Juhannusviikonloppu näin ohi. Keskikesä taittunut, mutta uskotaan edelleen, että paras kesä edessä. Tänään olemme perheiden kanssa nauttineet vain aurinkoisesta kesäpäivästä ja Suomen suvesta. Mutta huomenna sitten koittaa jälleen arki ja nyt illalla vielä huomisten asioidenkin parissa aikaa kuluu. Iltaan vielä ylimääräinen kunnanhallitus kun kunnanjohtajamme Ilkka Salminen valittiin päättyvällä viikolla Jämsän kaupunginjohtajaksi. Ilkka ehti olla meillä näin vain vuoden johdossa, mutta ymmärrän hyvin hänen ratkaisunsa. Jämsän Jämsänkoski on Ilkan lapsuuden kotipaikka ja siellä myös vanhemmat ja kotitalo ja myös kesäasunto. Aikalailla luonnollinen valinta suunnata sinne johtajaksi ja vielä lähes kolmisenkertaa isompi paikka kuin meidän rakas Lopemme ja sitä kautta isommat tehtävät jne. Sellaista se elämä on. Aina ei tiedä mitä ja miten nopeasti tapahtuu. Nyt näin. Ilkalle onnea hienosta uudesta tehtävästä ja kiitokset tästä vuodesta. Olemmekin jo sopineet, että yhteyttä pidetään ja Jämsäänkin yksi kutsu jo tullut. Mutta huomenna tarkoitus linjata hieman tulevaa kuntamme johtotilannetta kunnanhallituksessa ja muutamia muitakin asioita listalla.
Juhannuksesta tuli tänä vuonna monessa paikassa synkkä. 2000-luvulla onnettomuustilastot ja erityisesti hukkumiskuolemat ovat vähentyneet, mutta nyt synkkä ja musta juhannus. Juhannusviikonloppu on vaatinut nyt jo ainakin 21 ihmisen hengen ja varmasti turhaan. En tiedä opimmeko me koskaan ja toimiiko edes tällainen juhannus oppina meille muille. Itse uskon, että muutoksen pitäisi lähteä meistä aikuisista ja kasvatuksesta. Yksi hyvä ohje on vesillä liikkuminen ja siellä mm. pelastusliivien käyttö ja onhan niitä vaaranpaikkoja paljonkin. Toivotaan, että joskus.
Osa tämänkin juhannuksen suru-uutisista ovat tulleet myös tienpäältä. Yksi uutinen Pohjois-Pohjanmaalta missä kolme nuorta miestä kuoli auton suistuttua tieltä. Hyvin tyypillinen kesäyön turma ja näihin olisi paljonkin tehtävissä. Tässä tapauksessa ei ainakaan uutisoitu alkoholin osuudesta, mutta yksi hyvä ja tuloksekas muutos on Euroopassa ollut alkoholin nollatoleranssi uusille kuljettajille. Saksassa ja tietääkseni myös Italiassa tämä käytäntö tuottanut hyviä tuloksia ja ehto voisi olla käytössä pari kolme ensimmäistä ajovuotta. Onnettomuustilastot puhuvat tämän puolesta kun taasen eivät kovinkaan vahvasti muuten nollatoleranssin puolesta. Suurin ongelma tämän jälkeen ovatkin räikeät rattijuopot, joiden promillerajana ei 0,5 tunnu missään. Tässä vaadittaisiin kovempia rangaistuksia, tuntuvia esimerkiksi auton menettämisen kynnyksen madaltamista, mutta myös alkolukkojen yleistämistä. Itse olen siis hieman eri linjalla kuin nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta pohtinut työryhmä, joka esitti siis kaikille 0,2 promille rajaa. Tiukennusta siis Ruotsin ja Norjan tapaan nykyisestä 0,5 promillesta. 0,2 raja itseasiassa olisi käytännössä hyvinkin vaikea valvottava, sillä kun rattijuopumuksesta epäiltyä 0,2 rajalla olevaa kuljettajaa lähdettäisiin viemään puhallutettavaksi usein jopa kymmenien kilometrien päähän, ehtii hän selvitä matkalla. Nykyiset poliisin siirrettävät tarkkuusalkometrit eivät ole tarpeeksi luotettavia. Tarkkuusalkometreistä on löydetty mm. merkittäviä puutteita ja häiriöitä mm. kosteuden ja vastaavien aiheuttamana. Mutta jos 0,2 rajaan päädyttäisiin niin varmasti siihenkin testit löytyisivät. Mutta nykylaitteet eivät siihen kelpaisi. Itse siis etenisin toisin – nollatoleranssilla uusille kuljettajille ja 0,5 rajalla muille sekä lisäksi tiukentaen mm. rangaistuksia.
Mutta tarvitsemme myös muuta työtä. Niin valistusta kuin lainsäädäntöäkin on sitten kyse liikenneonnettomuuksista tai hukkumisista. Puhumattakaan koulujen ja uimakoulujen tärkeästä työstä. Tämä vain osoittaa, että vyyhti vaatii monenlaisia toimia. Äimistelyllä ei tässä pärjätä.
Mutta huomenna arjen askareisiin jälleen. Eduskuntaviikkokin vielä edessä eli jatkamme poikkeuksellisesti töitä nyt myös juhannuksen jälkeen. Niin se pitääkin. Silloin kun tilanne niin vaatii.