Ei nyt ihan sentään

Blogi, tiistaina 09.04.2024

Suomalaisia työmarkkinoita ollaan nyt uudistamassa pohjoismaisen mallin mukaisesti. Muissa Pohjoismaissa vastaavat uudistukset on tehty jo aiemmin ja meillä ne ovat jääneet vaalikautisiin kolmikantatyöryhmiin. Samoja asioita on yritetty saada toteutettua hallituskausi hallituskauden jälkeen, mutta aina tuloksena neuvotteluista on ollut tyhjä paperi.

Esimerkiksi nyt uudistettava työrauhaa koskeva lainsäädäntömme on vuodelta 1946. Laki täyttäisi pian 80 vuotta ja se jo yksin kertoo, että se on luonnollisesti tehty aivan toisenlaiseen maailmaan ja työelämään ja näin ollen auttamattomasti vanhentunut. Useiksi viikoiksi venyneet poliittiset lakot viimeistään osoittivat kaikille, että tarvitsemme pelisäännöt mm. juuri poliittisille lakoille. Isossa osassa Euroopan maita poliittinen lakkoilu on itseasiassa kokonaan kielletty ja myös muissa Pohjoismaissa se on erittäin rajoitetusti mahdollista.

Mutta otetaan käsittelyyn muutamia tulleita kysymyksiä ja väitteitä:

Aloitetaan tästä: Hallitus ei valmistele potkulakia. Hallitusohjelmassamme sovittu muutos irtisanomisperusteeseen ei mahdollista jatkossakaan mitä pikapotkuja, vaan jatkossakin jokaiselle irtisanomiselle pitää olla asiallinen peruste. Väite on siis väärä. Jatkossakin irtisanomisen syyn tulee liittyä siis yksiselitteisesti esimerkiksi työntekijän työnteon laiminlyöntiin tai johonkin asiattomaan käytökseen. Laissa on toisaalta myös kirjattu näkyviin, että esimerkiksi työntekijän henkilökohtaiset mielipiteet eivät voi olla irtisanomisen peruste – ei jatkossakaan. Ja jatkossa myös syrjivin perustein tehtävät irtisanomiset olisivat kiellettyjä. Eikä tehtävä muutos koske lainkaan taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita. Esimerkkinä voisi todeta, että Saksassa ei alle kymmenen työntekijän yrityksessä ole lainkaan irtisanomissuojaa. Meillä tämäkin säilyy.

Pärstäkertoimen mukaan ei siis jatkossakaan ketään voida irtisanoa. Ei tietenkään.

Meillä on siis jatkossakin kansainvälisestikin vertailtuna varsin korkea työsuhdeturva ja työntekijän henkilöperusteinen irtisanominen vaikeaa. Potkuja ei siis voi mielivaltaisesti antaa eikä myöskään tehdä perustelemattomia määräaikaisia työsopimuksia. Itseasiassa Säätytalolla hallitusneuvotteluissa kirjasimme hallitusohjelmaan erityisesti alleviivaten sen, että määräaikaisten sopimusten muuttaminen ei jatkossakaan saa lisätä perusteetonta määräaikaisuuksien ketjuttamista. Itseasiassa tätä edellyttää jo EU:nkin lainsäädäntö.

SAK on puhunut kovaan ääneen SDP:n kanssa yhteisellä äänellä myös jostain itse keksimästään ”sairaussakosta”. Minkäänlaista sairaussakkoa ei tietenkään ole tulossa. Väite on valhetta.

Jatkossa ensimmäinen sairauspäivä voisi olla palkaton, jos työehtosopimuksessa ei tästä olisi toisin sovittu – valtaosan osalta on sovittu. Tämä muutos koskisi nykyisten työehtosopimusten voimassa ollessa vain siis noin 10 prosenttia työntekijöistä. Muutos koskisi vain niitä työntekijöitä, jotka eivät kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin tai eivät ole tätä omassa henkilökohtaisessa työsopimuksessaan erikseen sopineet. Eli yhteensä kaiken kaikkiaan meidän noin 2,27 miljoonasta palkansaajasta ensimmäisen sairauspäivän palkallisuus on varmistettu työehtosopimuksessa noin kahden miljoonan työntekijän osalta. Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ei siis jatkossakaan koskisi esimerkiksi sairaanhoitajia, lähihoitajia, perushoitajia, poliiseja, opettajia jne. Esimerkiksi kaikki vajaa 650 000 julkisella sektorilla työskentelevää ovat karenssipäivältä suojassa. Omavastuupäivää ei myöskään olisi jos sairaus kestäisi viisi päivää tai johtuisi ammattitaudista tai työtapaturmasta.

Paljon on väärää tietoa liikkeellä myös paikallisesta sopimisesta. Oiotaan muutamia. Eli uudistus ei ole murtamassa esimerkiksi työlainsäädännön mukaisia vähimmäisehtoja. Paikallisesti voitaisiin siis sopia jatkossakin vain työehtosopimuksen sallimista asioista ja myös työehtosopimuksen asettamissa rajoissa liiton jäsenyydestä riippumatta. Yleissitovuutta koskeva sääntelykään ei ole myöskään muuttumassa. Alleviivaan nyt vielä, että jatkossakin työlainsäädännön suoja siis säilyisi koskemattomana. Piste.

