Kiistat Säätytalolla näyttävät pahenevan ja syvenevän. Tänään vasemmistoliitto jo keskeytti neuvottelut, kun Li Anderssonille joukkoineen selvisi, että kaikkeen kivaan ja luvattuun ei olekaan rahaa ja varaa. Vasemmisto olisi halunnut maksattaa kaikki käyttötalouden lisämenot ns. syömävelalla ja se ei onneksi keskustalle sopinut. Niin kuin tänään Verkkouutisten blogissani kirjoitinkin niin nyt keskusta on todellakin paljon vartijana ja keskustan neuvotteluasema on myös puolueista vahvin sillä muut tietävät, että tällainen vihervasemmistolainen hallitus ei näe päivänvaloa ilman keskustan tukea. Nyt keskustan pitääkin osata pelata korttinsa oikein ja vääntää paljon muutakin kuin heille jo alkumetreillä luvattu maakuntahallinto ja maakuntavero. Keskusta pystyy nyt estämään mm. kaikki heikennykset mm. Yrittäjien verotukseen ja yrittäjävähennykseen kuin myös työnverotuksen ja eläkkeiden verotuksen kiristykset. Siis halutessaan Keskusta voi nämä kaikki nyt estää ja nyt punnitaankin todella keskustan arvopohja ja tahtotila. Kaikki mitä Säätytalolta tulee ulos tulee vain ja ainostaan keskustan hyväksymänä ja siunaamana niin hyvässä kuin ennen muuta pahassakin
Tämän tiesi myös Vasemmistoliitto ja Li Andersson päästi väkensä Säätytalolta vain sen verran ulos, että viimeinen piti ovea koko ajan raollaan. Teatraalinen ulosmarssi sen takia, että valtion omaisuutta myytäisiin lisävelanoton sijaan kesti siis juuri niin kauan, että siitä saatiin Kansanuutisiin omille voimaa ja tiukkuutta uhkuva juttu. Tämän jälkeen nopea paluu pöytiin ja reipas yhteinen nyökyttely keskustan suuntaan eli Vasemmistoliitto hyväksyy valtion omaisuuden myynnin juuri niin kuin keskusta oli edellyttänyt. Ensimmäinen osoitus siitä, että kaikki tapahtuu Keskustan tahdon ja hyväksynnän kautta.
Rinnekin joutui jo myöntämään, että vaikeuksia Säätytalolla on. Viime viikko meni siis vielä niin, että ”ei annettu talouden reunaehtojen haitata ideointia”, mutta nyt kun talouden realiteetit on pöydässä ja keskusta Juha Sipilän ja Antti Kaikkosen ja kentän äänestyksen kautta luvannut pitää tasapainoisesta taloudesta kiinni niin ongelmia on alkanut tulla. Kyse siis juurikin siitä mitä me myös vaadimme. Me emme kuitenkaan suostuneet lähtemään tätä leikkiä käymään Säätytalolle vaan halusimme vahvistuksen yhteisestä talouden kuvasta jo ennen kuin varsinaiset neuvottelut alkavat. Nyt mentiin unelmahötön kautta ja näyttää siltä, että Vasemmistoliiton ja demareiden ilmeet muuttuvat koko ajan totisemmiksi, kun vaalilupaus toisensa jälkeen todetaan rahatilanteen näkökulmasta mahdottomaksi toteuttaa. Tärkeää, että Juha Sipilä on nyt tiukasti kiinni tässä pöydässä Säätytalolla ja huolehtii, että keskusta ei petä vaan pitää huolta Sipilän hallituksen jättämästä hyvästä työllisyys- ja taloustilanteesta.
Kiitoskahveillani eräs tukimieheni toi lahjaksi pienen minigrip-pussin. Pussissa oli sitä kuuluisaa soraa sosialismin rattaisiin. Nyt sitä tarvitaan.
Kyse siis jo edesmenneen Tauno Valon sorapusseista. Valo toimi Uudenmaan vaalipiirin Kokoomuksen edustajana eduskunnassa vuodesta 1979 vuoteen 1991. Hänen vaaleissa jakamassa sora sekä slogan ”Soraa sosialismin rattaisiin” mainoskirjeensä ovat legenda ja jälleen tarpeessa.