Marja-Leena, ihastuttava Annika ja Ville,
Parahin Kari,
Olen lukuisat kerrat saanut nousta kanssasi ylös, tässäkin ainutlaatuisessa salissa, todeten, että nyt on käsillä se hetki.
Punaviini on tuolloin kaadettuna laseissamme ja kuten nytkin.
Ja nytkin on se hetki käsillä. Tänään Kari, sinun hetkesi. Tämä on hetki, kun rakas isänmaasi kiittää sinua tekemästäsi työstä.
Marraskuun 26. päivänä viime vuonna – vuonna 2025 – tasavallan presidentti Alexander Stubb antoi avoimen kirjeen. Tällä kirjeellä hän antoi Kari sinulle eräneuvoksen arvonimen.
Pyytäisin tässä vaiheessa tänne kanssani ystäväsi Jarmo Laukkasen, ystäväsi Raimo Karjalaisen ja ystäväsi Juha Alhonojan. Ja eräneuvos-veljiäsi edustamaan ystäväsi Jaakko Ojanperän.
Pyytäisin myös Sinut Kari tänne eteen.
(Avoimen kirjeen luovutus)
Hyvät ystävät, pyytäisin teitä kaikkia nousemaan ylös ja nostamaan maljan…
Ystävät, Eräneuvos Kari Kupariselle.
****
Jos sopii niin, jatkan muutaman sanan…
Eräneuvos Kari,
Tämän arvonimen hakeminen Sinulle oli poikkeuksellisen mieluisa tehtävä.
Olen saanut tuntea sinut omasta nuoruudestani lähtien, myöhemmin toimien myös tyttärenne kuten myös nykyisen vävypoikanne opettajana ja tämän jälkeen olen saanut ilon olla ystäväsi.
Ajatus eräneuvoksen arvonimen hakemisesta sinulle oli jotenkin itsestään selvää. Jarmo lähti työhön – joka ei ollut vaikea eikä raskas – vaan päinvastoin mieluisa ja helppo – empimättä.
Työnantajasi Sako johtajansa ja johtajasi, ystäväsi Raimon johdolla vastasi heti, että totta kai. Sako on mukana ja Sako hoitaa.
Raimolle päätös oli itsestään selvä kuten kaikille tähän prosessiin lähteneille. Ei hän kysellyt asiaa Berettalta – missä toki jo tiedettiin, että Suomessa arvonimimaksu tulee vain kerran – vaan Sakolla tiedettiin mitä Berettan perhe ajattelee Mister Kuparinellistä.
Teit Kari ainutlaatuisen työuran Sakolla. Ehkä kuulemme vielä tästä Raimolta ja Juhalta.
Haluan kuitenkin meidän arvonimen hakijoiden puolesta kiittää Raimo sinua ja sinua Juha sekä Sakoa ja Berettaa tämän hankkeen mahdollistamisesta.
Aseneuvos olisi sopinut hyvin veljellemme myös.
Mutta eräneuvos kuvaa hyvin myös sitä millaisen elämäntyön olet tehnyt riistanhoidon ja metsästyksen parissa. Arvokkaat puoltolausunnot olivat itsestään selvät, kun niitä kysyimme. Kiitos Karin jahtiveljille ja ystäville – myös Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtajana toimineelle, sinulle Tuomas ja sinulle Jaakko sekä Riistakeskukseen Jari sinulle. Teidän puolloistanne näkyi se Karin työn pitkäjänteisyys, ainutlaatuisuus ja monipuolisuus, mitkä eräneuvoksen arvonimi edellytti.
Sako ja metsästys – urheiluammunta ja reserviläistoiminta – intohimosta näihin uskoisin kyteneen sen kipinän millä Kari olet tehnyt meille uutta ampumarataa ja ampumaradastamme nyt ampumaurheilukeskusta. Et ole tekemisestä eläkkeelle jäänyt. Me kiitämme sinua tänään myös siitä.
Ja haluan vielä tämän puheeni huomion kääntää ystävääsi ja meistä monien ystävään Jaakkoon. Arvoisa Eräneuvos Jaakko. Olet toiminut monessa Karin kanssa ja tehnyt lukuisia ikimuistoisia metsästysretkiä ja jahtipäiviäkin Karin kanssa. Toimi tästä eteenpäin myös eräneuvosveljenä Karille.
Olen lukuisat kerrat saanut kuunnella miten arvostavasti ja innostuneesti – kuin ikuinen pikkupoika – tuo uusi eräneuvoksemme on sinusta Jaakko puhunut.
Ja totta kai Suomen Metsästysmuseon puheenjohtajana Kari on tätä elämäntyötään myös tehnyt. Vaalinut vanhaa ja luonut uutta.
Mutta hyvät ystävät,
illallisemme on pian valmis etenemään pääruokaan.
Haluan kuitenkin vielä sanoa muutaman sanan teille tärkeimmille.
Marja-Leena, sinulle tästä arvonimestä kuuluu merkittävä osa. Olet ollut Karin rinnalla pitkään ja aina tukien.
Taisit tälläkin viikolla olla sinisorsia ruokkimassa Karin kanssa. Arvostamme sitä elokuun 20. päivääkin ajatellen.
Mutta kuitenkin tärkeintä on ollut se teidän yhteinen elo ja elämä, mistä tärkeimpänä lahjana teillä on tuo Annika.
Haluan Annika, myös sinua kiittää tässä puheenvuorossa. Isäsi on sinusta aina puheissaan onnellinen ja ylpeäkin – aiheesta. Olen isäsi kanssa puhunut satoja puheluita ja melkein jokaisessa hän sinusta aina jotain kertoo. Välillä niin innoissaan, että muistaa lopuksi sanoa, että tämä on sitten vielä vähän salaisuus.
Ja taisit tänään aamullakin vai oliko se eilen illalla isästä huolta taas kantaa.
Ja kiitos Ville myös sinulle. Olet selvästi osa Kuparisten perhettä.
Ja totta kai tiedän, että te kaikki odotatte huhtikuuta ja toivon ja me kaikki toivomme sinne onnea ja rakkautta.
Hyvät ystävät, eräneuvos Kari,
hieman pitkästi puhuin, mutta kun puhuu neuvoksen arvon saaneesta, niin silloin puhe ei voi olla lyhyt.
Kohotetaan vielä toinen malja, ystävyydelle!