Aluehallintovirasto moitti koulua joka lähetti viestijuoksuihin vain viisi oppilasta. AVI:n ruotsinkielisen sivistystoimen yksikön mukaan vaasalainen Vikinga Skolan kohteli oppilaitaan näin eriarvoisesti. Koulu oli lähettänyt Stafettkarneval-viestijuoksutapahtumaan vain viisi oppilasta karsinnan kautta. Muille koululaisille koulu järjesti samana päivänä toki liikuntaa ja urheilua, mutta ulkoilupäivänä omalla koululla. Tämä ei sopinut yhden neljäsluokkalaisen pojan vanhemmille vaan he kantelivat koulun toiminnasta aluehallintovirastoon. Julkisuudessa kerrotun mukaan vanhemman mielestä ”huonojen ja hyvien oppilaiden erottelu on eriarvoistavaa”.
Aluehallintovirasto antoi kantelusta päätöksen helmikuun lopussa ja yhtyi vanhemman kanteluun. Koulu ei olisi saanut kohdella samalla vuosikurssilla opiskelevia oppilaita eriarvoisesti. AVI:n mukaan kaikkien olisi pitänyt päästä mukaan vaikka eivät edes olisi halunneet kilpailla. Virkamiehen mukaan nimittäin jos ainoastaan kilpailevat oppilaat saavat lähteä tapahtumiin, voi näennäisesti neutraali karsintamenettely käytännössä johtaa siihen, ettei fyysisiltä lähtökohdiltaan heikommille oppilaille anneta mahdollisuutta osallistua koulun toimintaan.
Tässä olemme ekaluokkalaisia kuorolaisia Kirsti Kytömäen kuorossa. Minä kurkkaan kuvassa kakkosrivistä keskeltä lettipäisen työtön takaa.
Ja mikä erikoisinta päätös ei siis koskenut vain tätä yhtä tapahtumaa missä Vaasasta piti matkustaa aina Helsinkiin asti vaan Aluehallintoviraston lakimiehen Thomas Sundellin mukaan tarkoitus oli nyt luoda linjaus esille miten jatkossa kaikkialla tulee toimia. Päätöksen mukaan ”lähtökohtana tulee olla, että kaikilla samassa tilanteessa, esimerkiksi samalla vuosikurssilla, olevilla oppilailla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan”.
Vielä erikoisemmaksi Aluehallintoviraston päätöksen tekee se, että ”kaikille oppilaille ei tarvitse järjestää mahdollisuutta kilpailla, vaan oppilas voi osallistua myös muulla tavoin, esimerkiksi osana kannustusjoukkoa”. Ja mitä vielä, lakimiehen mukaan tapahtumaan osallistumisen tulee kuitenkin olla jatkossakin jokaiselle vapaaehtoista. AVI:n lakimiehen mukaan ”lähtökohtana pitää olla se, että kaikki oppilaat saavat samalla tavalla osallistua koulun toimintaan, olivatpa he sitten nopeita tai hitaita”.
Linjaus on erikoinen ja laittaa pitkän ja hyvin toimineen perinteen kyseenalaiseksi. Kouluissa on, varmaankin koko koulujärjestelmämme ajan, ollut erilaisia kilpailuja niin urheilussa kuin musiikissa ja muussakin taiteessa. Kaikki ovat aina saaneet osallistua toimintaan omassa koulussa ja sitten osa on lähetetty edustamaan koulua vaikkapa oman kunnan koulujen välisiin kilpailuihin, maakunnallisiin taidetapahtumiin tai jopa valtakunnallisiin kilpailuin. Itse en koskaan päässyt hiihtokisoissa edustamaan eikä minua valittu koulun jalkapallojoukkueeseenkaan, mutta pääsin kuvataidekilpailuun, koulun kuoron kanssa taidetapahtumaan ja liikennetaitokilpailuun aina valtakunnan tasolle asti. Ja Esa, Marjo, Petri ja Mika olivat sitten urheilukisoissa ja joku muu taas jossain toisessa. Eikä valtakunnallisiin kilpailuihin olisi ollut mitään mahdollisuutta lähettää koko 25 oppilaan luokkaa.
Itse toivon, että Opetushallitus ja OAJ:kin ottaa myös AVI:n linjaukseen kantaa. On todella valitettavaa jos koulumme eivät enää jatkossa voi antaa eri asioissa lahjakkaille lapsille ja nuorille mahdollisuutta myös päästä edustamaan koulua erilaisiin tapahtumiin. Koko luokan vieminen tapahtumiin ei onnistu taloudellisesti, eikä monissa kulttuuritapahtumissa se edes tilallisesti ole mahdollista. Ja kun AVI:n päätöksen mukaan matkan pitäisi olla kuitenkin vapaaehtoinenkin niin edessä olisi se, että koululle jäisi osa ja matkaan lähtisi osa ja pitäisi palkata lisää henkilökuntaa niin koululle kuin kilpailumatkallekin. Varsinkin kun osa siellä kilpailussa olisi katsomossa, kun eivät edes haluaisi pelaamaan tai soittamaan.
Muistan kuinka aikanaan Lopen Nuorisokuorossa laulaessani levytyksessä kuoronjohtaja totesi, että ”Voisitko Timo laulaa hieman hiljempaa”. En siitä mieltäni pahoittanut, enkä edes ymmärtänyt valittaa jollekin 80-luvun valvovalle virkamiehelle. Ja tyytyväinen olin siihenkin, että minua ei laskettu rumpuihin kuin oppitunnilla kaikkien muiden tapaan vaikka olisinhan minäkin koulunbändiin halunnut niin kovin mielelläni.
Maalaisjärjelle soisin tilaa ja rumpujen soivan heidän toimesta joilla on innon lisäksi siihen myös taitoa.
Timo Heinonen
kansanedustaja
KM. Luokanopettaja