Juhannuksen jälkeen on hyvä aika kylvää.
Tämä on hyvä muistisääntö ainakin riistapeltojen perustamiseen. Jos muilla pelloilla sade sataa lariin jussiin asti, niin riistapellolla sato saa jäädä peltoon ja mennä parempiin suihin syksyllä.
Itse aloitin metsästyksen vasta aikuisiällä parisenkymmentä vuotta sitten. Ensiksi niitä päiviä, joita ei elämästä eletyiksi lainkaan lasketa tuli muutamia ja nykyisin enemmänkin. Yhä isommassa roolissa harrastuksessa on myös erilainen riistanhoito ja myös muu työ luonnon hyväksi. Näiden juttujen pariin minua on vienyt erityisesti Hevosojan naapurimme Tomi Järvinen Tuomolan talosta. Tompan kanssa olemme hoitaneet talvisin riistan ruokintoja ja tehneet kesäisin kerppuja yms. Nyt ensi kertaa pääsin riistapeltojen tekoon.
Vuosikymmenien riistapeltotyö tuottaa tulosta
Järvisen Tomppa aloitti riistakantojen hoidon ja ruokinnan täällä Hevosojalla jo vuosikymmeniä sitten isänsä Raunon kanssa. Monet peurasukupolvet ja hirvetkin ovat tottuneet käymään talviruokinnalla niin Lehtolassa kuin Suopellollakin. Nykyisin yksi yhteinen perustamamme ruokinta on myös tämä minun Erkkilän ruokinta meidän mökin lähettyvillä. Erkkilänhän rakensimme Tompan ja Nousiaisen Santerin sekä mm. rakkaan kummityttöni Elisa Heikkilän kanssa Joosepinpolun varteen muutamia vuosia sitten ja nykyisin se pitää hyvin sorkkaeläimiä poissa Pilpalantien varrelta. Erkkilä sai valmistuttuaan nimensä ystävältäni Erkki Kaupilta, joka ehti vielä aikanaan minutkin metsästyksen pariin houkutella ja myös ampumaan opettaa yms. Erkkiinhän olin saanut tutustua heti jo synnyttyäni talvella 1975 Viertolassa, minne Kaupin perhe oli muuttanut Sakon työn perässä samoihin aikoihin. Erkki lähti sitten lokakuussa 2017 konkreettisesti metsästyssaappaat jalassaan, mutta hänen elämäntyötään riistan ja metsästyksen parissa vaalimme nyt Erkkilässä.
Erkki Kauppi muistoissa – Yksi tärkeä oli jahtikauden avauksessa passista poissa
Mutta tänään ajattelin kirjoittaa siis muutaman sanan riistapelloista. Sellaisen eilen perustimme myös sukuni vanhoille pelloille Heikkilän Niitulle. Samalla pellolla muuten oli 1970-luvun lopulla myös Pekka-enoni peurakyttipaikka ja samalla Niitulla myös aikanaan heinälatojen sarja, joihin rakkaan äitini Eija-Riitta Heikkilän (nyk. Heinosen) oli tehtävä pakittaa pikkutraktorilla heinät sisään. Ovet olivat niin kapeat, että traktorin kärry mahtui juuri ja juuri ovien välistä sisään ja perheen poikien pikkusisko oli juuri sopiva ja sopivan taitava tämän homman hoitamaan.
Nykyisin näitä Hevosojan Heikkilän peltoja viljelee ystävämme Olli Levoniemi naapurikylä Järventakaa. Tänä vuonna Ollin viljelysuunnitelmassa Niitun takakulma oli varattu riistapellolle ja otimme sen HPY:ssä tehtäväksemme hoitaa. Naureskelimmekin Tompan kanssa, että puheet Hevosojan Pienviljelijäyhdistyksen loppumisesta ovat ennenaikaisia. Ja sanoinkin, että pitäisiköhän nyt ne HPY:n posliinikakvikupit kaivaa esiin Tuomolassa?
No, ei kaivettu, mutta kaivettiin riistapeltoseoksen siemenet ja apulanta. Tai oikeastaan Tomppa vuosikymmenten kokemuksella meille sen itse sekoitti. Ämpäriin hieman apulantaa ja sekaan kauraa, naattinaurista, peura-kauris-riistaseosta ja alsikeapilaa. Kaikkia juuri oikeassa suhteessa – Tuomolan Tompan kourallinen tai kaksi.
Riistapeltoja siis perustetaan nyt paljon ympäri Suomen maan. Muutama vuosi sitten Metsästäjälehti (27.4.2021) kirjoitti, että ”riistapeltoja on tehty muun muassa tuotannosta poistuneille, puskittuneille peltoheitoille ja sähkölinjojen alustoille noin 5 000 hehtaaria. Niitä tehdään vuosittain myös 20 000 hehtaaria maataloustukien piirissä oleville tuotantopelloille. Niitty- ja maisemapeltojen 3 000 hehtaarin yhteismäärä ei ole yltänyt samanlaiseen suosioon.” Uskoisin, että määrät ovat muutamassa vuodessa edelleen kasvaneet ja selvää on se, että metsästysseuroissa tehdään tässäkin entistä enemmän yhteistyötä myös maanviljelijöiden kanssa.
Riistapellothan elävöittävät maisemaa ja lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Riistapelloista hyötyvät siis riistan sorkkaeläinten ja mm. jänisten ohella myös monet linnut, mutta myös lukuisat hyönteislajit mehiläisistä perhosiin. Riistapellot tarjoavat suojaa ja ruokaa. Niiden avulla saamme kuitenkin pysymään myös hirvieläimiä pois maatalouspelloilta aiheuttamasta satotuhoja, mutta myös ohjattua riistaa syvemmälle metsiin ja pysymään teiden ”samoilla puolilla” poissa teiltä.
