Säädettävä laki; Maalaisjärjen käyttö sallittu! Ei kai sentään.

Blogi, perjantaina 15.11.2013

Yhä useammin tuntuu siltä, että olemme Suomessa menossa suuntaan missä lakikirja on arkielämän ohjekirja. Lakikirjasta etsitään vastauksia kaikkeen mitä saa tehdä. Lakikirjasta katsotaan mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Ja jos sieltä ei vastausta löydy niin johan joku taho tai ministeriö esittää uuden lain säätämistä.

Esimerkkejähän on paljon. Ehkä viimeksi minut pysäytti Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n linjaus, että posiolainen koulu ei saanut kerätä häiriötä aiheuttaneita puhelimia koululaisilta pois. OAJ ilmoitti, että kännykkäkielto on laiton, sillä laki ei kiellä kännykän hallussapitoa, koska kännykkää ei ole luokiteltu vaaralliseksi esineeksi. Ja lisäksi yksittäisen koulun säännöt eivät saa olla ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Maalaisjärjen käyttö siis kiellettiin.

Joku muukin muistaa varmasti tapauksen Keski-Suomesta. Paikallislehdessä heräsi aikamoinen kirjoittelu muutamia vuosia sitten, kun erään koulun siistijä, vanhan ajan siivooja, meni aivan asiallisesti huomauttamaan ja komentamaan, ojentamaan häiriköivää oppilasta. Siitä syntyi kiivas kirjoittelu missä päiviteltiin sitä, miten siistijä saattoi ojentaa lasta, kun hän ei ole edes kasvatustieteen maisteri. Maalaisjärjen käyttöä ei siis hyväksytty.

Yhdessä tapauksessa apulaisoikeuskansleri katsoi sastamalalaisen koulun rehtorin Jari Anderssonin ojentaneen tupakoinnista kiinni jääneitä oppilaita lainvastaisella tavalla. Perinteisen jälki-istunnon sijaan oppilaat olivat tutustuneet ”rangaistuksena” tupakanpolton haitoista kertovaan materiaaliin. Rehtorin mukaan toimintamalli tarjosi oppilaille mahdollisuuden oivaltaa itse jotain.  Andersson totesi, että tarkoitus oli ”tukea nuorta ja tarjota mahdollisuus keskusteluun. Hän ei ymmärtänyt enkä ymmärrä minäkään, miten tuen ja tiedon antaminen voi olla väärin. Laki tunsi vain puhuttelun, jälki-istunnon, kirjallisen huomautuksen ja määräaikaisen erottamisen rangaistuksina. Kasvatuksellinen hetki tupakanvaaroista yhdessä aikuisen kanssa ei siis ollut lainmukainen.

Koulumaailmasta esimerkkejä löytyisi lisää vaikka kuinka. Vaikka se miten nyt ollaan ajamassa kouluja tilanteeseen, että koululiikunnassa esimerkiksi hiihtäminen ja suunnistaminen tehdään lähes mahdottomaksi kun valvovan opettajan näköyhteys koululaisiin ei säily koko aikaa. Opettaja laitetaan siis vastuuseen myös puhtaista tapaturmista ja vahingoista pulkkamäessä ja muualla. Ja löytyyhän näitä esimerkkejä muualtakin yhteiskunnastamme.

Maatiloilta löytyy hyviä älyttömiä esimerkkejä lisää. Tinkkimaitoa myyville tiloille suunnitellaan uusia velvoitteita joista yksi olisi jokaiselle ostajalle annettava paperi, jossa kerrotaan käsittelemättömän maidon terveysriskeistä. Ollaan menossa kohti Amerikan mallia missä täytyy erikseen kertoa, että mikrouunissa ei sovi kissaa kuivata ja kuuma kahvi saattaa polttaa. Ja osataan sitä meillä ihan täällä koti

EU:ssakin, missä ollaan kuulemma väsäämässä direktiiviä jolla saunaklapien myynti kiellettäisiin. Hullu maailma.

