Venäjän dikataattorin uskollinen Dmitri Medvedev kirjoitti lauantaina VKontaktessa, että ”Ukraina lakkaa olemasta”. Väärin herra Medvedev. Täydellisen väärin.
Tämä taistelu tekee Ukrainasta päinvastoin kansakunnan kansakuntien joukossa.
Medvedev kirjoittaa natseista, Anschlussista eli Natsi-Saksan pakkoliittämisistä ja ukrainalaisista 
maamiehinään. Todellisuudesta irrallaan Medveden kirjoittaa, että omaa selustaansa ja elämäänäs turvatakseen uhmakkaasti, että ”Tämän takia emme tarvitse Ukrainaa. Tarvitsemme mahtavan Suur-Venäjän” ja , että ”Tällaista Ukrainaa ei tarvita kenellekään missään. Ja siksi se lakkaa olemasta”.
Päin vastoin. Ukrainasta tulee tämän sodan myötä kansakunta kansakuntien joukossa. Kansakunta, jonka jäseniä yhdistää toisiinsa ja erottaa muista kansakunnista esimerkiksi yhteinen kotimaa, historia, julkinen kulttuuri ja talous. Myös kansakunta, joka saa valita itse ystävänsä vaikka ei naapureitaan voikaan. Olenkin vakuuttunut, että Ukrainasta tulee tämän Putinin hyökkäyssodan jälkeen vahvempi kuin koskaan – ehdottomasti itsenäisempi kuin koskaan – ja myös lopulta tiivis osa länttä ja läntisiä demokratioita.
Dmitri Medvedev uho on surullista. Uhittelua ydinaseilla. Ohjusiskupuheita Saksaan. Puheita hypersoonisista ohjuksista Haagin oikeustaloon. Vainoharhaisuutta. Tuntuu, että hän kamppailee jo oman olemassa olonsa ja elämänsä puolesta. Jos et pysty miellyttämään ja tyydyttämään diktaattoriasi, niin sinua ei enää ole. Lakkaat olemasta.
Ukrainassa maanpuolustustahto on noussut. Ukrainalaisilla on syy taistella toisin kuin venäläisillä nuorukaisilla, joita Putin säälittä lähettää nyt kuolemaan. Ukrainalaiset taistelevat kotimaansa olemassa olosta ja vapaudestaan. Väistämättä tässä tulee mieleen pääsiäisen uutinen siitä miten NBA:n Utah Jazzin Lauri Markkanen kertoi lähtevänsä seuraavaksi koti Suomeen suorittamaan asepalvelustaan. 23-vuotias suomalaistähti suorittaa kansalaisvelvollisuutensa tänä vuonna, kun Utah Jazz ei edennyt pudotuspeleihin. Markkanen aloittaa varusmiespalveluksensa nyt huhtikuun saapumiserässä astuen palvelukseen viikon päästä huhtikuun 17. päivänä.
Markkasen seurakaveri Kelly Olynyk kiteytti olennaisimman:
”Olen varma, että hän tekee kaikkensa palvellessaan maataan.”
Olen ylpeä Lauri Markkasesta myös tämän päätöksen kanssa. Tässä on kyse siitä perinnöstä minkä me saimme isoisiltämme silloin, kun Suomi kävi taistelua olemassa olostaan ja vapaudestaan Neuvostoliittoa – nykyistä Venäjää – vastaan. Jokainen vuorollaan. Ja jotain tästä yhteisestä velvollisuudestamme kertoo se, että yksi maailman parhaista koripalloilijoista haluaa oman osansa suorittaa kesken nousujohteisen uran. Ja varmasti siksi, että isänmaa on hänelle tärkeä ja ilman sitä meillä ei olisi mitään.
Ollos´ huoleton, poikas´valveil´ on!