Uutissuomalainen julkaisi tänään gallupin minkä mukaan enemmistö suomalaisista ei vapauttaisi elinkautisvankeja. Meillähän elinkautinen on käytännössä vain noin 14 vuotta. Usemmankin elinkautisen tai jopa uuteenkin murhaan ja siitä elinkautiseen tuomittu vapautuu meillä aikanaan.
Itse olen herätellyt pidempään jo keskustelua väkivaltarikoksista annettujen tuomioiden pituudesta. Jotain tiukennuksia olemme saaneet aikaan mm. raiskausrikoksissa ja pikku hiljaa ruuvia on kiristetty. Mutta esimerkiksi ensikertalaisuus alennukset on meillä edelleen voimassa ja jopa raiskatakin Suomessa voi useamman kerran ensimmäistä kertaa.
Norjan massamurhatapaus herätti minut pohtimaan myös aikanaan sitä, että pitäisikö meillä on mahdollisuus myös loppuelämän mittaiseen tuomioon. Nythän vapautuminen tapahtuu ajanpäästä ja meillä jopa asiantuntijoiden tahdon vastaisesti. Meillä ei nimittäin ns. vaarallisuusarviot ole Helsingin Hovioikeutta sitovia ja yhtä mittaa saamme uutisia, missä kerrotaan oikeuden päätyneen vapauttamaan rikollisen jota vankeinhoidon ammattilaiset ovat pitäneet edelleen vaarallisena ja vastustaneet vapauttamista. Vaarallisuusarvio on siis oikeuspsykiatrinen tutkimus, jossa arvioidaan vangin todennäköisyyttä syyllistyä uudelleen väkivaltarikoksiin. Vaarallisuusarvion allekirjoittaa aina psykiatrian erikoislääkäri. Arvion laatimiseen osallistuu myös kliininen psykologi, sosiaalityöntekijä ja joukko hoitajia, jotka seuraavat vangin käyttäytymistä hoitojakson aikana.
Minusta siis Norjan massamurhaajan tapaiselle henkilölle pitäisi voida tuomita Suomessa elämänmittainen tuomio. Saman tulisi minusta koskea muitakin massamurhia, kouluampumisia ja terroristimurhia.
Meillä elinkautisvanki voi siis vapautua ehdonalaiseen 12 vuoden jälkeen. Päätöksen vapauttamisesta tekee Helsingin hovioikeus. Meillä 2010-luvulla elinkautista on joutunut istumaan keskimäärin hieman yli 14 vuotta ja käytäntö missä elinkautisvangin vapauttamista harkitaan säännönmukaisesti tietyin väliajoin on yleinen muuallakin Euroopassa. Vapauttaista arvioidaan 50:stä Euroopan maasta 31:ssä, mutta esimerkiksi Englannissa ja Walesissa voi saada myös tuomion mistä ei ole mahdollista vapautua lainkaan.
Meillä toistaiseksi pisin elinkautinen on kestänyt 22 vuotta. Kyseinen henkilö vapautui lopulta vuonna 2012 ja heti seuraavassa kuussa hän surmasi uudelleen. Hänet tuomittiin jälleen murhasta ja nyt hän istuu toista elinkautistaan ja vapautunee siitäkin aikanaan. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma totesi aikanaan, että ”Vakavista väkivaltarikoksista aiemmin tuomittujen todennäköisyys syyllistyä uudelleen väkivaltaan kohta vapautumisen jälkeen on suhteellisen suuri.” Meillä tällaisetkin henkilöt siis vapautetaan ja jopa vastoin alan ammattilaisten vaarallisuusarvioita.
Toivon, että oikeusministeri Antti Häkkänen ottaa nyt pikaisesti uudelleen arviointiin maamme elinkautistuomioiden käytänteet. Ensi sijassa vaarallisuusarvioista tulee tehdä hovioikeutta sitovia eli vapauttaminen ei pidä olla mahdollista, jos vaarallisuusarviointi tätä ”vastustaa”. Ja samalla täytyy etsiä keino tuomita myös elämänmittaisia rangaistuksia kun teko sellaista edellyttää.
Uutissuomalaisen gallupissa tämä saa kansalta vahvan tuen. Kolme viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että elinkautisen vankeusrangaistuksen tulisi olla aidosti elinkautinen, eli vanki istuisi rangaistustaan koko loppuelämänsä. Järkevältä kuullostaisi se, että oikeus voisi tuomita määrämittaisen tuomion vaikka sitten 12, 14 tai 22 vuotta, mutta myös tarvittaessa aidon elinkautisen.
….
Kello 20.50 ja kotona. Illalla isä vielä yllätti lapset ja leivoimme yhdessä muffinsseja päiväkotiin vietäväksi. Hauskaa oli ja jauhot pöllyivät 🙂
Mutta hauska ja mielenkiintoinen oli päivä töissäkin. Pari vierasryhmää päivällä. Ensin avustajani ystäväpariskunta ystävineen ja sitten kolmasluokkalaisia koululaisia Sipoosta. Aivan mahtava ja ihastuttava luokka jälleen. Kyllä meillä on upeita lapsia ja hienoja opettajia.
Kokoukset sitten isojen asioiden ääressä. Aamusta ensin Hämeen kansanedustajapalaveri Sote-asioiden parissa ja sitten Valtiovarainvaliokunta kiinteistöverojen parissa. Tänään saimme vahvistuksen valtiovarainministeri Petteri Orpolta ja VM:stä sille, että pystyimme perumaan suunnitellut kiinteistöverojen korotukset. Talous on kehittynyt jo niin hyvin, että pystyimme tämä asumista ja perheitä kurottavista korotuksesta luopumaan ja saimme tähän myös muut puolueet mukaan. Aiheesta enemmän tuolla Uutiset ja Kynästä -sivuillani. Meille kokoomuksessa tärkeä päätös, sillä me emme koskaan muulloin suostu veroja kiristämään kuin silloin kun on pakko ja mitään muuta ei enää ole tehtävissä. Nyt muut meidän kanssa tässä samalle linjalle.
Täysistunnossa sitten vielä pankki ja veroasioissa Orpon johdolla ja illalla sitten Riihimäen kautta takaisin kotiin Lopelle. Mutta vain yöksi. Aamulla aikaisin takaisin.