Astelen sisään Presidentinlinnan punaista mattoa. Silmäkulmani kiinnittää huomion ylhäällä nousevaan käteen.
Käännän katseeni ylös upeiden kattokruunujen ja holvikattojen suuntaan. Kultaisen kaiteen takana minua tervehtii maailmanmestari.
Tänään hän on poissa, mutta aina meidän moottoriurheilun ystävien sydämissä. Paikalla.
Hän oli Mika Ahola ihastuttavan puolisonsa Marikan kanssa.
*****
Honorable President of the FIM.
Vice President of the European Motorcycle Union.
Ladies and Gentleman
I have the pleasure and honor to Gongratulate the 90 years-old Suomen Moottoriliitto.
Motorsport has a long tradition in Finland. Finnish people are known not only as a sports people but also as a motorsport people.
I am pleased that our success has continued. Our success has ensured that.
But the most important is the investment in juniors. And the Finnish desire to win – that is called Finnish “sisu”. – Suomalainen Sisu.
I am happy that you, our international guests are here to celebrate with us.
Suomen Moottoriliiton arvostettu puheenjohtaja, hallitus, maailmanmestarimme.
Hyvät moottoriurheiluihmiset, Naiset ja Herrat.
Minulla on suuri ilo ja kunnia tänään tuoda tervehdys juhlaanne Valtion Liikuntaneuvoston puolesta ja moottoriurheilun suurena ystävänä.
Meistä suomalaisista hyvin suuri osa pitää itseämme monien muiden kansojen tavoin urheilukansana. Ja hyvin yleisesti huippu-urheilua on pidetty kansallisen itsetunnon rakentajana.
Jopa maamme itsenäisyyden alkuaikojen loistavalla menestyksellä oli iso merkitys meidän suomalaisten kansallisen identiteetin rakentamisessa. Kulttuuri ja urheilu. Ne olivat silloinkin tärkeitä. Ja niihin samoihin aikoihin – samoihin vuosikymmeniin – ajoittui myös Suomen Moottoriliiton perustaminen.
Suomessa on paljon tutkittu urheilun vaikutusta. Liikunnalla ja urheilulla on kiistaton asema ihmisten hyvinvoinnissa ja kunnon ylläpitämisessä. Se ei tässäkään puheessa sen suurempaa osuutta nyt tarvitse. Se on itsestään selvyys.
Mutta huippu-urheilulla on myös muu vaikutus tänäkin päivän. Kansallisessa liikuntatutkimuksessa kolme neljästä, siis 75 % maamme, Suomen aikuisväestöstä pitää suomalaisten urheilijoiden kansainvälistä menestystä tärkeänä.
Me siis odotamme ja haluamme, että suomalainen voittaa. Ja miellään suomalainen voittaa – aina.
….
Honored guests.
I hope that the Finnish success within top-level sports continues also in the future.
We will need a lot of state’s investments on that. But also in the future, the most important job will be done in the sports clubs and teams.
Our honored international guests, I can promise you that your drivers will have a hard time also in the future with our the finnish guys .
Arvoisat kutsuvieraat –
Minä toivon, että suomalainen menestys huippu-urheilussa jatkuu tulevaisuudessakin. Tätä varten lähdimme myös valtiovallan kanssa mukaan uudistamaan huippu-urheilua. Valtion tehtävä on nimittäin luoda urheilulle ja huippu-urheilulle puitteet. Itse muu muutos – muutoksen maaliin vieminen on sitten urheiluliikkeen oma asia.
Tarvitsemme toimitavan muutosta. Uuden tavan toimia. Mallin jossa korkein osaaminen sportissa on urheilijoiden käytettävissä.
Itse uskon, että tässä työssä tulevaisuudessakin tärkein rooli tulee olemaan paikallisilla seuroilla ja tekijöillä motorsportissa vaikkapa siellä crossiradalla tai kartingradalla. Mutta sen rinnalla pitää on helposti saavutettavissa huipputason asiantuntijoiden ja valmentajien tuki ja apu.
Tämä vaatii lisää rahaa ja sitä rahaa toivon myös valtiovallalta löytyvän.
Mutta me tarvitsemme myös ulkopuolista rahoitusta. Sponsorointia.
Paljon kertova on se tosiasia, että muihin Pohjoismaihin verrattuna meillä Suomessa urheilun sponsorointi on aivan lapsen kengissä. Esimerkiksi Ruotsissa urheilun sponsoroinnin tulovirta on 450-500 miljoonan euroa. Meillä Suomessa vastaava summa noin 100 miljoonaa euroa. Norjassa noin 350 miljoonaa euroa ja Tanskassakin 150 miljoonaa euroa.
Nuoren Suomen ja liikunnan uuden kattojärjestön puheenjohtaja Petteri Kilpinen totesi, että ”Suomihan on täysin jälkeenjäänyt yritysyhteistyössä. Meille urheilusponsorointi on laitamainoksen myymistä eikä ammattimaista yritysten brändien rakentamista, joka taas on Ruotsissa ihan maailman huippua.”
***
Hyvät ystävät
Me tarvitsemme myös ajanmukaiset harrastuspaikat ja luvan harrastaa. Tässä olen enemmän kuin huolissani. Lukuisat moottoriradat ja crossiradat puhumattakaan mantsamiesten harjoituspätkistä on alati valitusten kourissa ja koko ajan kiristyvien lupaehtojen kourissa. Tuntuu siltä, että osalle ei mikään riitä ja valitettavasti lupaviranomaisetkin ovat tähän menneet.