Eläinten viihtyessä riistapelloissa, ovat ne poissa liikenteestä ja satokasvien lohkoilta.
Riistapeltojen tarkoitus ei siis ole kasvattaa kantoja vaan niillä pyrimme pitämään vahingot kurissa ja tilanteen hallinnassa.
Usein riistapelloiksi tehdään metsän suojissa olevia vanhoja jo aktiiviviljelystä poistettuja peltolohkoja, mutta myös kasvavassa määrin ihan viljelykierrossa aktiivipeltolohkojakin. Sellainen on myös tämä Niittumme kulma, minkä Olli jätti nyt keväällä liian kosteuden takia kylvämättä ja mikä nyt tarvitsi vähän uutta kasvirepertuaaria maanhoidollisestikin. Meidän Tuomolan Riistapeltoseos oli tähän paras mahdollinen.
Käsipelillä kylvimme Tompan kanssa Niitun takakulman ja sitten ei muuta kuin Heinonen Taavetin puikkoihin ja vähän äestämään.
Riistapeltoja tehdään siis juuri näin juhannuksen jälkeen. Vuosittain 
riistakasveilla perustettavat monimuotoisuuspellot kylvetään siis kesäkuun 30. päivään mennessä.
Metsästäjäliitto on hyvin kehittänyt riistapeltotyötä ja nykyisin monet maanviljelijät, joista lukuisat myös itse metsästäjiäkin, tekevät riistapeltoja varsin systemaattisestikin omille viljelysmailleen. Tietynlainen mosaiikkimaisuus viljelysten keskellä ja lomassa tarjoaa eläimille niin ruokaa kuin suojaakin. Ja nykyisin maatalouden ympäristökorvausohjelmakin tarjoaa erilaisia myös taloudellisestikin järkeviä vaihtoehtoja riistanhoitoon tukikelpoisilla pelloilla. Riistapellosta saa tuloja myös sellaisilta peltolohkoilta, joilla sadonkorjuu on hankalaa tai jopa mahdotonta ainakin sateisina syksyinä. Mutta kuten tuossa jo kirjoitin, niin riistapelloiksi soveltuu
myös maatalouden eri tukimuotojen ja sopimusten ulkopuolelle jääneet pienemmätkin peltolohkot – ne sellaiset missä piskuinen ja pölyisä Tuomolan Taavetti vielä kääntyilee, mutta ei enää Levoniemen jumalattoman suuri VALTRA. Näitä metsienkin keskellä olevia pieniä viljelemättömiä metsälohkoja voi kylvää vielä hyvin heinäkuussakin.
Hauskan lisän myös näihin hommiin tuo maatalouden uuden ohjelmakauden mahdollistavat maailmalta tutut tuulensuojakaistat. Monessa maassa, kuten Irlannissa ja Tanskassa tällaiset erikseen istutetut – ei siis pelto-ojien pajukot – ovat enemmänkin jo sääntö kuin poikkeus. Tuulensuojakaistoja tehdään kasvavassa määrin erityisesti isommille peltoaukeille, missä esimerkiksi peltopyylle on muuten huonosti suojaa. Muutaman metrin levyinen matalien puiden tai pensaiden kaistale tarjoaa pienriistalle erinomaisen hyvää suojaa avoimessa maisemassa. Ja mitä tästä maanviljelijä saa? No paremman pölytyksen viljelyksilleen ja myös luonnon omaa tuholaistorjuntaa. Ja monessa paikassa myös nimensä mukaisesti tuulensuojakaistat vähentävät myös tuulieroosiota.
Mutta nyt siis Niitun riistapelto kylvetty. Esi-isien ja -äitien kanssa samoilla pelloilla kylvetty. Monenlaista varmaan näilläkin pelloilla tapahtunut ja koettu. Sata vuotta sitten Kaarlo Sarkia runoili näin:
- Elohopeena tynnyrilinnun sävelet putoo.
- Haan aitaan kuparisäikeistä verkkoa kutoo
- hämähäkki. Vehreyteen koko maailma hukkuu,
- Käki taampana jossakin lakkaamatta kukkuu.
- Kas, uupunut peltopoika nyt nurmella loikoo.
- Parihevoset vierellä torkkuu ja kaulaa oikoo.
- Tänä aamuna tehty on urakka aikamoinen;
- On pellosta kartuttuna jo puolikas toinen.
- Eväs äsken on syöty, min laitteli reppuun sisko,
- Nyt on suloista lojua siinä kuin sisilisko,
- käsivartta kun aurinko paahtaa, poskia, kaulaa,
- suvi laill’ unen onnellisen joka suonessa laulaa.
- Toki kyllin on maattu – nyt eteen Rusko ja Valko!
- Mies äkeellä seisoo taas kuin notkea salko,
- käsi ohjia käyttää tottunut, voimakas, ruskee,
- hevot kupeet läikkyen mullassa eespäin puskee.
- Yli pellon nyt leivonen soi, sinen aalloissa uiva!
- Äes rauskuen käy, savi murtuu valkea, kuiva
- ja multaan vaihtuu, punertavaan ja hienoon,
- työn voima kun käy yli syksyllä kynnetyn tienoon.
- Parivaljakko kääntyy, palaa toista sarkaa,
- kevätkärpäset hevosten ympäri hulluina karkaa,
- kuin kirkkaat kipinät välkkyvät piikit äkeen.
- Rekilaulusta poika helähdyttää säkeen.
….
Kello 23.51 ja fudis kääntymässä loppuvihellykseen. Nolla nolla se päättyy ja Englanti ja Slovenia molemmat jatkoon.
Päivä näin paketissa. Muutama minuutti ja ollaan jo huomisessa ja aamusta heti puolustusvaliokunnan kokoukseen. Työt jatkuvat.