Julkisessa keskustelussa näyttää menevän iloisesti sekaisin kaksi termiä; ulkoistaminen ja yksityistäminen. Ei sinänsä ihme, kun jopa niistä päättävät ministerit ja kansanedustajatkin ne sotkevat. Uskoisin, että osa sekoittaa termit tietämättään ja osa tahallaan.
Julkisuudessa on nimittäin väitetty, että kokoomus olisi estänyt sote-lakiin kirjaamasta lausetta sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämisen estämisestä. Tämä ei pidä paikkaansa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämisen eli myymisen yrityksille estää jos yksinkertaisesti lakikin. Kunnat ovat laissa velvoitettuja kyseiset tehtävät hoitamaan nyt ja tulevaisuudessakin. Se on itsestään selvää.
Nyt pitää nimittäin erottaa yksityistäminen ja ulkoistaminen toisistaan. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että kunta yhtiöittää jonkin tuottamansa palvelun ja myy sen pois. Näin on aikanaan toimittu vaikkapa kunnallisten puhelinyhtiöiden osalta. Tai esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Espoon, joka myi energiayhtiönsä eli yksityisti energian tuotantonsa. Espoon kaupungilta katosi näin järjestämisvastuu sähkön toimittamisesta yrityksille ja kotitalouksiin. Ja tämän jälkeen palvelusta vastaavat yksin markkinat, ei enää kunta miltään osin.
Ulkoistamisesta taas oli kyse, kun esimerkiksi Riihimäen Seudun Terveyskeskuskuntayhtymä kilpailutti terveysasemiensa palvelujen tuottajia. Kunnat säilyttivät TK:n kautta järjestämisvastuun itsellään kuntayhtymän kautta, mutta ostivat tuottamisen. Toiminta siis ulkoistettiin, ei siis yksityistetty. Kunnilla säilyi siis täysi vastuu palveluista tämänkin jälkeen.
Ulkoistamisessa kunta siis säilyy edelleen palveluiden järjestäjänä. Ostaessaan palvelun kunta luonnollisesti määrittää, mitä se haluaa. Esimerkiksi vanhustenhoidossa iso osa toteutetaan tänäkin päivänä yksityisten palvelutarjoajien toimesta. Myös esimerkiksi koululaisten iltapäivähoito monessa kunnassa on kolmannen sektorin eli esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton tehtävänä tai jossain urheiluseura vastaa liikuntapalveluista tai kerhotoiminnasta. Kunta siis ostaa osan palveluista näiltä toimijoilta ja valvoo palveluita.
Olen varma, että ostopalveluja ja ulkoistamista tullaan jatkossakin käyttämään kaikissa kunnissa. Ja yleensä nämä päätökset ovat syntyneet kunnissa yksimielisesti. Ratkaisuja ovat siis tukeneet niin kokoomuslaiset kuin demarit ja vasemmistoliittokin. Ratkaisevaa on ollut yleensä se, että palvelut on voitu turvata.
*****
Ei terveyspalveluiden yksityistämisellä
Haluan nyt alleviivata ja oikaista, että kokoomus ei aja sosiaali- ja terveyspalveluiden tai erikoissairaanhoidon tai esimerkiksi koulupalveluiden tai muiden vastaavien yksityistämistä. Yksityistäminen on lisäksi useimpien kunnallisten palveluiden kohdalla jopa laitonta, koska kuntalain mukaan kunnalla on järjestämisvastuu. Siksi on epärehellistä, jostain puolueesta sellaista väittää ja levittää.
Mikko Komulainen on tehnyt väitöskirjan aiheesta “Ulkoistaminen kunnissa”. Se kannattaa varmasti lukea. Komulaisen yksi selkeä viesti on käsitteiden osaamisessa. ”Käsitteiden täsmentämättömyys voi olla vaaraksi myös kunnalliselle demokraattiselle päätöksenteolle: miten voidaan punnita eri vaihtoehtoja, jos valmistelussa ei voida tai haluta erotella yksityistämisen ja ulkoistamisen keskeisiä eroja?”
*****
Jos joku sitten vastustaa ideologisesti tai muusta syystä ulkoistamista eli esimerkiksi 4H:n tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämää koululaisten iltapäivätoimintaa tai kerhotoimintaa. Tai sitä, että osa päivähoitopaikoista ostetaan esimerkiksi yksityiseltä perhepäivähoitajalta. Tai sitä, että vanhustenhoitoon ostetaan paikkoja esimerkiksi Kotokartano-säätiöltä. Tai esimerkiksi terveyskeskuksen lääkärivastaanotto turvataan ostopalveluna. Niin se kannattaa rehellisesti kertoa ja toimia sitten kunnissa myös sen mukaan päätöksiä tehtäessä. Jos nämä ovat pahasta niin silloin ne kannattaa esittää lopetettavaksi.
Me sanomme sen sijaan kokoomuksessa KYLLÄ näillekin laadukkaille ja hyville lähipalveluille. Niitä voidaan meidän puolesta jatkossakin tuottaa myös esimerkiksi yhdistysten ja yritystenkin kanssa. Mutta päävastuu, ja aina 100% valvontavastuu, näistäkin palveluista tulee jatkossakin olemaan kunnilla.
Timo Heinonen
kansanedustaja