Valmistuttuani juuri opettajaksi etsin itselleni urheiluharrastusta. Ystäväni Heini lähti kanssani perhetuttujemme Nylundin Jarin ja Variksen Minnan Vaahteramäen Ratsutallille. Päätin, että kymmenen kertaa käyn ja sitten katsotaan. Mutta ensimmäisestä kerrasta lähtien oli selvää, että hevoset ovatvminun juttuni. Muutaman kerran jälkeen sain nostaa elämäni ensimmäisen laukan ja sen jälkeen se olikin menoa. Askellajini oli löytynyt ja vauhti ja vaikeus. Ajatukset – työt, ilot ja murheet piti jättää tallitupaan ja Nectarin selässä keskittyä vain meihin. Se oli vapauttava tunne, joka saa tänäänkin minut kerta toisensa jälkeen nostamaan vasemman jalkani jalustimelle ensin.
Pian halusin päästä myös hieman kisailemaan. Ikuinen pikkupoika kun olen ja kun oikeisiin kisoihin ei ovi auennut niin näin syntyi TH:n oma kilpailu thDerby. Kerran vuodessa olemme sen jälleen jo 15. vuoden aja mitanneet ja katsoneet mitä olemme tallillalla hevosten kanssa vuodessa oppineet. Laukkuja, taivutuksia, voltteja, kiemurauria, keskikäyntiä, keskiravia jne. Tästä kaikesta on vuosien varrella derbyt olleet tehty.
Ennen kisaa pidämme aina Jallun johdolla leirityksen ja niin tänäkin suvena ja kisahetkellä on totuttu siihen, että kesä on kauneimmillaan. Niin oli eilen illallakin kun rakas ystäväni Saija Grönholm Alviiran kanssa ratsasti Timon Törppöön toisen nimensä 15 vuoden aikana. Voittaja siis selvillä ja muuta palkinnot jaamme tänään illalla Pekkalassa ratsastajain illanvietossa. Hevosenmaljoja.
Parhaillaan thDerby:n kentällä on kisannut muistaakseni 17 ratsukkoa ja Saija on ollut mukana joka kerta ja Paula 13 kertaa ja Tiinat melkein alusta lähtien. Ja monet olleet monen monta kertaa rakkaasta Nipestä Paukeen ja Lotasta Pikku-Mariin ja moniin muihin. Mahtavia ystäviä ole hevosten lisäksi tallilta saanut.
Tänään lämmitän Pekkalan saunan ja katan Heikkilän vanhan klaffipöydän kesän herkuista. On thDerby:n kesäpäivä ja palkintojenjakoilta! Kiitos Minnan ja Jallun!