Hyvät kylätoimijat, arvoisat järjestäjät, hyvät kuulijat,
On ilo ja kunnia saada olla tänään täällä puhumassa teille.
Puhun teille tänään ennen muuta hämäläisenä. Olen sitä ollut syntymästäni lähtien ja asunut koko elämäni täällä Hämeen sydänmailla.
Tänään toimin omassa kotikunnassani Lopella kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja kunta- ja maakuntapäättäjänä olen ollut mukana vuodesta 1997 lähtien eli yli puolet elämästäni. Ensi vuonna tulee 30 vuotta valtuutettuna täyteen ja siitä leijonan osan myös maakunnan eri tehtävissä ja hetken myös hyvinvointialueella sen käynnistämisvaiheessa.
Hämäläisyys – mitä se sitten oikein on?
Ehkä se paras oivallus on J.H. Erkon sanoittamassa Hämäläisten laulussa. Mehän laulamme täällä Hämeessä, että ”jos toimeen tartutaan”.
Tuossa seitsemännessä säkeistössä siis laulamme siitä, että ”Jos miestä missä tarvitaan , maan eestä vaikka kaatumaan, niin uljaita on urhoja, on järkeä, on kuntoa, jos toimeen tartutaan.”
Aika-ajoin joku aina muuttaa Jos-sanan Kun-sanaksi. Mutta silloin hukataankin tietämättä ja ymmärtämättä se hämäläisyyden perusluonne. Me olemme harkitsevia, emme höntyile vaan aina hetken mietimme, mutta sitten, jos päätämme toimeen ryhtyä, niin silloin on järkeä ja kuntoa.
Hämäläisyys on perinteisesti mielletty suomalaiseksi luonteenlaaduksi, jolle ovat ominaisia harkitsevaisuus, rauhallisuus, luotettavuus ja sitkeys. Hämäläisiä kuvaillaan usein juroiksi, mutta peräänantamattomiksi, jotka tekevät työnsä huolellisesti loppuun asti.
Sellaisia me olemme.
Haluammekin olla.
No, eilen me liputimme kiitollisina ja ylpeinä myös evekoiden kunniaksi ja muistoksi. Yli 80 vuotta sitten kansakuntamme koki kovia ja moni perhe jopa kohtuuttomuuksia. Moni menetti isän ja pojan, äidin ja tyttärenkin ja moni kotiseutunsa ja kotinsa. Pysyvästi evakuoitiin noin 440 000 suomalaista ja väliaikaisesti lähes 200 000. Kaikkiaan jopa reilu kymmenesosa maamme kansasta.
Meille Hämeeseenkin tuli paljon evakkoja ja hyvä niin. Kyllä tänne sopi hyvin vähän lisää eloa ja iloakin. Ehkä vähän enemmän sitä yhteisöllisyyttäkin.
…
Mutta hyvät ystävät,
Häme on kylien maakunta. Hämeessä kylät ovat olleet aina enemmän kuin asuinpaikkoja. Ne ovat yhteisöjä, joissa tunnetaan ihmiset, alueen historia ja pidetään toisistamme huolta.
Täällä Kanta-Hämeessä on 150 toisistaan hyvin erilaista kylää. Hämeen kylät ovat syntyneet työn, maanviljelyn, rautateiden, teollisuuden ja kaupan ympärille. Meillä on vahvoja kirkonkyliä, vanhoja raittikyliä, radanvarteen kasvaneita yhdyskuntia ja elinvoimaisia maaseutukyliä. Jokainen niistä on omanlaisensa, mutta yhdistävänä tekijänä on tekemisen kulttuuri: talkoot, seurojentalot, kyläyhdistykset ja paikallinen vastuunotto.
Vuosikymmenten aikana nämä ovat muuttuneet ja eläneet ajassa ja varmasti viimeksi Korona-aika ja kasvava etätyö toi maaseudulle ja kyliin lisää elämää ja mahdollisuuksia.
Ja myös nyt aivan viimeksi Ukrainan sota, mikä on nostanut varautumisen ja kylien rooliin aivan uudella tavalla esille. Hajautettu yhteiskunta ei olekaan historiaa.
Vaikka ajat ovat muuttuneet, sama perusajatus elää yhä: kylä on paikka, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja kokevat kuuluvansa yhteen.
