Pääministeri Petteri Orpo (kok) linjasi eilen tai oikeastaan toisti jo aiemmin päätetyn. Suomi on siis valmis tunnustamaan Palestiinan, kun tietyt ehdot täyttyvät. Suomen linja on siis monien muiden maiden kanssa vastaava eli valmius tunnustamiseen on, mutta se tapahtuu vain, jos Hamasin ottamat panttivangit vapautetaan ja myös Hamasiin ja Palestiinalaishallintoon liittyvät ehdot täyttyvät.
SDP halusi poikkeuksellisella tavalla tehdä nyt Suomen ulkopolitiikalla omaa oppositiopolitiikkaansa. Välikysymyksen tekeminen tällaisesta aiheesta, minkä myös SDP on yksimielisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa linjannut ja hyväksynyt, on jopa vastenmielistä. Irtopisteiden keräily ulkopolitiikalla on halpamaista, varsinkin kun itse ovat myös nykylinjaa tukeneet. Lisäksi eilen välikysymyskeskustelussa jäi saamatta vastaus siihen, että miksi SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät tunnustaneet Palestiinan valtiota hallituskaudellaan 2019-2023? Tähän ei vastannut kukaan vaan korviimme kantautui vain kiemurteleva hiljaisuus.
Jos SDP:n nyt oppositiossa vaatima Palestiinan tunnustaminen ilman mitään ehtoja ja vaatimuksia olisi ratkaisu, niin silloinhan varmasti Palestiina olisi jo tunnustettu aiemmin, kun SDP:llä oli ulkoministerin tehtävä esimerkiksi Tarja Halonen (sd) 13.04.95–25.2.2000, Erkki Tuomioja (sd) 25.2.2000-19.4.2007 ja uudelleen Tuomioja 22.06.2011–29.05.2015. Eikä myöskään Palestiinaa haluttu tunnustaa demarijohtoisen hallituksen kaudella, kun ulkoministerinä toimi Vihreiden Pekka Haavisto 06.06.2019–20.6.2023. Miksi SDP ei siis ole halunnut Palestiinaa tunnustaa silloin, kun se olisi sen voinut tehdä ilman välikysymyksiä vallan ollessa heillä? Ja jos tunnustaminen olisi aidosti niin vahva toimi millainen eilen välikysymyskeskustelusta sai kuvan, niin eihän alueelle olisi enää mitään kriisejä tämän jälkeen syntynytkään, jos Halonen, Tuomioja tai Haavisto olisi Palestiinan valtiona tunnustanut.
No, maailma ei ole näin yksinkertainen. Ei se ollut tuolloin eikä se ole nytkään. Suomen Palestiinan tunnustaminen ei tätä kriisiä ratkaise, mutta oikea-aikaisella toimella yhdessä muiden maiden kanssa voimme asiaa yhdessä sovittuun suuntaan eli kahden valtion suuntaan viedä. Tulemme siis Palestiinan aivan varmasti tunnustamaan, mutta se tehdään sellaisessa hetkessä, missä se parhaiten edistää alueelle saatavaa rauhaa ja pysyvää ratkaisua.
Pääministeri Petteri Orpo siis totesi eilen, että…
”Suomi valmis tunnustamaan Palestiinan, kun tietyt ehdot täyttyvät.”
Olemme siis hyvin samanlaisessa tilanteessa lukuisten kumppanimaittemme kanssa, vaikka mediastamme puhumattakaan vihervasemmistostamme ja oppositiostamme saattaa saada ihan toisenlaisen kuvan. On esimerkiksi uutisoitu, että Tanska tunnustaa Palestiinan. Kyllä, mutta Tanskalla on aivan vastaavat ehdot kuin meilläkin. Tanska on ilmoittanut olevansa valmis tunnustamaan, kun tietyt panttivankien vapauttamiseen, Hamasiin ja Palestiinalaishallintoon liittyvät ehdot täyttyvät. Suomen hallitus jakaa Tanskan näkemyksen.
Uutisotsikoissa olleista maista voisi nostaa esille myös Ranskan, Australian, Kanadan ja esimerkiksi myös Andorran. Näiden kaikkien on kerrottu nyt tunnustavan Palestiinan valtion. Kyllä, mutta nämäkin valtiot – Suomen ja Tanskan tapaan – asettivat asettivat kuitenkin ehtoja diplomaattisuhteiden solmimiselle. Ehdot liittyivät näiden kohdalla panttivankien vapauttamiseen ja tulitauon saavuttamiseen. Lisäksi myös esimerkiksi Belgia ilmoitti ehdollisesta tunnustamisesta ja sen osalta Palestiinan muodollinen tunnustaminen asetuksella tapahtuu vasta, kun panttivangit on vapautettu ja Hamas poistettu Palestiinan hallinnosta. Diplomaattisuhteet, suurlähetystöjen läsnäolo toistensa pääkaupungeissa sekä kansainväliset sopimukset Belgian ja Palestiinan välillä riippuvat Hamasin aseistariisunnasta.
