Mietin tässä joulunpyhinä, että mikähän mahtaa olla ollut aikanaan ensimmäinen ihmisten juhlan aihe? Ehkä se on liittynyt hyvää saaliiseen metsältä? Onkohan perheenlisäystä juhlistettu mistä lähtien? Tai muistettu kuolleita? Oliko hautajaiset vain ruumiin peittämistä ja missä vaiheessa elämänmenoa siihen liittyi myös uhrilahjoja ja muuta? Juhlittiinkohan uutta 
kuuta? Aika mielenkiintoista pohtia ja loputtomiin sitä varmaan saisikin pohtia.
Historian kirjoista muistan kuitenkin, että Babyloniassa jo 4000 vuotta sitten eli 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua juhlistettuun vuodenvaihtumista. Antiikin Babyloniassa ajankohta kuitenkin vuodenvaihtumiselle oli toinen. Uusi vuosi alkoi kevään uudesta kasvukaudesta eli hetkestä, kun kevätpäiväntasauksen jälkeen ensimmäinen uuden kuun sirppi nähtiin. Myös toomalaiset juhlistivat uutta vuotta keväällä maaliskuussa alussa aina vuoteen 46 eKr. Tällöin Julius Caesar otti käyttöön juliaanisen kalenterin ja sen myötä vuoden pituudeksi tuli tuttu 365 vuorokautta ja vuoden alkamispäiväksi tammikuun ensimmäinen. Pakanallisenakin pidetyn uuden vuoden juhlinta jatkui katolisen kirkon arvostelusta huolimatta.
Meillä Pohjolan perukoilla uutta vuotta on juhlittu keskitalven aikaan vasta noin 1300-luvun tietämissä ja virallisesti vasta 1500-luvulta lähtien. Suomessa vuodenvaihdetta juhlistettiin tätä ennen – ei keväällä vaan syksyllä – meillä vuodenvaihde sijoittui maanviljelyksen myötä syksyyn satovuoden päättymiseen ja kekri-juhlaan.
Kuulla on siis ollut merkittävä vaikutus juhliin ja niiden ajankohtiin ja en yhtään ihmettele, sillä siinämäärin maaginen oli myös tämän joulukuun 2023 viimeinen täysikuukin Loppijärven yllä.
Vuodenvaihteeseen on aina sisältynyt myös taikoja ja uskomuksia. On haluttu hyvästellä mennyt vuosi ja toivottaa uusi vuosi onnea täynnä tulevaksi. Moni varmasti muistaa ja jotkut edelleen valavat uuden vuoden ”tinoja”, joiden varjoista ja pinnoistakin saattoi nähdä vaurautta tai aika usein myös ulkomaille haaveilevat laivojakin. Uutta vuotta juhlistetaan usein myös ilotulittein. Ilotulitukset levisivät alunperin maailmalle Kiinasta, missä niiden alkuperäinen tarkoitus oli ollut pahojen henkien karkottaminen. Nykyisin monet ovat jo luopuneet ilotulitteista antaen rauhaa myös kotieläimille ja muillekin. Myös ilmastosyyt ovat lopettaneet monien kuntien ja kaupunkien ilotulituksia ja osassa niitä on korvattu valoshow´illa ja muilla.
Taikojakin on vuodenvaihtumisen juhlintaan sisältynyt. Meillä toki vain näitä uuden vuoden tinoja, mutta vanha kansa heitti mm. vihdan saunan katolle ja ennusti sen asennosta tulevaa. Heiniä heitettiin myös tuvan kattoon ja mitä enemmän olkia jäi orsille sitä parempi satovuosi oli luvassa. Ja kertoihan Kustaa Vilkuna Vuotuinen ajantieto kirjassaan myös peileistä. Sydänyöllä uudenvuoden aattona kaksi erikokoista peiliä asetettiin vastakkain ja niiden väliin reunojen kohdalle asetettiin kaksi kynttilää siten, että peilistä näkyi äärettömyyteen johtava supistuva kuja. ”Pöydälle levitettiin musta silkkihuivi tai vainajan peittona ollut valkea liina ja sen päälle virsikirja ja vihkisormus. Huoneesta ulos johtavaa ovea ei saanut lukita eikä uuninpeltejä sulkea. Katsoja saattoi tuijottamalla peiliin kohti äärimmäistä pistettä nähdä tulevan puolison piirteet tai muita ennusmerkkejä, kuten esimerkiksi ruumisarkun, sormuksen, väkijoukon tai kehdon”. Ja seuraavan kerran sitten taas juhannuksena katseltiin järvenpintaan, kaivoon tai lähteeseen – liekö sieltä olisi näkynyt komeampi. Tai yöksi kerättiin ne seitsemän kukkaa tyynyn alle. Sellaisia juttuja.
Ja onhan yksi uuden vuoden hieno perinne myös huomisen uudenvuodenpäivän tasavallan presidentin puhe. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää huomenna presidenttikautensa viimeisen uuden vuoden puheen. Mielenkiintoista kuulla mitä hän puheessaan esille nostaa ja onko puheessa jo kauden päättymisen testamentinkin sävyjä?
Oikein hyvää uuden vuoden aattoa teille kaikille! Juhlitaan maltilla ja toiset huomioon ottaen.
Niin ja sitä myös jäin miettimään, että mistähän vuosi 2023 tullaan aikanaan muistamaan? Todetaanko, että hyvä, että meni vai jäädäänkö päättyvältä vuodelta jotain kaipaamaan ja muistelemaan?
Mukava aattopäivä. Ensin ystäväni Santerin kanssa pitkä lenkki lumikengillä järvellä, Torkilla, Niittumäessä jne. Nyt lapset ja äidit lähtivät järvelle ja Kalliosaareen. Minä heitin hetkeksi pitkälleen takkatulen eteen. Ihmisen on hyvä olla.