Suomen Kylät tulivat tänään kaupunkiin.
Riihimäen kaupunki sai nimittäin isännöidä ja emännöidä tänään ja huomenna Valtakunnallisia Kyläpäiviä. Kylätoiminta ei rajoitukaan vain kyliin vaan sitä tehdään myös kaupungeissa ja kaupunginosissa ja omassa puheenvuorossani nostinkin esille sen miten Helsinginkin kaupunginosalehdissä nostetaan hienosti esille omia juuria ja ylpeyttä omasta kaupunginosasta ja sen historiasta.
No, toki perinteisimmillään kylätoiminta kuuluu Suomen kyliin ja tästä kulmasta myös itse pääasiassa puhuin. Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtajana toin esille meidän hämäläisten erityistä luonteenpiirrettä eli sitä harkitsevaisuutta, mutta en vain sitä vaan siihen liitettynä sitten myös päättäväisyyttä, jos toimeen päätämme tarttua. Tämä viisaushan on myös E.J. Erkon Hämäläisten laulussakin eli ei siis ollut vahinko eikä virhe eikä edes sattumaan, että Erkko kirjoitti lauluumme, että ”jos toimeen tartutaan”. Siihen sisältyy se hämäläisyyden ydin eli harkinta ei höntyily.
Toin esille myös nyt ajankohtaista turvallisuutta ja sitä miten näinä aikoina eriasioissa hajautettu järjestelmä nousee arvoon arvaamattomaan. Kyse voi siis olla ihan siitä koko Suomen asuttuna pitämisestä, mikä on yksi tärkeimpiä turvallisuus ja puolustuskeinojamme, mutta myös siitä, että teemme tänä päivänä entistä enemmän etätöitä ja juuri tänään kerrottiin, että EU tulee tähän jopa nyt työpaikkoja yhä lisää patistamaan mm. Iranin ja Hormuzinsalmen energiakriisinkin takia. Ja kun itse tulen pienestä kunnasta ja asunut aina sen pienessä taajamassa ja ihan pienessä kylässä, niin tiedän myös sen miten tällaiseen kuntaan on vaikea ja oikeastaan mahdoton saada työntekijöitä, jos ehto olisi 100% toimistoaika ja eihän sellaisessa enää tänä päivänä edes työntekeminen näkökulmasta ole järjenhäivää. Ja toisaalta monipaikkaisuus leviää koko ajan ja ihmiset asuvat eri paikoissa ja useamassa paikassa myös ns. samaan aikaan ja tätä meidän kannattaa suomalaisena yhteiskuntana ennen muuta myös tukea ja kannustaa.
Monipaikkaisuus ja elävä maaseutu tarvitsee myös toimivan infran ja eduskunnan liikennejaoston puheenjohtajana nostin esille tietoliikenne ja nopeiden laajakaistayhteyksien lisäksi myös alemman tieverkon. Muistutin, että ihan jokainen suomalainen – myös Kampin rouva ja Eiran herrakin – ja Kallion punavihertävä nuori aktiivikin – tarvitsevat maaseudun alempaakin tieverkkoa, sillä sieltä Hunsalantien varresta ja Mommilantien varresta ja muualta se suomalainen ruoka esimerkiksi tulee ja lähtee tehtaille ja sitä tietä kauppoihin. Ja myös puu- ja moni muu tarvitsee kumipyöräliikennettä ja pienempiäkin teitä ja aina myös yksityisteitäkin. Ja kyllähän se niinkin on, että ihan jokainen suomalainen tarvitsee maaseutua tässä ja monessa muussakin mielessä. Ei siis jäädä omaan kuplaan ainakaan ahdistukseen asti kiinni.