Paikallisen sopimisen mahdollistaminen kaikille työntekijöille ei ole mahdollistamassa myöskään mitään SAK ja vasemmiston väittämiä muutaman euron tuntipalkkoja. Paikallinen sopiminen olisi jatkossakin mahdollista vain työehtosopimuksen mukaisissa rajoissa. Työehtosopimuksessa sovittua palkkatasoa ei siis olisi mahdollista alittaa. Väite muutaman euron tuntipalkoista on siis täysin väärä ja puhdasta populismia ja oppositiopolitikointia.

Väärä on myös väite siitä, paikallinen sopiminen synnyttäisi maahamme kahdet eri työmarkkinat. Ei synnyttäisi. Kotimaisiin ja ulkomaalaisiin työntekijöihin sovellettaisiin nimittäin jatkossakin tismalleen samoja työsuhteen ehtoja. Ulkomaalaisen työvoiman väärinkäytökset eivät siis muuttuisi paikallisen sopimisen kautta laillisiksi. Ulkomaalaiselle työntekijälle tulisi siis jatkossakin maksaa sama palkka kuin suomalaiselle työntekijälle.

Eikä jatkossa jokainen työntekijä voisi tämänkään jälkeenkään tehdä omia sopimuksia työnantajansa kanssa. Paikallista sopimista voitaisiin käyttää siis jatkossakin vain yhdessä eli asiaa hoitaisi työntekijöiden taholta aina työntekijöiden, yhdessä valitsema edustaja, tai koko henkilöstö yhdessä työnantajan kanssa sopien. Ja jatkossakin paikallinen sopiminen olisi mahdollista vain yhdessä sopien. Sopimuspakkoa ei siis tulisi. Ja myös yrityskohtaisissa työehtosopimuksissa työantajan sopijaosapuolena olisi ammattiliitto.

Ansiosidonnainenkaan ei ole mihinkään romuttumassa. Tämäkin väite on täydellisen väärä. Päinvastoin meidän tavoite on laajentaa ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille työntekijöille tällä vaalikaudella. Jokainen nimittäin sitä kuitenkin maksaa. Nyt tehtävät muutokset koskevat siis vain työssäoloehdon pidennystä ja tason maltillista porrastamista. Ansiosidonnaisen perusrakenne siis säilyy jatkossakin.

Ja otetaan vielä loppuun lakko-oikeus. Sekin säilyy. Nyt tehdään vain rajoituksia poliittisille lakoille ja myötätuntolakoille. Poliittisten lakkojen kesto rajataan nyt siis enintään 24 tuntiin. Tällaiset viikkojen satamat ja viennin pysäyttävät poliittiset lakot demokratiaa vastaan eivät olisi enää mahdollisia. Myös poliittisten lakkojen ketjuttaminen on tarkoitus estää, kun jatkossa samasta asiasta saisi lakkoilla vain kerran. Muut poliittiset työtaistelutoimenpiteet kuten ylityö- tai vuoronvaihtokielto voisivat  jatkossa kestää enintään kaksi viikkoa. Ja kannattaa myös huomata se, että rajoitus ei koskisi jatkossakaan lakkoja eli työtaistelutoimia, joilla pyritään vaikuttamaan omiin työehtoihin. Tämä oikeus säilyy koskemattomana.

Lakimuutos rajoittaisi siis poliittisia lakkoja ja suhteettomia myötätuntolakkoja. Tätä esitystä esitellyt työministeri Arto Satonen (kok) kuvasi muutosta näin: ”Jos Postin ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n välillä olisi työriita, ja auto- ja kuljetusalan työntekijöitä edustava ATK haluaisi tukea PAU:ta, AKT voisi pysäyttää Postin tavaraliikenteen, mutta ei esimerkiksi sulkea kokonaan satamia.”

Ja alleviivataan nyt vielä sitäkin, että lakko on aina ammattiliiton julistama työtaistelutoimi ja siihen osallistuminen on jokaiselle työntekijälle täysin vapaaehtoista. Tämä oikeus on jokaisella työntekijällä kuuluu hän sitten ammattiyhdistykseen tai ei.

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa todetaan lisäksi, että ”Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn vahvistamiseksi hallitus vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia. Laissa työriitojen sovittelusta säädetään, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella”. Tavoitteenamme on siis vakiinnuttaa meille jo länsinaapurista tuttu menestysreseptinä toiminut työmarkkinamalli. Pohjoismaista, erityisesti juuri ruotsalaista työmarkkinamalliahan on meillä pidetty meillä jonkinlaisena esikuvana niin työnantajapuolella kuin palkansaajapuolellakin. Tätä kohden uudistukset nyt työelämäämme vievät.

Ja miksi?

Työministeri Arto Satosen (kok) twiitin 8.4.2024 sanoin siksi, että ”Suomi on ainoa pohjoismaa, jonka BKT ei ole kasvanut vuoden 2019 lopusta vuoden 2023 loppuun mennessä. Meidän luku on siis verrattuna aiempaan 100, Tanskalla 110, Islannilla 109, Ruotsilla ja Norjalla 105. Reformeja on siis tehtävä!”

Vain BKT:n kasvulla voidaan kestävästi rahoittaa esimerkiksi kasvavat sotemenot.

Ja myös siksi, että tällä hetkellä hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituksesta joka kahdeksas euro on velkarahaa. Maamme velkaantuu kiihtyvällä kierteellä ja pian emme enää pysty päätöksiä taloudestamme itse tekemään.

Se on painava syy.

Siksi me teemme.

 

 

 

 

 

Kommentit