Rauno Vainion ja monen muunkin toive toteutui vihdoin – Ilmari Frimanin Ukonmajan Leijona siirtyi näkyvämmälle paikalle jatkamaan vaihtivuoroaan

Blogi, maanantaina 01.08.2022

Tänään oli hieno juhlapäivä Lopen viikon kunniaksi. Loppilaisen seppä Ilmari Frimanin ensimmäinen Lopen Leijona eli Ukonmajan Leijona paljastettiin uudessa paikassaan. Alkuperäisestä julkistamisesta tullee muuten huomenna 2.8.2022 täyteen tasan 60 vuotta eli olimme tänään liikkeelle hieman kuin juhlapäivän aattopäivän kunniaksi.

Seppä Ilmari Friman teki siis kymmenen vuoden aikana Lopelle kaksi graniittista leijonaa. Ensimmäinen Ukonmajan Leijona suoritti vahtivuoroaan sepän oman kotitalon pihassa ja myöhemmin sitten As.Oy Lopen Leijonan pihassa päivää vaille 60 ensimmäistä vuottaan ja toinen siirtyi Frimanin testamentin myötä Lopen kunnantalon pihamaalle.

Tämä Ukonmajan Leijona jäi hieman piiloon kuntakeskuksemme kehittyessä ja rakentuessa 1990-luvulla ja silloin syntyi jo ajatuksia ja toiveita Leijonan siirtämisestä näkyvämmälle paikalle. Ensimmäisenä leijonan siirtämisestä esityksen teki, jo nyt edesmennyt Rauno Vainio. Muistan miten Rauski asiaa vuodesta toiseen minulle tämän jälkeen aina puhui ja muistutti miten olemme eri puolueista, mutta tämä on meidän yhteinen haaveemme ja toiveemme. Niin se myös oli ja niin se nyt toteutuu. Valitettavasti kuitenkin niin, että Rauski ei enää tänään paikalla leijonan uudelleen paljastamisen juhlassa voinut olla.

Alunperin Rauno esitti, että Leijona olisi tullut Lopen torille. Paikka oli aikalailla se mihin viime vuonna istutimme tuomani Onnin Omenapuun – Onni Kontron muistoksi. Tuo paikka torin reunalla olisikin sopinut hyvin Ukonmajan Leijonallekin. Frimanin testamentissä kuitenkin oli määräys, että leijonan paikka olisi jatkossakin hänen kotitalonsa pihassa. Nyt kun taloa ei enää ole, niin samalla paikalla sijaitseva As.Oy Lopen Leijona asukkaineen päätyi siihen, että leijona voidaan siirtää näkyvämmälle paikalle, mutta mahdollisimman lähelle ”omaa kotiaan”. Näin paikaksi valikoitui lopulta esittämäni toisen omenapuun katve Lopen kirjaston ja Frimanin tontin välissä. Tänään Ukonmajan Leijona virallisesti paljastettiin siellä.

Aloitin puheenitilaisuudessa tällaisella runolla:

”Oi sie Seppo Ilmarimme
ylen taitava takoja

et sie suuren kaiman tavoin
pannut tuulta tuiskamaan
väkipuolia vääntämähän
saadaksesi savesta taikka kipsistä
kirvoitella
raudastakin rakennella
luomisvoimallasi taetta
miehen mitoilla mittaella.

Ei sulla orjat lietsomassa,
ei itä eikä länsi
itse sinä kivehen iskit
Kurun kuuluhun graniittiin
painuit peruskallioomme
porat sekä piikit monet
lekoin vasaroitsit kiveen lovet
avoit luomuksen ovet.

Mutta: jottei totuus unohtuisi
apureistakin mainitsisin:
Tuo lie ollut apusi suuri
lohonnassa porarina
terävä Pekka veikko,
Hevosojan Paavon poika,
tonniesi siirtelyssä

Myöskin osuus naapureilta
ystäviltä hinaus- ja vipuavut,
talkooavut taljoinensa.
Näin syntyi vuotten mennen
suomalaisten sympooliksi
leijonalippumme vertauskuva.

