Kyiv Independentissä Ukrainan apulaispuolustusministeri Hanna Majlar kertoi Ukrainan ja Ruotsin aikovan valmistaa yhdessä tuhat CV-90-rynnäkköpanssarivaunua. Ukrainan rintamalla puolustussotaa käyvällä maalla on ollut käytössä ruotsalaisvaunuja kesästä lähtien. CV-90:siä on käytetty mm. Donetskin alueella Lymanissa etulinjassa. Lisävaunujen saaminen ja valmistaminen Ukrainaan ja Ukrainassa nousi esille elokuussa, kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tapasi Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonin.
Kuvassa oleva 6×6 on uusi ja kevyempi, mutta myös edullisempi mm. miehistön nopeaan kuljetukseen suunniteltu auto Patrian tuoteperheessä AMV 8×8 -rinnalle.
Ruotsalaisvaunujen jälkeen rinnalle keskusteluissa nousivat myös suomalainen kalusto. Zelenskyi ehdotti, että ruotsalaisvaunujen tapaan Ukrainassa voitaisiin alkaa valmistaa myös Suomessa kehiteltyjä Patrian mm. 6X6 -panssaroituja ajoneuvoja. Patriahan on nykylainsäädäntömme puitteissa toiminut siis suoraan hankkijamaiden ja -tahojen kanssa. Kaupat ovat viime aikoina toteutuneet yleensä ns. Lisenssisopimuksiin tai teknologian siirroin. Tällaisissa kaupoissa siis yleensä loppullinen kokoonpano on tehty ostajamaassa. Mallimme siis eroavat merkittävästi esimerkiksi Ruotsista, minkä lainsäädäntö on näissä hyvin toisenlainen.
Hallitusneuvotteluissa keväällä sovimme puolustusmateriaaliviennistä mm. näin:
”Hallitus vahvistaa kotimaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiä. Hallituskauden alussa käynnistetään Puolustusvoimien keskeisten ampumatarvikkeiden tuotantokapasiteettia ja -järjestelyjä koskeva selvitys. Puolustustarvikkeiden vientivalvonnassa Suomi toimii kansainvälisten velvoitteidensa sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Hallituskauden aikana tarkastellaan puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain uudistamistarpeet. Suomi ei aseta puolustustarvikeviennille tiukempia kriteereitä kuin keskeiset eurooppalaiset verrokkimaat. Hallituksen vientilupapäätökset ovat johdonmukaisia. Kerran luvitettujen tuotteiden ylläpito ja päivittäminen hyväksytään lähtökohtaisesti. Euroopassa vallitseva turvallisuustilanne huomioiden pyritään kehittämään EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa siten, että puolustusteollisuuden rahoitus helpottuu. Puolustusteollisuus otetaan huomioon kansallisissa TKI-panostuksissa ja vienninedistämishankkeissa.”
Yksi oleellinen muutos olemassa olevaan olisi siis tämä:
”Suomi ei aseta puolustustarvikeviennille tiukempia kriteereitä kuin keskeiset eurooppalaiset verrokkimaat. Hallituksen vientilupapäätökset ovat johdonmukaisia. Kerran luvitettujen tuotteiden ylläpito ja päivittäminen hyväksytään lähtökohtaisesti.”
Lainsäädännön uudistamisessa minusta olisi nyt tärkeää vähintäänkin arvioida myös tämä ns. G2G, Government-to-Goverment -toiminta. Tämä valtioiden välinen kaupanteon malli siis mahdollistaisi meille vastaavat toimintamahdollisuudet esimerkiksi Patrian osalta Ukrainassa kuin mitä nyt Ruotsi käyttää CV-90-vaunujen kohdalla. Itseasiassa mehän jo käytämme itse omissa hankinnoissamme G2G-mallia, kun hankimme mm. keskeisiä puolustusjärjestelmiämme. Itse näen, että tällainen valtionhallinnon tuki olisi välttämätöntä poliittisilla puolustusmateriaalimarkkinoilla ja nyt ennen muuta Ukrainan kohdalla. Yksittäisellä yrityksellä ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä tällaiseen toimintaan Ukrainan kanssa eikä lainsäädäntömme sitä käytännössä edes mahdollista.
