Suomalainen kotieläintuotanto kuuluu maailman parhaisiin. Meillä toimii vastuullinen tuotantoketju, jonka jokaisella lenkillä on tarkoituksensa. Kotieläintuotantomme nojaa velvollisuuksiin, vastuuseen sekä valvontaan. Suhteessa tuotannon kokoon, on ongelmia vähän.
Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan riitä. Suomalaista kotieläintuottajaa muistetaan tänä vuonna lisääntyvillä normeilla, niin kutsutuilla täydentävillä ehdoilla. Vuonna 2016 täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset laajenevat kattamaan kaikki maataloustarkoituksiin pidettävät tuotantoeläimet. Vaatimuksia tulee lisää myös niille tuotantoeläinryhmille, jotka ovat aiemminkin kuuluneet täydentävien ehtojen piiriin. Lisäksi valvonta lisääntyy Euroopan unionin komission päätöksellä. Ikään kuin suomalaista viljelijää ei jo nyt tarpeeksi valvottaisi.
Täydentävien ehtojen historia ulottuu vuosituhannen alkuun. EU:ssa heräsi tuolloin huoli, että eläinten hyvinvoinnista ei huolehdita, vaikka tukia siihen tarkoitukseen maksetaan ja nostetaan. Vuosien saatossa on tarkastuskierrosten jälkeen tehty järjestelmään pieniä muutoksia.
Uusien ehtojen myötä olemme tilanteessa, jossa kokonaisuus on osoittautunut liian laajaksi hallita. Vuosittain paisuneet määräykset eivät palvele alkuperäistä tarkoitusta, eläinten hyvinvointia. Kiristyneet ehdot ja räjähdysmäisesti kasvanut byrokratia syö kotieläintuottajiemme selkärankaa. Tilanne tuhoaa hiljalleen pohjan suomalaiselta kotieläintuotannolta. Asetelmaa hankaloittaa se, että kotieläintuottajat painivat kiristyvien ehtojen lisäksi kannattavuuden sekä Maaseutuviraston kanssa.
Nyt täydentävät ehdot vaikuttavat kaikkiin tuottajan saamiin tukiin. Neuvonta on ollut heikkoa ja viestintä puutteellista. Tukijärjestelmän kanssa on ollut ongelmia ja tuottajille langetetut sanktiot ovat olleet kohtuuttomia. Ongelmien konkreettinen hinta on langennut tuottajille esimerkiksi elintärkeiden eläinpalkkioiden menetyksinä. Hyvää tarkoittanut järjestelmä onkin kääntynyt nyt itseään vastaan.
Olemme osa Euroopan unionia ja pelisääntöjen on oltava kaikille samat. Järjestelmä olisi arvioitava ja koottava kokonaan uudelleen. On epäreilua, että unionin tunnollisimmat tuottajat kärsivät muiden välinpitämättömyydestä. Säännöt pitää olla, se on selvä. Sääntöjä on myös valvottava ja laiminlyönteihin on välittömästi puututtava. Koko paketin pitää olla kuitenkin sellainen, että se on järkevästi toteutettavissa.
Maatalouden muutokset eivät ole nopeita. Siksi olisi hyvä, että järjestelmän korjaaminen aloitettaisiin jo nyt niin, että se olisi mahdollista käynnistää seuraavan yhteisen maatalouden ohjelmakauden alussa. Tätä ennen saamme toivottavasti toteutettua suunnitellusti eläinrekisterin uusinnan ja valvontaoppaiden päivittämisen. Viesti komissiolle on oltava nyt selkeä. Nykyinen meno ei voi enää jatkua, tuottajat on ajettu liian ahtaalle.
Timo Heinonen
kansanedustaja
suomalaisen ruuantuotannon puolustaja ja suomalaisen ruuan ystävä