Kylät myös tuovat laajasti yhteisöllisyyttä ja turvaakin. Eilen maanantaina 20.4.2026 tein myös esityksen pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitukselle, että medioissakin esillä olleet ja hyvinvointialueen kieltämät Sydäniskuriryhmät sallittaisiin tarvittaessa vaikka lakia muuttaen. Sydäniskuri on pelastanut valtavan määrän ihmisiä ja sen idea perustuu nimenomaan sen helppoon käytettävyyteen ja myös siihen, että vahinkoa ei sen kanssa voi tehdä. Siksi on silkkaa sääntö Suomen ahdinkoa estää maaseudun sydäniskuriryhmien vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä viranomaisten kanssa.
Toivottavasti saadaan tässäkin maalaisjärki voittamaan.
Sitä siis tarvitaan myös keskuskaupungeissa ja pääkaupungissakin. Sillä parempi on saada nopeasti paikalle edes elintärkeää apua, kuin ei apua lainkaan. Ja sitten sieltä jatkoon voi tänne maaseudullekin ehtiä se ambulanssi lopulta ja tai Medi-helikin. Mutta usein se tapahtuu liian myöhään. Ja haluan myös itse nostaa esille sopimuspalokuntien aivan keskeisen roolin tässä ja muussakin maaseudun ja harvempaan asutun Suomen turvallisuudessa. Se kannattaa ja pitää nyt tunnistaa ja tunnustaa ennen kuin kaikki hyvä ja toimiva on ajettu taas alas ja sitten ollaan ihmeissään, kun on taas jo housuissa.
Isona halusin vielä puhua myös siitä meidän maaseudun rakkaasta liiterirahasta. Eli EU:n Leader -hankeraha on ollut varsinainen menestystarina. Sillä rahoituksella on tehty paljon ja kaikki siis talkoilla. Rahoitus on vain mahdollistanut näitä hankkeita missä Suomeen on syntynyt vaikka mitä kyläpihoista kylätalojen peruskorjauksiin, valokuiduista kylävaraan ja hienoihin kyläradioihin. Jo yksin nämä kyläradiohankkeet ovat olleet sellaisia yhteisen tahdon, tekemisen ja osaamisen voittoja, että ei voi kuin hattua nostaa päästä.
Upean ohjelman olivat Suomen Kylät ry Suvi Louhelaisen ja Arto Pirttikosken johdolla Riihimäelle Kyläpäiville rakentaneet. Kaksipäiväinen tuhti tapahtuma täynnä tietoa ja keskusteluja ja tänään sitten illalla vielä Kyläkesteillä se juhlavin hetki, kun Suomen Vuoden Kylä -julkistetaan.
Oma puheeni löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Iso kiitos kutsusta tulla puhumaan valtakunnallisille kyläpäiville.
…
Illan kinkerit jäivät sitten minulta tällä kertaa väliin, sillä eduskunnan työviikon ohjelma painoi päälle. Eduskunnassa täysi tohina ja nyt tänään ja huomenna myös kurotaan kasaan valtiontalouden tulevien vuosien kehyksiä. Kehysriihen viimeiset neuvottelut tänään ja huomenna ja voin sanoa, että ei ihan yksinkertainen palapeli tämä enää olekaan. Säästäminen on jokaisen miljardin jälkeen entistä vaikeampaa ja toisaalta verojen korottaminen – tässäkin ajassa, kuten oikeastaan aina – tässä maassa turmiollista. Mutta kyllä se sieltä tulee ja oman osamme tällekin vuodelle teemme.
Tämä viikko siis täynnä taloutta ja exceleitä ja toki sitä turvallisuuttakin. Mutta olen varma, että tästäkin selviämme, kunhan vain teemme yhdessä ja pysymme yhtenäisinä. Ja pidämme myös kaikki mukana.
Yhteistyössä on Suomen voima ollut aina.
….
Kello 22.42 ja pitkä päivä valmiiksi. Ihan kaikki ei kuitenkaan vielä valmiiksi tullut eli tekemistä riittää vielä huomisellekin. Palailen aiheisiin sitten.