Pari esimerkkiä voisi vielä ottaa vaikkapa vankiloistamme. Lomilta palaaville vangeillehan tehdään tarvittaessa tarkastuksia huumeiden salakuljetuksen estämiseksi. Tarkistuksessa haluttiin kurkistaa myös vangin suuhun. No tämä todettiin lainvastaiseksi. Laissa ei nimittäin ole erikseen säädetty, että vangin suuhun saa kurkistaa. Ja tuntuihan se hullulta, että oikeusasiamies puuttui myös tapaukseen jossa vangilla oli käytössään kirjoituskone. Sillä hän sellistään teki rikoksia, väärennöksiä, petoksia ja muita vastaavia rikoksia. Vankila päätti maalaisjärjen mukaisesti ottaa kirjoituskoneen rikoksentekovälineenä pois. Vankia se sapetti ja hän kanteli oikeusasiamiehelle. Ratkaisu oli, ettei vangilta saanut ottaa kirjoituskonetta pois, koska laissa ei erikseen ole säädöstä siitä, että tällaisessa tilanteessa voidaan vangilta ottaa kirjoituskone pois. Maalaisjärjen käyttö siis kiellettiin.

Tässä nyt vain muutamia arjen älyttömiä esimerkkejä. Uskon, että teistä monella oli heti mielessä monta muutakin. Pitäisiköhän nyt herätä siihen kaikissa norsunluutorneissa, että ei kaikkia asioita voida laissa säätää, kieltää tai määrät.

Vai ei kai sentään ainoa ratkaisu sitten ole se, että täytyisi säätää laki, että Suomessa on maalaisjärjenkin käyttö edelleen sallittu? Toivottavasti ei.

Suomalainen yhteiskunta kaipaa minusta nyt maalaisjärjen käyttöä. Sen sallimista.

Kello 17.45 ja juuri juna toi takaisin Hämeeseen. Eduskuntaviikko siis päätökseen. Tänään eduskunnassa kävimme läpi vain ympäristövaliokunnan asioita ja lyhyesti ministeri Tuomiojan kanssa ulkoasiainvaliokunnassa päivitimme tilannetta. Sitten lyhyt istunto perjantain tapaan ja siinä se päivä.

No sen jälkeen sitten minulle päivän paras anti. Sain vieraakseni opettajien Veso-ryhmän Hämeenlinnasta. Opiskeluystäväni Kaisa Överlund aikanaan ehdotti vierailua ja tänään porukka sitten tuli istunnon jälkeen talolle. Ensin kahvit ja hieman sivistyspolitiikan ajankohtaisia asioita. Eli kävin läpi peruskoulun tuntijakouudistusta, lukio-uudistusta ja myös koulujen kurinpitolainsäädännön etenemistä ja varhaiskasvatuslainkin valmistelun junnaamista. Minua todella harmittaa, että tämä tärkeä uudistus ei näytä etenevän sitten millään. On kohtuutonta ja lasten kannalta epäreilua, että vuosikausi tiedossa olleita uudistustarpeita ei saada hallituksessa ja eduskunnassa eteenpäin. Olen oikeastaan aika hämmentynyt. No toivotaan, että etenee vielä ja sen eteen teemme työtä, että vuosikymmeniä vanha päivähoitolaki saadaan vielä tällä kaudella uudistettua 2010-luvun varhaiskasvatuslaiksi ja sinne selkeät kirjaukset lasten oikeuksista, perheiden valinnanmahdollisuuksista ja erittäin isona asiana vahva kirjaus koulutetusta henkilökunnasta. Tässä vain joitain pointteja ja idea nimenomaan koko juttuun varhaiskasvatukseen päivähoidosta.

Tuossa opettajaryhmässä oli minulle monta tärkeää tuttua. Pitkäaikaisin johtajani, Lopen kirkonkylän koulun entinen rehtori Kaisa-Mari Mäkivierikko ja sitten monta Hämeenlinnan OKL:n opiskelukaveriania Kaisan johdolla. Ja tuttuja myös opettajapiireistä ja OAJ:nkin tapaamisista. Aika menikin kuin siivellä ja vielä innostuin itse koko opaskierroksenkin matkaamaan vieraitteni matkassa. Ja puolitoista tuntia meni kuin siivellä.

Mutta nyt jo Lopella kotona. Kello kohta kuusi ja vapaailta. Huomenna aikainen herätys ja suunnaksi hirvimetsä. Jahtipäivä siis luvassa.

 

Kommentit