Minusta tässä pitää löytää rinnakkain elon mahdollisuus. Te, ja me motorsportissa olemme olleet valmiita joustamaan, mutta kyllä sen pitää tarkoittaa myös järkeä jatkuviin valituksiin. Itse olen valmis jopa rajaamaan tällaisten ketjutettujen valitusten kiusantekoa.
Meidän pitää pelastaa moottoriurheilun kehdot ja siinä lupaan olla rinnallanne jatkossakin.
Me tarvitsemme kuitenkin myös uutta. Uusia ajanmukaisia huippu-urheilun suorituspaikkoja. Itse toivon, että esimerkiksi Vantaan motocrossrata kehittyy tällaisena ja sitä kehitetään tällaisena. Meidän crossikuskit ansaitsevat mahdollisuuden ajaa MM:ää myös kotiyleisön edessä.
Me tarvitsemme myös varmasti Iitin Kymiringin tapaisen ajanmukaisen täydenpalvelun moottoriurheilukeskuksen. Paikan jossa tulevat mikakalliot ja jarnosaariset voivat taistella sinisten lippujen liehutessa. Olen tässä hankkeessa ollut alusta asti mukana ja olen toiveikas, että se vielä toteutuu. Olemme ottaneet siinä hyviä askelia eteenpäin.
Ja me tarvitsemme jatkossakin kyläkisojen ja harrastamisen rinnalla MM – ja EM-tason arvotapahtumia Suomeen. Niiden eteen pitää tehdä työtä.
….
Hyvät ystävät –
Suomessa moottoriurheilu nousi huipulle 1950-luvulla rallin myötä. 60-luvulla suomalaiset kuljettajat alkoivat hallita kansainvälisiä kilpailuja. Meidän kuljettajat ovat säilyttäneet korkean tasonsa tähän päivään asti.
Ja moottoripyöräily nousi sitten rallin vanavedessä suuren yleisön tietoisuuteen 70-luvulla kun Jarno Saarinen voitti ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden. Paronin kohtaloksi muodostui jäjestäjien huolimattomuus ja ylimielisyys. Nuori legenda kuoli Monzassa. Kaudella jolloin tämä ”The Flying Finn” tavoitteli mestaruutta peräti kolmessa eri sarjassa. Hän ehti voittaa kuudesta ajamastaan osakilpailusta kaikkiaan viisi ennen kuin traaginen tapahtuma vei hänet.
Legenda on myös Heikki Mikkola neljällä maailmanmestaruudellaan. Mikkola on varmasti crossin Hall of Famessa. Motcrossissa myös Maailmanmestari Pekka Vehkonen ja Antti Pyrhönen.
Trialissa mestarit Yrjö Vesterinen ja Tommi Ahvala. Snowcrossin herra ja hidalgo Janne Tapio. Kunnia heille.
Ja legendaksi on nousemassa myös Joonas Kylmäkorpi kolmannella perättäisellä maarata-ajon MM-kullalla.
Ja eniten menestystä on tullut sitten endurosta. 1990- ja 2000-luvulla meidän miehet ovat olleet lajin kärjessä. Kari Tiainen, Juha Salminen, Samuli Aro ja Mika Ahola ovat lajin menestyneimpiä urheilijoita koskaan.
Voi hyvin kysyä, että miksi motorsportissa me menestymme näin?
Uskallan sanoa yhdeksi syyksi sen, että meillä kateus ei ole vienyt suurinta osaa voimista.
Verratkaapa vaikkapa Ruotsin ja Suomen ralli ja moottoripyörähistoriaa ja tätä päivää. Historiassa on samankaltaisuuksia – tässä päivässä ei.
Uskallan sanoa, että meillä legendat ovat kavereita Kari Tiaisesta lähtien. Mukaan remmiin on otettu aina nuoria kuljettajia ja opetettu heitä niin motocrossissa kuin endurossakin. Välittämättä siitä, että joskus oppipoika sitten on painanut ohi – mutta mestari hänestäkin on tullut.
Kannustan jatkamaan tätä työtä ja muistamaan, että pelkät mestaruudet eivät legendaksi tee vaan siihen tarvitaan myös suurta sydäntä.
Arvoisa ja kunnioitettu Suomen Moottoriliiton puheenjohtaja.
Haluan vielä onnitella 90-vuotiasta Suomen Moottoriliittoa ja sen johtoa ja kaikkia suomalaisia moottoriurheilijoita. Ja kiittää teitä lukuisista ikimuistoisista hetkistä metsässä, crossiradoilla, penkalla, lumivallilla, moottoriradoilla ja tv:nkin ääressä.
Hyvät ystävät. Viime vuonna odotin sitä samaa hymyä. Sitä hymyä en enää nähnyt kuin motorsportsydämessäni. Mutta olen varma, että hymyssä suin suomalaiset voittavat tulevaisuudessakin. Se onkin sanoisinko – ainakin kilpakumppaneille – pirullisin tapa voittaa. Voittakaa vaikka niin.
Kauan eläköön Suomalainen moottoriurheilu. Onnea.