Miten joku voi edes laittaa verkkokalastuksen kokonaisen lajin säilymisen edelle? Oheinen kysymys internetin keskustelupalstalla pysäytti minut.
Kyse on siis Saimaan verkkokalastuksesta ja siitä miten maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen norpan alalaji Saimaannorppa on ajettu uhanalle. Saimaannorppaa ei siis tavata missään muualla maailmassa ja se on muuten samalla yksi harvoista makean veden hyljelajeista ja myös yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä.
Saimaannorpan tulevaisuus on jo puhuttanut pitkään. Toimet sen suojelemiseksi ja tätä kautta pelastamiseksi on kuitenkin jääneet vaatimattomiksi ja yhä edelleen laji elää sukupuuttouhan alla. Edes tehostetut suojelutoimet eivät ole pelastaneet norppakantaamme ja suurimmaksi uhaksi onkin nyt noussut keväiset kalaverkot. Uskokaa tai älkää verkot vievät joka kevät ja kesä jopa puolet pesästään liikkeelle lähteneistä kuuteista.
On totta, että pelkästään verkkokalastus ei kuuttejamme uhkaa ja koko lajin olemassaoloa. Myös vähälumiset talvet ja vedenpinnan suuret muutokset ovat kohtalokas uhka norpillemme. Ilmastonmuutos on siis tässäkin asiassa yhteinen suuri haasteemme ja sen eteen on tehtävä myös kaikki voitavamme.
Selvitin tässä myös tämän kevään kuuttilaskennan tuloksia. Haaveet ja tavoite yli 50 kuutista jäi kaukaiseksi. Jo kolmas vuosi peräkkäin jouduimme siis toteamaan norppakantamme heikkenevän. Arvioiden mukaan norppia on Saimaalla ja näin siis samaan aikaan koko maailmassa enää vajaa 300. Loppu on lähempänä kuin uskommekaan.
***
Vapaaehtoinen suojelu on tosin edennyt, mutta valitettavan hitaasti. Näyttää siltä, että tällä tavalla emme tule saavuttamaan kuuttiturvallista aluetta niin laajana, että voisimme rauhassa nukkua yömme luottaen siihen, että Saimaannorpia pääsee ihastelemaan myös lapsemme.
Olemme tulleet siihen tilanteeseen, että kaikki mahdolliset toimenpiteet on nyt tehtävä.Verkkokalastuksen aiheuttamat poikaskuolemat on mahdollista estää, jos siihen vain on tahtoa. Itse olen valmis kannattamaan keväälle verkkokalastuskieltoa. Uskon, että se on yksi välttämättömistä toimenpiteistä joita nyt on tehtävä. Keväinen verkkokalastuskielto ei estäisi kalastusta mm. katiskoilla, vieheillä eikä myöskään troolilla ja nuotillakaan ja näin ollen uskon, että tällainen kevätaikaan rajoittuva täydellinen verkkokalastuskielto ei olisi kohtuuton kenenkään näkökulmasta.
Toistan kysymyksen kirjoitukseni alusta; ”Miten joku voi edes laittaa verkkokalastuksen kokonaisen lajin säilymisen edelle?”
****
Hieman vastaavia esimerkkejä on muitakin. Meidän ihmisten toimet ovat koituneet myös varsin vahvasti lohenkin kohtaloksi. Olemme tuhonneet vesivoimarakentamisella lähes kaikki lohien luontaiset lisääntymisalueet. Itseasiassa maamme 18 Itämereen laskevasta lohijoesta enää kaksi on jäljellä ja lohikannat ovat suurelta osin istutusten varassa. Jäämerestä onneksi vielä lohi nousee Tenoon ja Näätämöjokeen.
Vuodelta 2006 oleva tilasto kertoo, että ammattikalastajat saivat lohta saaliikseen 300 tonnia, kun vapaa-ajan kalastajat jäivät reiluun 107 tonniin, mikä pääasiassa pyydettiin joilta. Ammattikalastajat pyytävät vonkaleita mereltä mm. rysillä ja mikä surullisinta näille parille kutujoelle pääsyreitti on katkaistu ns. lohipadoilla. Lisäksi Perämeren ja Tornionjoen kalastusvalvonnassa on paljastunut useita rikkeitä erityisesti ammattikalastajien toimesta. Kolme tapausta johti rikostutkintaan.
Itämeren jäljellä olevien lohijokien kannat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, kuten Tornio ja Kalix -jokien lohikannat, ovat edelleen siis hyvinkin heikossa kunnossa ja merikalastus, jossa kalastuspaine kohdistuu kaikkiin kantoihin samalla lailla, uhkaa erityisesti näitä heikkoja kantoja. Onneksemme vuoden 2008 alussa saatiin avomerelle sentään voimaan ajoverkkokielto. Joissa sen sijaan kalastus voidaan mitoittaa aina kunkin joen lohikannan mukaan ja siksi kalastus pitäisi ehkä siirtää mereltä jokiin. Näin voisimme säädellä sitä, kestävän käytön mukaan, merkikalastuksessa se ei ole mahdollista.
Ja mielenkiintoista on huomioida myös se, että lohen kalastus turistien toimesta joissa tuottaa noin 20 kertaa suuremmat kansantaloudelliset hyödyt kuin sen pyytäminen teuraskalaksi, jonka hinta määräytyy Norjasta tuotavan kasvatetun lohen hinnan mukaan.
Oman uhkansa alla elää myös järvilohi. Järvilohi on valtakunnallisesti yksi arvostetuimpia saalislajejamme juuri vapaa-ajankalastajien keskuudessa mutta myös sitä uhkaa sukupuutto ilman Pielisjoella tehtäviä hoitotoimia. Jopa neljä viidestä Saimaan järvilohesta pyydetään nimittäin alamittaisina ja kun vain viitisenkymmentä lohta selviytyy verkkomerestä ja pyrkii Pielisjokeen kutemaan niin tilanne on tässäkin uhkaava. Erityisen kohtalokkaita järvilohi-istukkaille ovat muikkuverkot, mutta myös uistelu, siimakalastus ja troolaus hävittävät tehokkaasti lohikantaamme. Kalastajilla on siis vielä työtä tämänkin lajin suojelemisessa.
Toimenpiteiden aika on siis nyt monellakin alueella. Tarvitsemme järkeviä ja koviakin ratkaisuja niin Saimaannorpan pelastamiseksi kuin myös jokiemme ja järviemme lohikantojen pelastamiseksi. Meidän tulee olla valmiita myös tiukkoihin lainsäädännöllisiin toimiin jos ja kun lajien pelastuminen sitä vaatii.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)