Lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen ja HUS:n lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari tekivät viikonlopun HS:ssä (7.4.2024) esityksen uusista erittäin väkivaltaisten lasten ja nuorten lastensuojeluyksiköistä. Tällaisissa lastensuojelun erityisyksiköissä saisi aina parasta mahdollista yliopistosairaaloiden tuottamaa psykiatrista hoitoa, mutta pystyisi käymään myös koulua. Lastensuojelunkenttä ja lastenpsykiatrit ovat pitäneet samaa esillä jo aiemmin ja nyt Vantaan Viertolan kouluampumistapahtuma nosti asian jälleen keskusteluun. Pekkarinen totesi HS:ssä, että ”tällaisia lapsia yhdistää käytöksen tuhoavuus, joka kohdistuu joko itseen tai muihin”.
Esitys saikin jo samana päivänä pääministeri Petteri Orpolta (kok) tukea. Pääministeri kommentoi esitystä Yleisradion Pääministerin haastattelutunnilla ja kertoi maamme hallituksen tarttuvan siihen välittömästi. Orpo kertoi hallituksen haluavan toteuttaa ehdotuksen hybridiyksiköistä vakavasti oireileville, ns. system crasher lapsille ja nuorille.
Kun normaali ei toimi, eikä erityinenkään riitä, tarvitaan poikkeuksellista.
System Crasher nuori on erikoinen ja vaikeaselitteinen nimitys, mutta sitä on myös itse tilanne. System Crasher nousi terminä laajemmin esille vuonna 2019, kun Saksassa julkaistiin samanniminen elokuva. Elokuva kertoi 9-vuotiaasta Benni-tytöstä (Helen Zengel), jota palloteltiin sijaishuoltopaikasta toiseen ja ryhmäkodista kolmanteen. Pieni tyttö oli monessa mielessä valloittava, mutta myös impulsiivinen, voimakas ja aggressiivinenkin. Ammattilaiset ja aikuiset tekivät parhaansa, mutta eivät pystyneet häntä auttamaan. Lastensuojeluaiheinen elokuva olikin vahvoja tunteita herättävä, mutta samalla myös varsin realistinen kuva tilanteesta, missä järjestelmä on kyvytön vastaamaan lasten ja nuorten tarpeisiin. Saksassa tällaisia lapsia, jotka joutuvat esimerkiksi suojakotiin siksi, että eivät kelpaa muuallekaan, kutsutaan nimellä systemsprenger. Kyse on siis tietynlaisista järjestelmän ”väliinputoajalapsista”, jotka rikkovat systeemin. Järjestelmä on siis heidän kohdalla rikki, vaikka olemme luulleet sen toimivan. Ja yleensä se toimiikin, kun ongelmat pystytään rajaamaan selkeästi, mutta kun näin ei ole, niin systeemi ei toimikaan. Palvelujärjestelmämme on tällöin liian pirstaleinen.

Pääministeri Petteri Orpo (kok), sisäministeri Mari Rantanen (ps) ja opetusministeri Anna-Maja Henriksson (r) olivat median tavattavissa Valtiosalissa 2. huhtikuuta 2024 Vantaan kouluampumiseen liittyen. Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta
Elokuvan pieni tyttö ei siis ole paha, mutta ei toisaalta myöskään tiedä, mitä hyvä on. Moniongelmainen lapsi käy karua taistelua tahtoen eniten lopulta olla kuitenkin vain oman äitinsä kanssa.
Pekkarinen ja Repokari nostavat siis pääministeri Petteri Orpon tukemana keskusteluun lastensuojelun hybridiyksiköt, jotka olisivat siis erikoistuneet erityisesti väkivaltaisesti käyttäytyviin lapsiin ja nuoriin. Esille esimerkkinä on nostettu Helsingin Rinnekoti Oy:n intensiivihoidon yksikkö, missä lastenkotiin on integroitu HUS:n lastenpsykiatrian yksikön psykologi, neuropsykologi, sairaanhoitaja ja lääkäri. Lisäksi samassa yksikössä toimii sairaalakoulu ja keskiöön on nostettu pysyvyys.
Uusien lastensuojelun hybridiyksiköiden perustaminen ei tapahdu käden käänteessä. Tarvitaan toimintakulttuurin muutoksen lisäksi myös lainsäädännön muutoksia ja resurssejakin. Lastensuojelulakia tulisi esimerkiksi muuttaa niin, että lapsen tai nuoren toimintaa voitaisiin rajoittaa turvallisesti yksikön sisällä. Antaa siis rajoja. Ehdottomasti rakkauttakin.
Tämä auttaisi itse lapsia ja nuoria, mutta myös muita ihmisiä.
On nimittäin arkipäivää, että meillä on lastensuojelussa ja sijaishuollossa koko ajan enemmän ja enemmän erittäin vaativahoitoisia ja monenlaista tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Lapsen, mutta myös perheen ongelmien kasaantuessa tarvitaan uudenlaista ja pitkäjänteisempää apua. Kimurantit ja moniongelmaiset tilanteet vaativat laaja-alaisesti erilaisia palveluita. Ja tällöin kuten saksalaiselokuvassakin kävi, systeemi ei jousta riittävästi ja eri toimijat, hyvästä tahdostaan huolimatta, jäävät liian yksin.
Tällainen moniammatillinen ja monitoimijainen yhteistyö voisi saada systeemin toimimaan näillekin erityisille lapsille ja nuorille. Hyvä, että asiaan nyt tartutaan, vaikkakin vasta Viertolan surullisten tapahtumien jälkeen.
Lasten ja nuorten ongelmien haasteet tunnistimme toki jo hallitusneuvotteluissa keväällä 2023. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa mainitaan mielenterveys 35 kertaa ja sieltä löytyy lukuisia mielenterveyttä edistäviä toimenpiteitä mm. terapiatakuu, walk in -terapiat sekä psykoterapiakoulutuksen kehittäminen. Hallitusohjelmassa sovimme myös 200 miljoonan euron lisärahoituksesta peruskouluille. Haluamme lisätä viikkotuntien määrää ja uudistaa ns. kolmiportaisen tuen mallin. Tavoitteenamme on vaikeassakin taloustilanteessamme mahdollistaa siis lisäopettajien palkkaaminen kouluihin, mutta myös erityisopettajien ja avustajien. Tulemme myös rajoittamaan turhaa puhelimien käyttöä koulupäivien aikana ja puuttumaan uusinkin toimin koulujen rauhottomuuteen ja koulukiusaamiseen. Olemme lisäksi sopineet hallituspuolueiden kesken, että selvitämme oppilashuoltohenkilöstön siirron hyvinvointialueilta takaisin kunnille. Haluamme siis varmistaa, että koulun, oppilashuollon ja perheiden välinen yhteistyö sujuisi mutkattomasti lähellä.
Järjestelmää voidaan siis uudistaa ja korjata. ”Systeemit” pitää saada toimimaan ja ottamaan huomioon erilaiset lapset ja nuoret. Mutta totta kai tarvitsemme lisää myös itsekultakin. Kuten pääministeri Petteri Orpokin totesi, tarvitaan laajaa ryhtiliikettä sekä kodeilta, vanhemmilta että kaikilta aikuisilta.
Tehdään se. Yhdessä.