SDP:stä kovan tason tukea EU:n Ampuma-asedirektiiville – Onneksi muut puolueet vastustavat esitystä

Blogi, tiistaina 22.12.2015

Tänään hämmennyin, mutta en kuitenkaan yllättynyt kun luin SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösen Erkki Tuomiojan blogin liittyen EU:n ampuma-asedirektiiviin. Eduskunnassa esitys on saanut kaikilta asiantuntijavaliokunnilta yksimielisen kielteisen vastaanoton ja itse uskoin, että Suomen viesti EU:lle on tämän myötä ehdottoman kielteinen ja vielä yksituumaisen kielteinen. Nyt kuitenkin näyttää, että SDP on tästä rintamasta Tuomiojan johdolla irtaantumassa.

Tuomioja löytää erikoisen syyn tukea direktiiviä. Suomessa on demarijohtajan mukaan nimittäin ”suurempi riski, että sellainen (puoliautomaattiase) päätyy jonain päivänä jonkun supisuomalaisen breivikin käsiin tuhoisin seurauksin”. En ymmärrä tällaista vihjailua vastuullisia suomalaisia reserviläisiä ja metsästäjiä ja aseharrastajia kohtaan.

Kuva: Reserviläisliitto

Kuva: Reserviläisliitto

Eikä Tuomioja näytä itse myöskään ymmärtävän kaikkien asiantuntijavaliokuntien huolta siitä, että uusi EU:n ampuma-asedirektiivi olisi tuhoisa myös reserviläisarmeijamme osaamisen ja vapaaehtoisen harjoittelun kannalta. Sellaiseksi sen on kaikki asiantuntijatkin todenneet Reserviupseeriliitosta lähtien. Tuomioja toteaa, että ”Meillä ei siten ole tarvetta luoda kuvaa, että tämä olisi jotenkin oleellinen maanpuolustuskysymys”. Kommentti on vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja -toimintaa halveeraava. Tuomioja näyttää blogissaan aliarvioivan yleisestikin koko reserviläisarmeijamme ja reserviläistoiminnan merkityksen. Ja muutenkin Tuomiojalla näyttää olevan yllättäväkin heppoiset ja myös väärät tiedot maamme puolustuksesta. Tuomioja kirjoittaa nimittäin, että maassamme olisi vain noin 7000 sitoutunutta vapaaehtoista ja että  MPK:n koulutus koskee 47 000 henkilön sijasta 47 000 vuorokautta. Tosiasia on, että viime vuonna MPK järjesti noin 47 000 osallistujalle koulutusta yhteensä yli 80 000 koulutusvuorokautta. Tuomioja toteaa, että on ”täysin kestämätöntä argumentoida direktiiviä vastaan sillä, että kyseessä olisi minkäänlainen maanpuolustuksen kulmakivi”.

Tuomioja väittää, että ”järjestöjä vaivaa sama vanhentumisilmiö kuin ammunnan harrastamista tai vaikkapa hirvenmetsästystä”. Mikä tähän on syynä niin syy löytyy lainsäädännöstämme missä mm. ampumaharrastuksen aloittaminen on tehty lähes mahdottoman vaikeaksi. Ja tämä nyt Tuomiojan kannattama EU:n ampuma-asedirektiivi tuhoaisi SRA-ammunnan mikä on tärkeä tie juuri nuorille maanpuolustustyön pariin.

Aiemminhan SDP:n Tuomioja on jo esittänyt aseista yleensäkin, että hän ”Toivoo, että päästäisiin tilanteeseen, jossa aseita ei säilytettäisi kotona, vaan yleisissä valvotuissa tiloissa.” Samassa haastattelussa muutama vuosi sitten Tuomioja linjasi, että ”seuroilla ei tällä hetkellä ole tiloja aseille. Paikkoja kuitenkin alkaisi syntyä, jos asiaan luotaisiin velvoite. Aseita katoaa paljon kotimurtojen yhteydessä.” Muistan jo silloin hämmästelleeni tällaista ajattelua. Miettikääpä itse millaisia asemääriä olisi yleensä metsän keskellä sijaitsevilla ampumaradoilla tämän jälkeen. Se vasta olisi suuri turvallisuusriski ja houkutin vaikka niille kansainvälisille terroristeillekin.

Itse toivon, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoo mahdollisimman pian edustaako Erkki Tuomioja kannanotollaan tässä SDP:n virallista linjaa.

Kello 21.32 ja tänään nähty ystäviä ja vietetty perheen kanssa aikaa. Riihimäen HopLopissa hauskaa menoa ja hyvää ruokaakin. Nyt on vain pakko keksiä kaiken maailman sisätekemistä kun ulkona ennätyslämmintä 5-11 astetta plussaa ja maa märkää ja mustaa. Onneksi tänään jo viimein se vuoden pimein päivä ja huomenna mennään sitten jo kohti valoa ja kevättä.

Loppijärven Pekkalan tintit saivat jälleen jouluherkkunsa vaikka maa onkin sula. Pekka-enon perinteitä kunnioittaen.

Loppijärven Pekkalan tintit saivat jälleen jouluherkkunsa vaikka maa onkin sula. Pekka-enon perinteitä kunnioittaen.

Illansuussa kävin moikkaamassa myös MTK:n Kummimaatilani Portaankorvan väkeä. Sielläkin jo jouluun valmistauduttiin, mutta suomalaisen ruuan parissa työtä tekevinä ei maitotilalla tunneta sellaista kuin joululoma. Pienen yhteisen hetken jälkeen isäntä kiirehti jo emäntää ennen iltalypselle ja jouluaattona ja -päivänäkin samat velvollisuudet odottavat. Sellaista työtä hyvän suomalaisen ruuan eteen tehdään. Ja mukava oli kuulla, että minun tilalta syntymäpäivälahjaksikin saamani Lumihuippu-hieho on nyt siemennetty ja katsotaan tuleeko Amerikan-sulhosta vasikka ensi syksyllä ja Lumihuipusta edesmenneen äitinsä tapainen Valio-maitolehmä. Toivon niin.

Huomenna sitten vielä hieman jouluostoksille ja hakemaan joulutunnelmaa. Katinalan Lihakaupan joulukinkusta onkin jo iso pala herkuteltu ja myös ystäville kahvipöydässä tarjoiltu. On se vaan maan parasta. Hyvää Suomesta Joutsenlippu ruokaa sekin. Suosittelen.

 

Kommentit