Jääkiekon maailmanmestari ja olympiavoittaja, valmentaja Jukka Jalonen avasi tänään presidenttiehdokas Alexander Stubbin vaalikahvilan. Kotikaupunkiinsa Riihimäen Stubbilan avannut Jalonen toimii myös Stubbin tukiyhdistyksen vetäjänä. Molemmat kasvavatkin nyt hurjaa vauhtia. Kahvilaketjumme valloittaa Suomea ennätysvauhtia ja tukiryhmä kasvaa vieläkin hurjemmalla tahdilla. Oli esimerkiksi upea huomata miten moni urheilijamme liittyi Urheilugaalaillassa mukaan tukiryhmään ja sain vielä illan jälkeenkin viestejä, että ehdottomasti mukana ollaan.
Tänään Stubbila avattiin Riihimäelle. Osa kahviloista on tällaisia popup-tyyppisiä kahviloita ja osa palvelee sitten päivittäin aina vaaleihin asti. Riksun Stubbilan paikkana oli tänään legendaarinen Rautatieläisten talo ja väkeä hienosti liikkeellä. Ja Riihimäen kokoomuslaiset olivat loihtineet myös päivään upeaa ohjelmaa sen presidenttikahvin seuraksi. Stubbillassa kuultiin tänään mm. Gaudete! kuoron laulua ja paljon muutakin.
Mukavia kohtaamisia ja kättenpuristuksia. Kymmeniä kuvia ja satoja juttutuokioita. Ja samat tutut aiheet keskusteluissa. Monia kiinnosti mm. se miten maamme Nato-jäsenyys eteni politiikan kulisseissa ja lopulta eduskunnassa. Vähän tätäkin valotin muutamille ja uskoisin, että tulevina vuosina aiheesta kirjoitetaan enemmänkin ja tutkitaankin. Myös suomettuminen puhutti ja mm. se joku tuore lehtijuttu presidentti Tarja Halosesta? Itse en sitä ollut vielä nähnyt, mutta tätä aihetta oli käsitelty ja mm. maamme Putin-suhdetta Halosen valtakaudella. No, historiaa on hyvä tarkastella kriittisesti taaksekin päin, mutta totta kai tehdä se myös aina sen ajan hengessä. Täytyy lukaista tuokin juttu ja hyvä, että maamme suomettumista ja rähmällään oloa aletaan nyt myös kriittisestikin auki perata.
Itse esimerkiksi hieman hämmentyneenä luin, kun Helsingin yliopiston professori Heikki Patomäki väitti Iltalehdessä (9.1.2024), että ”juuri kukaan ei enää uskalla sanoa Suomessa mitään valtavirrasta poikkeavaa”. Patomäki puolusteli puheitaan Ukrainasta ja Venäjästä vetäen jälleen tämän ”kukaan ei uskalla” -kortin esille. Lehden kerrottiin kuinka ”Patomäki sanoi olevansa huolissaan Suomen keskusteluilmapiiristä, koska valtavirrasta poikkeavista kommenteista saa herkästi osakseen uhkaavaa palautetta, jossa toivotetaan esimerkiksi ”tervemenoa Venäjälle”. Patomäki siis aiemmin 5.1.2024 IL:ssä totesi, että ”Ukrainan pitäisi pysyä Naton ulkopuolella – Ja Suomenkin olisi kannattanut
Professori Heikki Patomäen mukaan Ukrainan pitäisi sitoutua pysymään Naton ulkopuolella”. Totta kai Patomäellä on oikeus tällaisiin mielipiteisiin – vaikka ne minustakin ovat täysin käsittämättömiä ja vaarallisia ja jopa naiveja. Mutta täytyyhän hänen myös kestää se, että hänen mielipiteitään myös arvostellaan ja kritisoidaan. Itsekin sain vaikka kuinka paljon lokaa ja iskua kylkeen, kun aikanaan eduskunnan ensimmäisenä, vuonna 2009, nostin esille huoleni venäläisten maaomistuksista Suomessa. Syytettiin russofobiasta ja veneen keikuttamisesta.
