Tänään kävin melkeinpä jo perinteiseen tapaan puhumassa Riihimäki-Hausjärvi Rotaryklubille. Rotaryt kutsuvat tasaisin väliajoin aina tapaamisiinsa pitämään poliittisia katsauksia ja tänään oli jälleen uuden vuoden puheenvuoron paikka. Alkuun mietin, että millä kärjellä esitelmäni pitäisin, mutta pian se oli aikalailla selvää, että se rakentui täälläkin esillä pitämäni Tyyneyden rukouksen ympärille. Tyyneyden rukouksen opetushan tai pyyntö on se, että osaisimme erottaa toisistamme ne asiat joihin voimme vaikuttaa ja ne joihin emme ja toisimme sitten päättäväisesti niiden parissa, joissa tehtävää on. Tässä maailmanajassa se on minusta hyvä pyyntö, sillä niin paljon ympärillämme on nyt sellaisia muuttujia, joihin emme voi vaikuttaa ja toisaalta paljon sellaistakin mihin voimme. Ja tämä asetelma muuten kannustaa entisestään tekemään työtä niiden parissa, joissa meillä on mahdollisuudet tehdä ja itse päättää.
Tätä voi siis lähestyä Venäjän kautta, Yhdysvaltojen ja Trumpin kautta, Naton kautta, Saksan vaikean talous- ja poliittisen tilanteen kautta jne. Ja katsoa sitten kutakin niin, että mitä siihen liittyvää me voisimme itse koti Suomessamme tehdä. Isoimpana tietenkin talous. Sen ulkoiset tekijät Trumpin mahdollinen kauppasota tai tärkeimmän vientimaamme Saksan talouden sakkaaminen, kannustaa meitä entisestään laittamaan omaa talouttamme, kilpailukykyä ja työllisyyttä kuntoon. Tai mitä Trump tekee Naton suhteen? Sekin on epäselvää ja kannustaa meitä ottamaan enemmän vastuuta Nato-maina yhteisestä puolustuksestamme ja toisaalta lisäämään panoksiamme kansalliseen puolustukseen. Snellmanilaisuuden oppia ei tässäkään kannata unohtaa. Tai toteamus Venäjä ei muutu, tarkoittaa yhtälailla sitä, että meidän tulee muuttua ja muuttaa. Itärajamme voi pysyä vielä vuosia kiinni ja Venäjän aggressiot ja hybridisodankäynti ja -hyökkäykset Eurooppaa kohtaan jatkua. Meidän tulee varautua tähän jne. eikä siis tyytyä voivottelemaan tai saatikka kauhistelemaan sitä, että Yhdysvaltain kansa valitsi presidentikseen Donald Trumpin tai Saksan taloustilanne on hankala ja poliittinenkin tilanne. Tehdään siis enemmän näissä kaikissa itse ja vaikutetaan siihen mihin voimme.
Voimme lisätä panoksia uskottavaan maanpuolustukseemme, voimme parantaa sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, voimme tehostaa Itämeren valvontaa, vahvistaa itärajan pitävyyttä ja turvallisuutta, uudistaa ja kehittää työmarkkinoita, laittaa talouttamme tasapainoon, tehdä säästöjä, tehdä kasvupäätöksiä jne. Näin toimien olemme ymmärtäneet Tyyneyden rukouksen perusajatuksen. Siinä on muuten vähän samaa kuin presidentti Mauno Koiviston vanhassa toteamuksessa, että…
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Ja kyllä, ei tämäkään tarkoita sitä, että toimettomina vain odottaisimme, että hyvinhän meidän tulee kuitenkin käymään. Ei, mutta ei myöskään sitä, että hanskat putoisivat, kun on niin pirun vaikeaa. Periksi ei siis pidä antaa.
Mukana ja antoisa tapaaminen rotareiden kanssa Riihimäellä. Lounaalla vielä hyvää keskustelua niin taloudesta kuin turvallisuudestakin. Voisi hyvin sanoa, että se Iken vanha puheen muistipaperi, missä luki, että ”1) Sisäpolitiikka, 2) ulkopolitiikka ja 3) vähän sporttia” toimii tänäkin päivänä hyvin.
Kiitos kutsusta ja periksi ei anneta.
….
HS-Gallupissa ei suuria muutoksia – Kolmen kärki SDP, Kokoomus ja perussuomalaiset
Aamulla Hesari julkaisi jälleen yhden gallupin. Sen voisi kiteyttää, että ei suurta muutosta taivaan alla. SDP jatkaa ykkösenä ja kärkikolmikon kolmen suuren osalta täydentävät kokoomus ja perussuomalaiset. Demareita äänestäisi nyt 24,4 prosenttia äänestäjistä ja meitä 19,3 prosenttia ja PS:ää 14,9 prosenttia.
Opposition kolmikon keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton kannatusluvut pysyivät käytännössä ennallaan. Keskustan viisari hieman heilahtaa alaspäin, vassareiden hiuksen hienosti ylös ja vihreiden lukema on muuttumaton kymmenyksienkin tarkkuudella. Hallituspuolueista RKP ja KD lisäävät hieman kannatustaan.
HS:lle puoluekannatusta selvitti Verian 16.12.2024–17.1.2025 haastatellen kaikkiaan 2 644 henkilöä. Vastaajista 30 prosenttia ei osannut tai halunnut kertoa kantaansa.