Hämeen kylissä näkyy koko Suomen historia. Kirkonkylät kertovat ajasta, jolloin seurakunta ja yhteisö kulkivat käsi kädessä. Ratojen varsien kylät ja Riihimäen kaltaiset paikat muistuttavat teollistumisen ja rautateiden merkityksestä. Maaseutukylissä näkyy maatalouden perintö, joka on ruokkinut tätä maata vuosisatojen ajan.
Mutta esimerkiksi juuri tämä Riihimäki, mutta myös koko Häme todistaa sen, että kylätoiminta ei ole vain maaseudun asia. Se on myös kaupunkien ja taajamien yhteisöllisyyttä, kaupunginosia, lähialueita ja naapurustoja, joissa halutaan vaikuttaa ja kehittää omaa elinympäristöä. Ehkä tämä näkyy aina myös pääkaupungissamme asti missä ollaan nykyisin taas ylpeitä omasta kaupunginosastakin ja sen historiasta.
Hyvät kylätoiminnan aktiivit,
Tällä hetkellä elämme ajassa, jossa kylätoiminnan ja paikallisen kehittämisen merkitys korostuu entisestään. Kylät eivät ole vain osa Suomen menneisyyttä, vaan osa tulevaisuuden Suomea: asumisen vaihtoehtoja, yhteisöllisyyttä, yrittäjyyttä ja osallisuutta. Paikallinen kehittäminen on parhaimmillaan sitä, että ihmiset tuntevat oman alueensa tarpeet paremmin kuin kukaan muu ja saavat myös mahdollisuuden vaikuttaa niihin.
Meillä maalla puhutaan Liiteri-rahasta.
Leader-rahoituksella on saatu Suomessa aikaan merkittäviä tuloksia maaseudun kehittämisessä, yritystoiminnassa ja kylien elinvoimaisuuden parantamisessa. Rahoitus on suunnattu erityisesti ruohonjuuritason hankkeisiin.
Leader-toiminnalla on Suomessa vahvistettu paikallista osallisuutta, tuettu maaseudun elinvoimaa ja mahdollistettu ruohonjuuritason kehittäminen paikallisten asukkaiden omista tarpeista käsin. Leader-toiminnan tuloksena on 30 vuoden aikana luotu kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja ja yrityksiä sekä tehty kymmeniä miljoonia talkootunteja yhteiseksi hyväksi.
Leader-rahoitus on ollut pakollista jäsenmaille 30 vuoden ajan ja siihen on Suomessa käytetty Komission määräämän pakollisen minimin verran rahoitusta, 5 % maaseuturahoituksesta. Jatkossa EU:n jäsenmaat päättävät itse Leader-toiminnan rahoittamisen laajuudesta.
Leader-rahoituksen tulevaisuus vuoden 2027 jälkeen on epävarma, sillä maaseudun kehittämisrahoitus on vähenemässä ja EU:n rahoituskehykset 2028–2034 ovat neuvotteluvaiheessa. Vaikka nykyinen kausi 2023–2027 turvaa 230 miljoonaa euroa, rahoituksen jatkuminen nykymuodossaan vaatii vaikuttamista.
Lupaan tässä osaltani olla vahvasti mukana myös omassa työssäni eduskunnassa.
Vaikka talkoillahan kylissä tehdään, niin sekin vaatii varoja. Toiminnanjohtaja Suvi ja puheenjohtaja Arto, oletteko laskeneet kuinka moninkertaisesti nämä Leader-rahat ovat tulleet ns. Takaisin. Uskallan sanoa, että panos-tuotos-suhde on aika kova.
Hyvät ystävät –
Puhuisin teille mielelläni pidempäänkin.
Meillä Hämeessä tapahtuu paljon. Riihimäestä tulee ensi vuoden alussa yksi maailman NATO-kaupungeista. Turvallisuus korostuu nyt arjessa vahvasti ja kylillä on tässä oma tärkeä roolinsa.
Voisi sanoa, että kylät ovat myös turvallisuuden perusyksiköitä. Kun puhumme kyläturvallisuudesta, puhumme arjen turvallisuudesta: siitä, että tunnetaan naapurit, huomataan poikkeamat, huolehditaan toisistamme ja toimitaan yhdessä. Tämä on kokonaisturvallisuutta käytännössä. Kylät ovat paikkoja, joissa varautuminen, yhteisöllisyys ja luottamus kohtaavat.
