Yksi suurimpia virheitä peruskoulumme historiassa on taito- ja taideaineiden alasajo. Maija Raskin opetusministerikaudella 1999-2003 peruskoulun valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako uudistettiin ja silloin mentiin pahan kerran metsään. Esimerkiksi koululiikunnan määrää ei haluttu lisätä ja tulokset näkyvät nyt ja näkyivät jo silloinkin. Lisäksi valinnaisuutta vähennettiin eli kielten ja taide- ja taitoaineiden valinnat romahtivat. Uudistus epäonnistui silloin, ei täysin, mutta pahasti.
Virheistä täytyy kuitenkin oppia ja ne täytyy korjata. Tätä työtä tehdäänkin nyt opetusministeri Henna Virkkusen johdolla. Peruskoulun eri oppiaineiden välistä tuntijakoa ollaan uudistamassa. Erityisesti alakouluun taito- ja taideaineita olisi saatava lisää teoriapainotteisuuden lomaan. Nimittäin vaikka PISA-tulokset kertovat, että taidollisesti kouluissamme pärjätään ja opitaan, niin samaan aikaan kouluissamme viihtymisessä on toivomisen varaa.
Samaan aikaan on syytä miettiä myös sitä, voisimmeko hieman lisätä myös perusopetuksen tuntimäärää. Tällä hetkellä meillä Suomessa on OECD-maista vähiten oppitunteja. Erittäin tärkeä viesti uudistusta tehtäessä oli myös se, että opetusministeri viestitti, että nämä mahdolliset lisätunnit eivät tule rasittamaan vaikean taloustilanteen kanssa painivia kuntia, vaan rahat lisäoppitunteihin tulisivat valtiolta.
Tuntijakoasiassa on tarkoitus edetä jo tulevana keväänä osana suurempaa opetussuunnitelmauudistusta. Tässä työssä vaikututtamisen paikka on nyt juuri. Miten te vanhempina, entisinä oppilaina tai nykyisinä opettajina koette tilanteen? Siitä kannattaa viestittää nyt.
Opintotuki vaatii kokonaisuudistusta
Olemme tällä hallituskaudella ottaneet myös aivan uudenlaisen otteen opintotukikysymykseen. Oli vaikea uskoa, että meni peräti 15 vuotta ennen kuin opintorahaa korotettiin nyt vuonna 2008. Opintorahan reaaliarvon oli siis annettu romahtaa täydellisesti. Se kertoo arvostuksesta – niin edellisen hallituksen kuin nykyisenkin.
Opintotukea on kehitetty tällä hallituskaudella määrätietoisesti. Ensin toteutimme tuon odotetun 15 prosentin tasokorotuksen opintorahaan, sen jälkeen korotimme ns. vapaantulonrajoja 30 prosentilla ja tämän jälkeen vielä puolison tulojen vaikutusesta asumislisään luovuttiin.
Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä. Olemme käynnistäneetkin samalla myös opintotuen kokonaisuudistustyön. Tavoitteenamme on se, että nuoret voisivat opiskella ja keskittyä siihen. Se tarkoittaa sitä, että opintotuen tullee olla sellainen kokonaisuus, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Työryhmä esittääkin tämän johdosta mm. opintorahan sitomisesta indeksiin. Näin opiskelijoiden tuet nousisivat elinkustannusten tahdissa. Tämä jatkaisi myös muissa tuissa käyttämäämme uutta linjaa. Tehtiinhän juuri päätös hallituksen keskuudessa myös lapsilisien sitomisesta indeksiin. Samaan aikaan on tarkoitus korottaa myös opiskelijoiden ateriatukea ja tehdä erityinen 145 tasokorotus opintorahaan perheellisille opiskelijoille.
Mutta erittäin tärkeää on se, että itse opintotukikokonaisuus on tulevaisuudessa sellainen, että se mahdollistaa opiskelun ja kannustaa opiskelemaan, mutta ennen muuta valmistumaan. Tätä varten opintotuki myönnettäisiinkin jatkossa kahdessa osassa ensin alempaa korkeakoulututkintoa varten ja sitten ylempään. Esimerkiksi Suomen Ylioppilaiden liitto on jo nyt todennut, että esitetty kaksiportainen tukimalli kannustaisi juuri oikein aidosti suunnitelmalliseen opiskeluun. Opiskelutahtia työryhmä kiristäisi nostamalla vaatimusta siitä, kuinka paljon opintoja tulee suorittaa tukikuukautta kohden ja myös opintolaina halutaan tehdä entistä houkuttelevammaksi opiskelijoille.
Paraikaa teemme työtä tämän asian parissa. Haluamme nopeasti parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia päätoimiseen opiskeluun. Tavoitteenamme on nopeuttaa valmistumista ja pidentää työuraa sen alkupäästä.
Ikivanhasta päivähoitolaista varhaiskasvatuslaiksi
Kolmas iso uudistustyö on edessä oleva ikivanhan päivähoitolain suuruudistus. Nykyinen päivähoitolakihan säädettiin 37 vuotta sitten eikä sitä ole lainsäädännön tasolla tarkasteltu kokonaisuutena siis vuosikymmeniin. Ei tarvitse edes kirjoittaa mikä kaikki tässä ajassa on muuttunut. Voi vain todeta, että uudistustarve on ilmeinen.
Vanhasta aikuiskeskeisestä ja ”työvoimapoliittisesta” päivähoitolaista tulee tehdä nyt lapsi- ja perhekeskeinen varhaiskasvatuslaki. Sen tulee tukeutua kasvatuskumppanuuteen vanhempien ja muiden aikuisten kanssa. Päivähoidon erilaiset muodot tulee nostaa esille perheiden erilaisten tarpeiden näkökulmasta ja tärkeää on myös korostaa päivähoidon roolia vanhempien kasvatuksen tukena. Myös päivähoidon ennaltaehkäisevää lastensuojelullista tehtävä tulee painottaa. Päivähoito on myös tulevaisuudessa keskeisin palvelu työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta. Varhaiskasvatusta tuleekin nyt kehittää osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kokonaisuutta, mutta myös osana pienten lasten palvelujärjestelmän uudistamista sekä lasten oikeuksia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Nykyinen päivähoitolaki ei siis vastaa 2000-luvun varhaiskasvatuksen haasteisiin eikä se pysty takaamaan tasa-arvoisia, laadukkaita ja monipuolisia pienten lasten palveluita. Päivähoitolain kokonaisuudistuksen valmistelu ja käsittely edellyttävätkin laajapohjaista keskustelua varhaiskasvatuksen merkityksestä, sisällöistä ja ennen muuta tehtävistä. Tämän työn aika on nyt.
Timo Heinonen
kansanedustaja
sivistysvaliokunnan jäsen
OSSI – Sivistyksen ja osaamisen verkoston puheenjohtaja