljardin korjausvelkaa ole saatu maksettua vaan vain hieman lyhennettyä. Nyt olisikin syytä avata parlamentaarinen keskustelu väylien korjausvelkaohjelman jatkamiseksi ainakin vielä kaksi seuraavaa hallituskautta. Tällainen kahdeksan vuoden aikajakso antaisi nykyistä järkevämmän tavan vastata korjausvelkaan. Nyt nimittäin rahaa on jouduttu käyttämään lyhyessä aikajänteessä niihin hankkeisiin missä suunnitelmat ovat olleet valmiina eikä siis välttämättä aina sellaisiin kohteisiin missä tarve olisi ollut suurin tai akuutein. Toisaalta nyt huolena on myös se, että ensi vuodelle suunnittelurahaa myös vähennetään eli jatkossa näitä valmiita suunnitelmia ei enää ole tässäkään väärin ja tieverkon ylläpito ja saneeraus tulee entistä vaikeammaksi.
Nyt siis pitkästä aikaa myös maaseudun teiden siltoja ja pintojakin on saatu uudistettua ja jopa osittain teiden runkojakin. Mutta tänään Hämeenliiton hallituksen kokouksessa missä käsittelimme Uudenmaan ELY:n tienpidon ja liikenteen suunnitelmaa vuosille 2018-2021 otin esille myös tieverkon vuotuisen kunnossapidon. Lähes viikottain ja kesäisin oikeastaan päivittäin nimittäin tulee viestiä siitä, että miten huonosti teittemme talvi- ja kesäkunnossapito tapahtuu. Meillä maaseudulla alkaa oikea karhu olla jo tutumpi hahmo teiden varsilla kuin tiekarhu ja traktoreilla ja kevyellä kalustolla ei saada teitä kunnossa pidettyä ei talvella polanteiden aikaan eikä kesällä sorateillä ja nimismiehen kiharoilla.
Olen sopinutkin nyt yhden tapaamisen ELY:n johdon kanssa ja ihan paikan päälle. Haluan näyttää ihan kädestä pitäen miten luvattoman huonossa kunnossa valtion soratiet ovat. Nyt arkea on se, että yksityistiet ovat ja pidetään paremmassa kunnossa kuin valtion omistamat ja ylläpitämät soratiet. Palaan näihin seikkailutunnelmiin kun visiitille lähdemme. Pyydän maasturia lainaksi jos tilanne sitä jo silloin vaatii 🙂
Tänään siis maakuntapäivä maakuntahallituksen kokouksessa Hämeenlinnassa. Pitkään olen ollut mukana tässä Hämeen maakunnan hallinnossa ja nyt sitten myös maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Isoja asioita ja suuressa muutosvaiheessa saan puheenjohtajana toimia.
….
Kello 20.18 ja kotona. Hieman hämmentyneenä olen seurannut ja kuunnellut kahden eri kansallisen lajiliiton väen houkuttelua minua liittojen puheenjohtajaksi. Olen kummassakin pohdinnassa nyt tullut lopputulokseen, että haluan viedä loppuun urheilutyön Valtion Liikuntaneuvoston johdossa Tapio Korjuksen kanssa. Se tarkoittaa nyt vielä kahden vuoden pestiä ja siksi olen nyt vastannut nöyränä ja jopa hieman imarreltuna ja otettuna ei kiitos. Kummankin lajiliiton lähellä tulen jatkamaan tulevaisuudessakin ja katsotaan vielä.
Huomenna eduskunnassa arki ja kokouspäivä. Budjettivääntöä 🙂 Toki poikkeuksellisen yksituumaisessa hengessä.