Ylväänä ja pystypäin se kuin
valvoisi visusti
kotikunnan kuntoisuutta,
laajan Lopen kauneutta todistaen:
sisukkuutta suomalaista
hämäläistä härkäpäistä
periks´-yhtään anatamatta.

Sii on nyt Lopella oma
Leijonan uljas, kivikova

Kiitos on käyvä kotiseudun
kiittämättömyys vielä vähemmän
kunnia sulle seppomme
ihailevan Ilmarille
suokoon nyky- sekä uusi Loppi”

……………………

Samalla tavalla lausui kuusikymmentä vuotta sitten opettaja TJM Saloranta tuossa kivenheiton päässä – paikassa missä Ukonmajan Leijona siis vietti päivää vaille kuusikymmentä ensimmäistä vuottaan. Hauska pieni yksityiskohta ja yhteys minuun ja meidän nykyiseen Pekkalaankin on tuossa runossa mainittu ”Pekka veikko” Hevosojan Paavon poika. Hän oli siis Pekkalan rakentaja ja rakas enoni Pekka Heikkilä, joka tuli tunnetuksi kivien siirtelystä pelloilta, räjäytystöistä ja myöhemmin myös Maansiirto P. Heikkilän töistä niin Lopella kuin Hämeenlinnassakin. Ihanasti Pekan muisto elää siis tässäkin leijonassa ja jotain uuttakin sain tänään siis muistojeni matkaan.

Seppä Ilmari Friman syntyi Lopella 12. helmikuuta 1904 eläen koko elämänsä loppilaisena. Syyskuun 5. päivänä 1977 päättyi hänen maanpäällinen elämänsä – kivet oli lohottu ja raudat taottu.

Tämä tänään nyt uudessa paikassaan uudelleen paljastettava Ukonmajan Leijona oli siis Frimanin ensimmäinen leíjona. Innoituksensa leijonan tekoon hän oli saanut Heikkilän koulun opetustaulusta, mutta pian työn valmistuttua hän huomasi tehneensä virheen. Ukonmajan leijona olikin malliltaan vain jonkun muun taiteilijan näkemys leijonasta – ei siis tarpeeksi aito. Tämän huomattuaan Friman päätti matkustaa Helsinkiin Korkeasaareen nähdäkseen ihka elävän leijonan. Periksi ei annettu.

Ehkä siinä oli sitä samaa sisua mitä toinen loppilainen Sakari Pälsi kuvasi Eräelämän perinteitä kirjassaan vuonna 1944 näin:

”Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan”.

Näin teki myös Ilmari Friman. Työt alkoivat uudelleen pilliraudasta tehtyä kipsillä päällystettyä mallileijonaa itse suunnittelemalla harpilla mittaillen. Kiven sisästä löytyi jälleen leijona. Toiseen leijonaansa Friman oli vuonna 1963 tilannut maan kuulua Kurun graniittia mittakappaleena ja näin kivestä alkoi löytyä sepän taitavissa käsissä toinen leijona – Jätinkorven leijona. Jääräpäinen hämäläinen seppä piti kiinni päähänpinttymästään ja halusi tehdä graniittisen mahdollisimman aidonnäköisen leijonan.

Seppä teki työtään. Graniitin sirpaleet lenteli ja hiki virtasi. Mutta Friman piti salaisuutensa ja vastasi, mitä kivestä tulee kyselemään tulleille, että ”Onpas poika utelias”.

Jätinkorven Leijona – Lopen Leijonakin tunnettu Leijona on vahtinut uuden kunnantalomme – Olavinlinnan pihamaalla elämänmenoa talon valmistumisesta lähtien. Herkeämättä ja kovana ja tarkkana. Leijonan valppaus ei ole mennyt edes niillä hetkillä, kun sen selässä on kieppunut vuoroin Riitta, joskus Luka, sitten Heta ja monet muut. Sukupolvesta toiseen. Ja onhan Leijonan luona nähty pysähtyvän kokonaisia päiväkotiryhmiäkin. Sellainen mielikuvitusikäisten Korkeasaariretkihän se ollut – vai liekö hauska kiipeilypaikka vain.