Ja on hullua, että tässä maassa estetään tällaista toimintaa viimeksi ehkä esimerkkinä tänä sydäniskuriryhmien käytön kieltäminen. Kysyä pitää, että onko parempi ettei apua tule ajoissa lainkaan vai olisiko kuitenkin järkevää kutsua apua lähempää ennen kuin paikalle ehtii sitten yhä kauemmaksi siirtyvät ambulanssit ja vähän ahdinkoon jo ajetut sopimuspalokunnatkin.
Myös maakunnallisessa ja kansallisessa tarkastelussa tämä on tunnistettu. Hämeen maakuntaohjelmissa (2022-2025) korostuvat paikallisyhteisöt, monipaikkainen asuminen ja elinvoimaiset kylät.
Kylät tarjoavat yksilöllisiä asumisen vaihtoehtoja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Lisäksi ne voivat tarjota uudenlaisia asumisratkaisuja. Vahvuuksiamme ovat maaseudun asumisväljyys, kyläyhteisöjen turvallisuus, pikkukaupunkien vetovoima ja ydinkeskustojen sujuvat palvelut.
Ihmiset arvostavat yhä enemmän omaa tilaa, turvallisuutta ja yhteyttä luontoon, mutta myös toimivia yhteyksiä, palveluja ja digitaalisia ratkaisuja. Kylät voivat vastata näihin toiveisiin, kun kehittämistä tuetaan viisaasti ja pitkäjänteisesti. Kylillä on tärkeä rooli maakunnan asumisen vetovoimatekijöinä. Ja yhä useampi asuu elämänsä aikana useammassakin eri paikassa ja yhä useampi samaan aikaankin useammassa paikassa. Ei se monipaikkaisuuden maailma ole mihinkään kadonnut ja sitä tulee tukemaan toisaalta myös palveluiden sähköistyminen.
Koko Suomen näkökulmasta kylät ovat resurssi: ne tukevat huoltovarmuutta, vahvistavat yhteiskunnan kestävyyttä ja pitävät koko maan asuttuna ja elävänä. Kysymys kylien tulevaisuudesta ei ole pelkkää aluepolitiikkaa, vaan se on myös turvallisuus-, talous- ja hyvinvointipolitiikkaa.
Olisin mielelläni teille puhunut myös vähän liikennejaoston puheenjohtajankin kypäräpäässä. Mutta sen haluan sanoa, että ihan jokainen suomalainen tarvitsee myös maaseudun alempaa tieverkkoa – Kuljetuksista 90% kulkee kumipyörin – ja sieltä sorateiltä se ruoka tulee tuonne Kampin kauppaankin.
Tänään kylätoiminta on jatkumoa niiden pitkälle historialle. Se ei ole nostalgiaa, vaan modernia yhteisöllisyyttä, joka nojaa vahvaan pohjaan. Kun kylät kehittävät palveluja, tapahtumia, asumista ja turvallisuutta, ne tekevät juuri sitä, mitä ovat tehneet aina: huolehtivat omasta elinympäristöstään.
Haluan puheeni loppuun vielä kiittää Suomen Kyliä hyvästä yhteistyöstä. Eduskunnassa toimii hyvä ja aktiivinen kyläverkosto ja edunvalvontanne on Suvin ja Arton ja muidenkin johdolla esimerkillistä. Olemme myös eduskunnasta tunnistaneet teidän työnne arvon ja osoittaneet sille vuosittain eduskunnan erillisrahoitusta. Itse toivon, että tällainen kohdennettu rahoitus myös jatkuu, mutta kylätoiminnan voimavarat turvataan myös perusrahoituksena ja kylien upea talkootyö liiterirahoituksella.
Haluan jo tässä vaiheessa onnitella tänään illalla julkistettavaa Vuoden kylää. En itse vielä tiedä minne tämä arvokas tunnus osuu, mutta sen tiedän, että palkittava kylä on Kylä isolla K:lla.
Kiitos teille kaikille siitä työstä, jota teette. Kylätoiminta on arjen isänmaallisuutta parhaimmillaan. Toivotan antoisaa tilaisuutta ja hyvää jatkoa.
Kiitos.