Puolustustarvikkeiden vienneistä, siirroista, välityksestä ja kauttakuljetuksen valvonnasta ja valvontamenettelystä säädetään siis omassa laissa Puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012). Kyseisellä lailla toimeenpannaan EU:n direktiivi koskien puolustustarvikkeiden sisäisiä siirtoja (2009/43/EY).
Lainsäädäntöämme nyt siis päivitetään edellä olevan hallitusohjelmakirjauksen mukaan. Tässä työssä on tarpeen nyt myös tehdä arviointi tästä G2G-kaupasta. Pitää nimittäin muistaa ja ymmärtää, että Puolustus- ja kaksikäyttötuotteiden vienti on osa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pelkän teollisuuspolitiikkaan sijaan. Ja tässä on välttämätöntä, että toimimme samalla linjalla kuin keskeiset verrokkina EU:ssa eli kuten esimerkiksi Ruotsi, Italia, Saksa ja muut. Meidän tulee siis noudattaa puolustustarvikkeiden, kaksikäyttötuotteiden ja pienaseiden vientilupapolitiikassaan EU:n yleistä vastuullista linjaa eikä asetat enää jatkossa suomalaista teollisuutta kilpailijoitaan huonompaan asemaan.
Ja samaan aikaan Euroopan aseteollisuus ja erityisesti sen osana ammustuontanto tulisi saada nopeasti ylös. Juuri ammustuotannon lisääminen olisi nopein ja monessa mielessä tärkein ja ratkaisevaakin tapa auttaa Ukrainaa. Karkeasti voisi sanoa, että tällä hetkellä koko Eurooppa pystyy tuottamaan ammuksia vuodessa sen verran mitkä Ukraina käyttää tai oikeastaan tarvitsisi kahdessa viikossa.
Ukraina käyttää kuukaudessa nyt vajaan 150 000 tykistön ammusta – todellinen tarve olisi 750 000 ammusta. EU:n vuosituotanto on noin 300 000 tykistön kranaattia vuodessa.
Tarvetta voi hyvin siis kuvata sillä, että koko EU:n vuosituotantomäärä kuluu Ukrainassa parissa viikossa hyökkäyssodan vaiheessa. Euroopan maat ovat toimittaneet Ukrainaan nyt kutakuinkin tämän yhden vuosituotannon määränsä. Samassa ajassa Yhdysvallat on toimittanut maalle yli miljoona tykistön ammusta. Yhdysvallat kertoi jo vuoden alussa lisäksi lisäävänsä ammustuotantoaan jopa 500 prosentilla parin vuoden aikana. Siellä sanoista on siis siirrytty tekoihin. Ja näitä tekoja nyt tarvittaisiin myös Euroopassa. Tämä siis tarkoittaa minun esilletuominen niiden kuuluisien juhlapuheiden lisäksi siis hankintapäätöksiä nyt ja myös tuleviksi vuosiksi – vuosikymmeniksi.
Kävin viime vuonna itse koeajamassa Parolassa Patrian tuoretta kalustoa.
Se paljon puhuttu tuotannon skaalaaminen ei siis ole enää mahdollista ilman merkittäviä investointeja ja nämä investoinnit vaativat sitovia hankintapäätöksiä. Kyllä teollisuus tekee, kunhan saa tilauksia ja pitkän aikavälin näkymää – sitoumuksia. Ja pitää muistaa ja ymmärtää, että esimerkiksi 155 millimetrin tykistöammusten tuotannon tuplaaminen tai triplaaminen vie aikaa ja vaatii satoja miljoonia euroja rahaa. Siksi pitää kysyä, että miksi tämä juhlapuhevaihe on kestänyt näin kauan?
Sillä kannattaa muistaa ja ymmärtää, että Euroopan ammustuotannon tilanne ei riitä mihinkään, jos sota laajenee Eurooppaan. Sillä se ei riitä edes Ukrainan tarpeeseen.
…
Päivä alkoi tänään Hämeenlinnassa OmaHämeen Aluehallituksen kokouksella. Isoja asioita pöytä täynnä ja tehtävää riittää. Ja illalla sitten kokoonnumme Riihimäellä nuorten kanssa Pizzaa ja Politiikkaa -iltaan. Tervetuloa mukaan!