Muistan kuinka osa jopa syytti minua pelonlietsomisesta tai peräti venäläisvihasta.
Ja kovia oli iskut, kun liputimme Naton puolesta, jo poudan aikana emmekä vasta sitten, kun myrskysi. Ja ei käynyt hyvin edellisillekään kokoomussukupolville, kun Kekkosen käyttämän ”symmetrisen ratkaisun” mukaan kommunistien jättäminen oppositioon tarkoitti totta kai myös Kokoomuksen sulkemista hallituksen ulkopuolelle. Tällä periaatteella syntyivät monet maamme hallituksista. Tuure Junnila totesikin 1970-luvulla, että ”Kokoomus ei Kekkosen aikana hallitukseen pääse vaikka päällään seisoisi.” Ei siinä auttanut itkupotkuraivarit mediassa. Eri mieltä ei saanut olla. Onneksi nyt saa olla ja nyt saa olla myös väärässäkin.
Ja kyllä kritiikkiä pitää kestää, jos omia mielipiteitään esille nostaa – myös Helsingin yliopiston professorin. Mutta ei tietenkään uhkailua tai mitään sellaista, mutta kritiikkiä on kestettävä.
Monta hyvää keskustelua tänäänkin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kiitosta myös siitä miten hyvin tasavallan presidentti Sauli Niinistö on maamme ulkopolitiikkaa hoitanut. Myös maamme ensi askelia Natossa kehuttiin ja myös nykyisen hallituksen määrätietoista otetta itärajan turvallisuuden varmistamiseksi ja sulkemiseksi. Itse totesinkin, että tällaisena aikana on enemmän kuin tärkeää, että maassamme on hallitus, joka laittaa kaikessa maamme turvallisuuden ja koskemattomuuden ykköseksi ja uskaltaa myös tehdä välttämättömiäkin ratkaisuja. Jos maamme turvallisuuden takaamisen joku sitten haastaa jostain kv-sopimuksen näkökulmasta, niin sitten haastaa ja se kortti katsotaan, mutta maamme koskemattomuus varmistetaan kuitenkin.
Keskusteluissa tänään myös sisäinen turvallisuus ja mm. sopimuspalokuntien tilanne hyvinvointialueilla. Huoli koko maan pelastajapalveluista onkin aiheellinen. Ja hyvää keskustelua kävimme tänään myös sähkönhinnasta ja polttoaineistakin. Aikalailla siis laajalla arsenaalilla aiheita esillä ja vähän ns. yli presidentinvaalien teemojenkin. Ja hyvä, niin sillä omalla pöydälläni kansanedustajana nämä sisäpolitiikankin kimurantit jutut ovat.
Seuraavana Riihimäki.
Hienot avajaiset ja upea tapahtuma siis tänään Riihimäellä. Nyt oli naapurikaupungin vuoro ja Stubbiloita avasimme tänään lukuisia myös muita niin Hämeeseen kuin ympäri Suomen maan. Ensi viikolla myös kotikuntani Loppi saa oman Stubbilansa keskiviikkona ja silloin paikalla Lopella myös
ystäväni ja kollegani Ben Zyskowicz. Benkun kanssa voitte muuten tulla haastamaan myös näistä suomettumisen vuosista ja samalla on hyvä myös täällä mainostaa tuoretta Benin kirjaa miehen nuoruusvuosista. Kannattaa lukea, niin osaa paremmin laittaa järjestykseen näiden menneiden sukupolvien päättäjien rähmällään oloa. Ja sitä saa tänäänkin Suomessa arvostella.
Nyt hieno pyhäpäivä etenemässä jo kohti sinistä hetkeä. Taidan vielä lähteä Lastikkaan katsomaan nuorten salibandypeliä.