Pysyvän ratkaisun – mitä mekin etsimme opposition irtopisteiden keräämisen sijaan – Ranska ja Saudi-Arabia käynnistivät poliittisen prosessin kahden valtion edistämiseksi. Kuten pääministeri Petteri Orpo eilen välikysymyskeskustelussa totesi, niin tämä ”prosessi on pitkiin aikoihin merkittävin kansainvälinen ponnistus luoda edellytykset sille, että osapuolet palaisivat neuvotteluihin konfliktin ratkaisusta”. Pääministeri alleviivasi, että ”yli vuoden ajan valmistellun poliittisen prosessin keskeisenä tuloksena on kahden valtion ratkaisua koskeva New Yorkin julkilausuma. Suomi liittyi 5.9.julkilausumaan ja äänesti 12.9. samansisältöisen päätöslauselman puolesta YK:n yleiskokouksessa.”
Kuvituskuva: Täysistunto 28. kesäkuuta 2023. Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta
Suomi onkin YK:n yleiskokouksessa vuosikymmenten aikana johdonmukaisesti tukenut palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta ja tuominnut Israelin Länsirannalle rakentamat siirtokunnat. Olemme siis pyrkineet aina edistämään yhteistä linjaa ja niin teemme nytkin.
Ja vaikka vasemmisto-oppositio Antti Lindtmanin (sd) ja välikysymyksen tehneen Johannes Koskisen (sd.) johdolla muuta väittikin niin nykyinen hallitus on kahden viime vuoden aikana maksanut tai valmistelee päätöksiä noin 33,5 miljoonan euron panostuksista humanitaariseen apuun Palestiinalaisalueille tai lähialueilla eläville palestiinalaisille. Syyskuussa budjettiriihessä hallitus kohdensi viisi miljoonaa euroa lisää Gazan humanitaariseen apuun. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on siis tilanteen pahentuessa lisännyt humanitaarista apua Gazaan, etsinyt keinoja lisätä painetta Israeliin, tuominnut Israelin toimet, sekä vedonnut kahdenvälisesti Israeliin sotatoimien lopettamiseksi, sekä molempiin osapuoliin humanitaarisen avun päästämiseksi alueelle ja tulitauon saavuttamiseksi.
Etsimme siis pysyvää ratkaisua Gazaan ja Israeliin ja sen yhtenä askeleena tulee olemaan myös Palestiinan tunnustaminen. Sitä ei kuitenkaan tehdä sisäpoliittisten irtopisteiden keräämisen näkökulmasta vaan pysyvän rauhan ja ratkaisun löytämiseksi alueelle.
Pääministeri Petteri Orpo totesikin eilen, että ”Gazan humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen. Se, mitä näemme päivittäin – naisten ja lasten kärsimystä, epätoivoa ja pelkoa – ei ole vain tragedia, vaan myös vakava haaste koko kansainväliselle yhteisölle”.
Siksi koko maailman tulee jatkaa nyt määrätietoisia toimia ja ponnisteluja tulitauon ja sen kautta pysyvän rauhan saamiseksi Gazaan ja Israeliin. Se voi lopulta rakentua vain kahden valtion mallille. Ja on täysin selvää, että kahden valtion malliin kuuluu Palestiinan tunnustaminen. Mutta hyvä on kaikkien ymmärtää ja tunnustaa myös se, että Palestiinan tunnustaminen ei vielä sinänsä johda kahden valtion ratkaisun toteutumiseen, sillä käytännön tasolla sen toteutumisen tulee perustua molempien osapuolten neuvotteleman lopputulokseen. Tämän myös pääministerimme eilen totesi jatkaen, että ”Tämä on todettu myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossamme ja kansainvälisesti tästä vallitsee laaja yksimielisyys” ja päätti eilen vastauksensa vasemmisto-oppositiolle: ”Hallitus jatkaa osana EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä työtä panttivankien vapauttamiseksi, sodan lopettamiseksi sekä niin Israelin kuin Palestiinan turvallisuuden takaamiseksi. Humanitaarisen avun toimittamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että se päätyy nimenomaan sitä tarvitseville siviileille.”
Mutta halusin tätä nyt vielä hieman täällä avata lisää ja tuoda esille sen, että toimimme aivan samalla tavalla ja linjalla kuin mitä toimi edellinenkin hallitus.
….
Kello 22.09 ja kotisohvalla. Pitkä päivä tänään, kun aamulla aloitimme Hämeen maakuntahallituksen listapalaverillä ja sitten jaostot ja istunnot ja nippu tapaamisia ja kuvauksia.
Täysistunnossa hallitus sai tuen eduskunnalta myös aiemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa linjatulle kahden valtion mallille Palestiinan ja Israelin tilanteen ratkaisemiseksi. Tätä työtä tärkeä nyt jatkaa. Ja jatkammekin.