Välipäivät ovat antaneet vähän aikaa myös puuhastella. Eduskunta on nyt ainakin toistaiseksi istuntotauolla, mutta mm. itärajan tilannetta seurataan tarkasti ja mahdolliset lainsäädännön muutostarpeet saattavat viedä nopeastikin takaisin isonsalin penkkeihin. Eduskunnalla valmius aina toimia 24/7/365, jos tilanne sitä vaatii.
Nyt kuitenkin ollut rauhallisempaa. Talvi myös täällä eteläisessä Suomessa kaunista ja pakkastani silleen niin sanotusti kivasti. Ulkona on voinut liikkua ja nauttia talven riemuista ja rauhastakin.
Tänä vuonna aiemmin kirjoittelin Pekkalan uudesta savustamosta. Kesän juttuna Pekkalassa sai pelkkahirsisen saaristolaistyylisen savustuspöntön ja nyt vuoden vaihtuessa olisi tarkoitus sitä kokeilla peuran kankulla.
Uuden savustamon ovi oli kuitenkin hieman talvenmittaan uutuuttaan turvonnut ja jumittanut ja sitä piti tässä vielä välipäivinä hieman entrata. Pekkalasta en löytänyt kuin vanhan Hevosojan Heikkilän puisen höylän. Historiaa se on nähnyt paljon, mutta toimi kuin uusi.
Siinä savustuspöntön turvonnutta ovea höylätessä mietiskelin tämänkin höylän historiaa. Tuli mieleen lastujen lennellessä se vanha loputtomasti jatkuva loru, missä toisiinsa johtavien tapahtumien ketju vain jatkuu ja jatkuu. Tiedätte varmasti Kirsi Kunnaksen ikirakkaat lorukirjat ja sieltä Hanhiemon iloisesta lippaasta lorun ”Tässä on lehmä, joka puski koiraa, joka puri kissaa, joka söi sen hiiren, joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa, jonka rakensi Jussi.” Loru lienee alunperin vapaa suomennos vanhasta englantilaisesta lastenlorusta This is the house that Jack built.
Sellaistahan se historia on ja tällä kertaa myös höylän urakka. Koitin siinä Jussin tarinaa tapailla Joosepin tekemään höylää käyttäessäni. No, en ihan lorua sanasta sanaan muistanut, mutta lapsuuden rallatukset tulivat mieleen. Äitini aina lauleli ja kyselin lastenrattaissa istuneelta pikku Timolta, että ”Kenen pieni kulta tsat tsat tsaa?” ja Timo vastasi, että ”Äitin pieni kulta tsat tsat tsaa”. Nyt vasta tajusin, että siinähän tapailtiin jo Euroviisua vuodelle 2023 jo vuonna 1977.
Lauluja äidilläni oli paljon ja yksi rakkaimpia, jota myöhemmin myös omille lapsilleni laulelin meni näin: ”Aa aa atipitipoo, allilan pollilan poppopoo. Koirat ne haukkuu, portit ne paukkuu, pikku Timolle vieraita”.
Mutta nyt täytyi kaivaa esille tuo Jussin talo. Se meni näin:
”Tässä on talo, jonka rakensi Jussi!
Tämä mallaspussi oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on hiiri, joka möi sen mallaspussin,
joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on kissa, joka söi sen hiiren, joka möi sen mallaspussin,
joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on koira, joka puri kissaa, joka söi sen hiiren,
joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on lehmä, joka puski koiraa, joka puri kissaa, joka söi sen hiiren,
joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on tyttö, joka huuteli lehmää, joka puski koiraa,
joka puri kissaa, joka söi sen hiiren, joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa,
jonka rakensi Jussi!
Tässä on renki, joka suuteli tyttöä, joka huuteli lehmää,
joka puski koiraa, joka puri kissaa, joka söi sen hiiren,
joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on pappi, joka vihkaisi rengin, joka suuteli tyttöä,
joka huuteli lehmää, joka puski koiraa, joka puri kissaa,
joka söi sen hiiren, joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa,
jonka rakensi Jussi!
Tässä on kukko, joka kiekaista hihkaisi, joka herätti papin,
joka vihkaisi rengin, joka suuteli tyttöä, joka huuteli lehmää,
joka puski koiraa, joka puri kissaa, joka söi sen hiiren,
joka möi sen mallaspussin, joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!
Tässä on isäntä, joka kylvi viljaa ja sanoi: ”OLE HILJAA!” kukolle,
joka kiekaista hihkaisi, joka herätti papin, joka vihkaisi rengin,
joka suuteli tyttöä, joka huuteli lehmää, joka puski koiraa,
joka puri kissaa, joka söi sen hiiren, joka möi sen mallaspussin,
joka oli talossa, jonka rakensi Jussi!”
….
No sitä yritin tuossa höylätessä – höylällä jonka teki Jooseppi – tapailla. Vähän se meni enemmän hyräilyksi, mutta hauskoja muistoja kuitenkin.
Tässä on Timo, joka höyhäili hirttä…. Höylällä, jonka teki Jooseppi.
….
Kello 23.19 ja nyt myös savustamo käyttöön otettu. Erinomaisen hyvää peuraa saatiinkin. Kiva pieni savunmaku peurankinkussa. Tuomolan Tomppa oli laittanut suolan kohdalleen ja Nousiaisen Santeri veti kypsyyden minttiin. Vähän seuraksi Lopen perunaa ja salaattia ja avot.
Kiva päivä ja vähän myös riistanhoitoakin ja ulkoilua. Huomenna viedään viimeistä.