Eilen ensi-illan sain Riihimäen Nuorisoteatterin syksyn suurkoitos Pekka Töpöhäntä -musikaali. Göstä Knutsonin tarina töpöhäntäisestä kissasta on ihastuttanut lapsia jo ainakin neljäsä tai viidessäkin polvessa. Tarina syntyi toisenmaailman sodan aikaan ja ensimmäinen suomennos julkaistiin 1943. RNT:n musikaaliversion musiikit on tehnyt Tony Sikström ja ohjauksesta Riihimäellä on vastannut Timo Matinvesi , dramatisoinnista Viivi Saarela ja koreografiasta Nelli Ojapalo. Ja täytyy kyllä häntää jälleen kerran nostaa myös esityksen puvustuksesta vastanneelle Auni Tuoviselle ja lavastaja Jonna Kuittiselle Hanne Rintasen ja tiimin kanssa. Pieni ja intiimi Kino Sampon lava on jälleen tehty täydelliseksi osaavalla porukalla.
Mietin joskus, että olisi kiva kun Riihimäen Nuorisoteatteri yllättäisi. Mutta sitten ymmärsin, että se tarkoittaisi epäonnistumista sillä RNT:n ihan tavallinen taso on huipputaso. Ja tällaiselle tasolle myös Pekka Töpöhäntäkin nuosi. Ehkä ensi-illan esityksen alussa äänet hieman vielä hakivat itseään puheen, laulun ja musiikin suhteen, mutta pian nekin olivat kohdallaan ja muutenhan homma oli jo valmis.
Pääroolin Pelle Svanslösin eli Pekka Töpöhäntänä lavalla koko näytelmän ajan ollut Juho Taipele oli loistava. Tunnetilat vaihtelivat niin Pekalla kuin katsomossakin. Ja jokainen ilme oli harkittu, mutta aito. Jos oikein bongasin, että näyttelijä itse totesi jossain somessa, että ”Pekka Töpöhäntänä olemonen on oikeastaan aika mahtavaa!” ja se fiilis kyllä välittyi. Kiitos siis upeasta pääroolisuorituksesta jälleen!
Toisen ison roolin lavalla teki RNT:n konkari Janita Juvonen. Häijy Monnin rooli vaati varmasti ihastuttavalta Janitalta paljon näyttelemistä, mutta taitavana näyttelijänä ja laulajanakin Janita roolinsa teki kiitettävästi. Taisi ainakin meidän perheen pienintä aika-ajoin pelottaa ihan oikeastikin 🙂
Omaksi suosikikseni on kovaa vauhtia nousemassa nuori ja lahjakas Vilma Paananen. Kesällä nuori näyttelijä teki täydellistä työtä Peppi Pitkätossuna ja nyt Pekka Töpöhännässä hän jatkaa samalla tutulla varmuudella Pillin ja Pullan Pullana. Aivan mainio ja kesäiseen tapaan 110% koko ajan roolissaan. Isoissa tanssikohtauksissa ja tilanteissa missä lavalla oli paljon väkeä Vilma erottui jälleen – keskittyminen ei herpaantunut edes silloin kun odotettavaa oli se, että yleisön katse oli lavalla jossain toisaalla. Vilmasta kuulemme vielä ja vankasti Akun, Niinan, Juka ja Janne mantteliperijäainesta. Tykkään. Ja jään odottamaan seuraavaksi jotain vakavampaa roolia. Olen varma, että sellaisessakin Vilma on hyvä. Mutta totta kai Pulla ei olisi mitään ilman Pilliä ja tässä Aino Karlstedt tekee hienoa työtä Vilman parina. Kaksikko on lavalla kuin yhteen luotu tai siis tällä kertaa yhteen ohjattu.
Maininnan ansaitsee myös kolmessakin eri roolissa Kino Sammon lavalla häärinyt Annika Lohilahti. Isoin urakka Mauri Mäyräkoirana ja roolissaan hyvä. Ja eihän tällainen liikuttuja näköjään pysty edes lasten musikaalia katsomaan silmäkulmat kuivina ja tällä kertaa siitä vastasi Julia Tanhula Maija Maitopartana. Hieno roolisuoritus ja vahva tunnelma lavalle ja myös se opetus – Pekkakaan ei ole erilainen vaan erityinen – niin kuin meistä itsekukin. Kunnon vanhanajan satuun ja tarinaa sisältyy yksi arvokkaimmista opetuksista ja siitä on hyvä muistuttaa meistä jokaista.
Mainioita olivat myös Riihimäen Nuorisoteatterin nuoret näyttelijät tai siis pienimmätkin näyttelijät lavalla. Täytyy kyllä antaa kiitosta Suomen suurimmalle Nuorisoteatterin tästä tekemisestä ja pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta työstä. Uusia akuja on kasvamassa hyvää vauhtia.
Itse olin katsomassa näytelmää tällä kertaa omien 3- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa. Väliajan kanssa taisi esitys kestää lähes kaksi tuntia, mutta aika meni hetkessä ja lapsetkin elivät vahvasti tarinassa mukana. Ja kun iskäkin nautti ja herkistelikin (tarinaa, mutta myös taitavia nuoria) niin voin suositella RNT:n syksyn suurkoitosta koko perheelle ja isovanhemmillekin. Menkäähän katsomaan ja ihastukaa.
Lippuja saatte täältä: Lippuagentti Pekka Töpöhäntä.
…
Tänään sunnuntaina on ollut syystalkoopäivä. Kalenteri siis ensimmäistä kertaa lokakuussa tyhjä ja vapaapäivä tänään perheen kanssa mökillä. Pekkalaan laitettiin kuntoon talvea varten ja makkaratulillakin istuskeltiin. Ja tulihan sitä istutettua maahan toista sataa pähkinäpensaan pähkinääkin. Leppälahden pähkinäpensaat saavat siis uusia jälkeläisiä Hevosojalle.
Pyhäpäivään mahtui myös aikaa isovanhempien ja ystävien kanssa ja hyvää ruokaakin suoraan porotilalta pohjoisesta. Mutta nyt pakko jo kääntää katsetta alkavaa työviikkoon. Heti huomenna kalenteri täynnä työtä ja touhua ja viikolla työmatkaa ulkomaille, valiokuntia, täysistuntoja ja paljon muuta. Normiviikko siis.