Mutta tämä Ukonmajan leijona julkistettiin siis jo vuotta aiemmin 1962 – vaikka kivessä lukeekin vuodet 1956-1964. Kilkuttelu kestikin odotettua lyhyemmän ajan, vain kuusi vuotta. Toinen leijona – kunnantalon Olavin Linnan edessä oleva, Jätinkorven leijona syntyi siis perään uusin työkaluin neljässä vuodessa. Kaksi leijonaa vei siis sepältä vuosikymmenen. Hän uhrasi lähes 20 000 tuntia Lopen Leijonien valmistamiseen.

Tämä ensimmäinen leijona paljastettiin 2. elokuutta 1962 eli huomenna tuosta hetkestä tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta. Tänään on tuon päivän aattopäivä. Silloin Lopen Lehdessä kirjoitettiin, että…

”Siin on nyt Lopella oma, leijona uljas kivikova”.

Leijonan paikka oli Ilmari Frimanin talon edustalla ja julkistamistilaisuus alkoi Hämäläisten laululla. Ilmari Friman totesi tuolloin itse, että ”Kauniin kotiseutuni nykyiset ihmiset ja tulevat miespolvet nähkööt leijonassa paitsi kansallisen tunnuksemme myös suomalaisen voittajamielen”.

Leijonista tehtiin useampiakin ostotarjouksia aikanaan, mutta lopulta sepän tahto tuli ilmi hänen testamentissään. Nuorempi leijonista lahjoitettiin Lopen kunnalle ja tämä vanhempi Syöpätautien tutkimussäätiölle Frimanin vanhan kodin tontille. Kunta teki leijonalleen paraati paikan uuden kunnantalon edustalle ja tämä toinen jäi sijoilleen sepän kotitalon pihaan. Tuo ympäristö muuttui ja leijona jäi hieman varjoon.

Rauskin jälkeen myöhemmin patsaan siirtoa ovat esittäneet ja toivoneet lukuisat loppilaiset ja nyt tämä toteutui Tapio Mikkolan tartuttua toimeen kuntalaisten toiveet kuultuaan. Haluankin kiittää Tapiota vielä täällä blogissanikin tästä kulttuuriteosta, mutta myös Lopen Leijona asunto-osakeyhtiötä Aulis Zettermanin johdolla ja isännöitsijä Simo Hannulaa Talo & Tilistä myötämielisyydestä saattaa leijona jälleen kaikkien helposti nähtäville. Kiitän myös Lopen kuntaa ja teknistä johtajaamme Tapio Jokelaa ja siirron toteuttaneita tahoja.

Leijona tulee myöhemmin saamaan vielä ympärilleen istutuksia, penkit tässä jo odottavatkin. Ja Leijonan läheisyyteen tulee myös pronssilaatta missä kerrotaan Leijonan tarina ja sen siirto. Siirronkin jälkeen Leijona jää As. Oy Lopen Leijonan omistukseen ja myös tämän talon pihaan – Ukonmajan Leijonan alkuperäiselle paikalle tulee laatta kertomaan, että tässä Leijona vahti päivää vaille 60 ensimmäistä vuottaan.

Lopen kirkonkylää on siis vartioinut vuosikymmenten ajan ja vartioi siis jatkossakin kaksi komeaa graniittileijonaa – tämä Ukonmajan Leijona ja kunnantalon edustan Jätinkorven Leijona. Niiden tekijä oli Ilmari Friman, seppä kolmannessa polvessa.

Tänään siis päästimme Ukonkorven Leijonan uudestaan tehtäviinsä. Vaihtovuoro jatkukoon.

Eikös se tämän kesän hittikin sano, että…

Ei villieläintä voi sulkea häkkiin.

Hyvää Lopen viikkoa kaikille. Meillä Lopella on tällä viikolla ohjelmaa joka päivä ja aamusta iltaan. Kannattaa ajella Lopelle kauempaakin. Kesälläkin Loppi on parhaimmillaan.

 

 

 

Kommentit