Viime viikolla pidin täysistunnossa puheen rikoksista annettavista rangaistuksista. Hyvin paljon tulee palautetta siitä, että tuomiot eivät vastaa yleistä oikeustajua taikka ovat monessa tapauksessa asteikon ehkä sieltä alapäästä. Usein moniin rikoksiin löytyy suuri määrä erilaisia lieventäviä asianhaaroja, ja näin tuomiot jäävät usein ainakin tuollaisen yleisen oikeustajun mukaisesti liian alhaisiksi. Oikeusministeri Antti Häkkäsen kaudella nykyinen hallitus on ottanut yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi sen, että halutaan tuomioita tarkastella ja katsoa, mitä niiden suhteen olisi tehtävissä. Tämän työn aloitti itseasiassa jo Häkkästä oikeusministerinä edeltänyt Jari Lindström (sin.).
Meitä suomalaisia on järkyttänyt viime aikoina useammat lapsiin kohdistuneet vakavat rikokset. Äärimmäisen surullinen Eerikan tapaus sai aikanaan aikaan joitain muutoksia lastensuojeluun. Hetki sitten Porvoon järkyttävä tapahtuma osoitti kuitenkin, että järjestelmämme ei pysty turvaamaan väkivallalla uhatuiksi ja sen kohteeksi jo joutuneita, ei edes lapsia. Tapaus osoitti, että lähestymiskielto ei tällaisissa tilanteissa toimi. Näitä lapsia emme saa takaisin, mutta nyt peräänkuulutan toimia — ei enää koskaan tällaista. Meidän täytyy etsiä uusia keinoja tällaisiin uhkatilanteisiin missä pelkkä lähestysmiskielto ei anna riittävää suojaa.
Jokin aika sitten saimme lukea lehdestä toisen uutisen, kun Turun Hovioikeus teki päätöksensä, jossa 10-vuotiaan lapsen väkisinmaannut tuomittiin raiskauksen sijaan kolmeksi vuodeksi vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syyttäjän vaatima raiskaussyyte kaatui, koska näyttö ei riittänyt todistamaan, että 10-vuotias lapsi oli sukupuoliyhteydessä vastoin tahtoaan. Tämä on täysin käsittämätöntä, järkyttävää ja suorastaan raivostuttavaa. Tämän ei pitäisi olla Suomessa mahdollista varsinkaan kun kyse on aikuisen ja lapsen välisestä tapahtumasta. Meidän pitäisi uudistaa lainsäädäntöämme Ruotsin suuntaa, missä raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellyttä uhrin nimenomaista vastustusta, vaan lähdetään päinvastoin siitä, että uhri vastustaa sukupuoliyhteyttä, mikäli ei nimenomaisesti ole antanut siihen suostumusta. Ja kun kyse on lapsesta, tämän pitäisi olla itsestäänselvää. Olen asian ottanut esille oikeusministeri Antti Häkkäsen kanssa ja toivon, että saamme tähän muutoksen jo ensi vuoden alkupuolella.
Nostin eduskunnassa budjettikeskusteluissa esille myös vapautuvien vankien vaarallisuusarvioinnit ja tahtoni tehdä niistä Hovioikeutta sitovia. Näissä usein on tilanne se, että ammattilaiset toteavat, että kyseistä henkilöä ei pitäisi vapauttaa, mutta kun vaarallisuusarvioinnit eivät tällä hetkellä ole sitovia niin hovioikeus tekee niiden vastaisia päätöksiä. On paljon esimerkkejä ammattilaisten vaarallisiksi arvioimista henkilöistä, jotka oikeus on vapauttanut, ja sen jälkeen he ovat syyllistyneet uuteen rikokseen.
Ja lopuksi vielä rikollisten ensikertalaisuusmääritelmät. Tuntuu hullulta, että elämme edelleen maassa, jossa voi raiskata monta kertaa ensimmäistä kertaa. Tällaisissa vakavissarikoksissa mielestäni ensikertalaisuusmääritelmän pitäisi muuttaa niin sitä voitaisiin käyttää vain yhden kerran kunkin rikoksentekijän aikana.
…
Tänään hieman päivän aikataulu meni uusiksi ja aamusta jo Hämeenlinnan sijaan Helsinkiin. Nyt istunto käyntiin ja tänään keskustelussa budjetin eri pääluokkia ja yritän illalla ehtiä vielä Lopelle kunnanhallituksen kokoustakin seuraamaan. Tämä alkuviikko mennään siis vielä ns. yötä päivää. Kohti joulua siis!
….
Kello 20.00 ja takaisin eduskunnan istunnossa. Lopella vain lyhyt kunnanhallituksen joulukuun kokous ja päätökset hyvässä hengessä ilman äänestyksiä. Pääsin siis ajoissa takaisin eduskuntaan ja nyt vielä budjettikäsittelyyn ja myös budjettilakien käsittelyn pariin. Puheenvuoroni löydätte eduskunnan kotisivuilta viimeistään huomenna aamulla.
Benin kanssa iski taas iltavuoro 🙂