Syömisestä ja suomalaisesta ruoasta on hyvä ja tärkeä puhua

Kynästä, torstaina 22.12.2011

Olen itse ollut muutamien lehtijuttujen myötä julkisuudessa syömisestäni. Se on ollut tietoinen ja harkittu valinta. Syömisestä ja ruuasta on nimittäin hyvä ja tärkeä puhua.

Yksi syy puhumiseen on se, että meistä suomalaisista aikuisista jo joka toinen on ylipainoinen.

Ylipaino aiheuttaakin vuosittain meillä ainakin 300 miljoonan euron kustannukset terveydenhuollossa. Syynä siis ylipainon aiheuttamat kalliit kansantaudit esimerkiksi kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit. Lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon tarvitaan vuosittain meillä noin 1 200 sairaalapaikkaa. Tilaa siis yhden isohkon keskussairaalan verran. Lihavuuden takia töistä ollaan poissa 340 000 päivää vuodessa. Lihavuudesta kertyykin yhteiskunnalle jopa tupakointia suuremmat kustannukset.

Lihavuudella onkin selvin syy-yhteys juuri aikuisiän diabetekseen. Lihavuuden syyksi aikuisiän diabetekseen on laskelmissa varovasti arvioitu 65 prosenttia. Itseasiassa lihavuuden aiheuttaman diabeteksen hoitoon käytetään Suomessa enemmän rahaa vuosittain kuin kunnat käyttävät liikuntaan omien budjettiensa kanssa. Se on muuten aika mielenkiintoinen yhtälö, joka voisi toimia hyvin toisinkin päin.

Jos lisäisimmekin liikuntaan rahaa kunnissa niin päivähoidossa, kouluissa, aikuisväestön kuntoliikuntaan ja myös ikäihmisten liikuntaan niin säästö tulisi varmasti terveydenhuollon laskevista kustannuksista. Näin olemme eduskunnassa jo toimineetkin ja lisänneet kuntoliikunnan rahoitusta merkittävästi. Asiantuntijoiden mukaan meidän suomalaisten ylipainon vähentäminen leikkaa nimittäin tehokkaasti terveydenhuollon menoja.

Suomessa on tällä hetkellä vähintään 300 000 sellaista pitkäaikaissairasta potilasta, joiden sairastuminen olisi ollut estettävissä tehokkaalla painonhallinnalla. Siis heidän lihavuuteensa liittyvä tauti lievittyisi tai valtaosassa tapauksia jopa paranisi laihtuessa.

Liikunnan rinnalla tehokas ja toimiva laihdutusohjelma on siis tervetullut. Tiedän kaveripiiristänikin useamman jotka ovat hiilihydraatteja vähentämällä pudottaneet useamman kymmenen kiloa painoaan. Sen myötä elämään on tullut myös liikuntaa ja heistä on nähnyt miten he ovat itse nauttineet tilanteesta.

Meidän suomalaisten kunto heikkenee hälyttävää vauhtia. Tutkimusten mukaan vähiten meistä liikkuvat juuri 30-45-vuotiaat aikuiset. Siis kiireisen perhe- ja työelämän keskellä elävät. Painonhallinnassa ja liikunnassa on vaikeuksia myös pojilla, joiden keskipaino on noussut 90-luvulta alkaen dramaattisesti.

Ylipaino onkin nousemassa vakavaksi ongelmaksi kaikissa ikäluokissa ja myös naisilla. Eri tutkimukset osoittavat, että jo 70 prosenttia meistä suomalaisista miehistä on ylipainoisia ja naisistakin jo puolet.

Vaikka itse olen tällainen kukkakepin muotoinen niin huomasin minullakin tarvetta syömisen seuraamiseen. Aihe on sellainen, että haluan siitä myös edellä mainittujen syiden takia puhua myös julkisesti. Itse en puhu karppaamisesta enkä laihduttamisesta, mutta kohtuu syömisestä ja höttöhiilareiden seuraamisesta. Höttöhiilareita eivät ole siis terveellinen ja hyvä peruna kohtuusyötynä eikä täysjyväleipä, mutta pulla ja vaalea pasta ja vaalea leipä helpolla on. Kohtuusyöminen taas tarkoittaa sitä, että ruokalautasella on hieman vähemmän ruokaa yleensä ja painopiste on siirtynyt vihanneksiin ja salaattiin päin. Itse olen myös hieman höttöhiilareita hillinnyt tässä kokousrumban keskellä missä syöminen usein unohtuu ja vatsa täytyy kokoustarjoiluilla. Siis minulla ei vain ruuan määrä ja liikunta kohdanneet ja tein siksi oman valinnan ja pienensin ruoka-annosta ja jätin hötöt pois. Voin paremmin.

Niin ja lähiruoka on parasta ruokaa

Toinen mistä haluan ruuan parissa puhua vaikuttajana on suomalainen lähiruoka.

Lähellä tuotettu kotimainen ruoka on tuoretta, jonka alkuperän, tuottajan ja valmistajan tiedämme. Suosittelenkin lähiruokaa, joka on hyvä vaihtoehto kun haluamme turvallista ja maistuvaa tuoretta ruokaa. Ja lisäksi paikallisilla ostoilla tuemme samalla oman kuntamme ja seutukuntamme elinvoimaisuutta.

Lopelta löytyy hyvää loppilaista ruokaa; maan parasta Lopen perunaa, vihanneksia ja kananamunia yms. omista kaupoistamme. Ja esimerkiksi Mikkolan Suoramyyntitilalta Lopen Maakylästä voi hankkia myös parhaat oman pellon jauhot itseleipomiseen tai niistä leivotut leivät lämpiminä kotipöytään. Tässä vain pari esimerkkiä.

Myös perheiden yhteiset hankintarenkaat ovat mainio tapa saada kotipöytään hyvää suomalaista ruokaa.

Ja kun vielä kaupassa ja ravintolassakin vaadimme ja haluamme tietää lihan ja muun ruoan alkuperämaan ja valitsemme aina suomalaisen niin silloin jo teemme paljon.

Eli minun viestini ruoasta ja syömisestä on selvä; Syödään kohtuudella ja liikutaan riittävästi. Ja sitten joskus syömme vain nauttiaksemme välittämättä määristä ja muusta. Sellainen hetki on ainakin joulupöytä ja uusien perunoiden aika. Mutta aina syödään lähiruokaa ja nautitaan suomalaisesta hyvästä ruuasta.

Timo Heinonen
kansanedustaja
eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsen
Kokoomuksen ympäristövaliokuntavastaava

Kommentit