Kaksitoista vuotta maatamme on hallinnut Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti eilen uudenvuoden ensimmäisenä päivänä presidenttikautensa viimeisen uudenvuoden puheensa. Niinistö jää historiaan yhtenä maamme arvostetuimpana presidenttinä ja myös vahvana keskustelijana ja arvojohtajanakin. Jos oikein muistan, niin jossain haastattelussa Niinistö ei itse tästä arvojohtajasanasta tai tehtävästä niin välittänyt. Hän koki sen jotenkin niin, että siinä on vahva lataus sellaiseen ylhäältä annettuun eli oikeaan tapaan ”Näin tulee ajatella” -toimintamalliin. Niinistö piti itseään enemmänkin keskustelun ja ajatusten herättelijänä ja aika paljon muuten netin arkistoista löytyykin uutisia joidenkin otsikoissa on juuri tämä Herättelijä tai herätellä -sana:
23.1.2015: Niinistö herätteli Suomea talviunilta
14.6.2015: Presidentti Niinistö herättelee päättäjiä: ”Onko maallamme kanttia uudistua?”
Pekkalan TV:n ruudulta eilen kuuntelimme perheiden kanssa Tasavallan presidentti Sauli Niinistön viimeisen uudenvuodenpuheen. Perinne, joka kantaa.
3.2.2022: Presidentti Niinistö herätteli hallitusta uusiin uhkiin
22.8.2023: Niinistö herätteli aiheesta päättäjiä ja kansalaisia, ilkeydet idästä voivat tulla viiveellä
Ja jo ennen presidenttikauttaan vuonna 16.8.2005 Sauli Niinistö sovitteli presidentille unilukkarin roolia. Silloin Turun Sanomat kirjoitti, että ”Kokoomuksen tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistö haluaisi tasavallan presidentin toimivan unilukkarina, joka herättelee päättäjiä kantamaan vastuuta kansakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista.”
Tällainen herättelijän rooli onkin hyvin sopinut Niinistölle ja sitä hän on ansiokkaasti hoitanutkin presidenttinä.
Eilenkin viimeisessä uudenvuoden puheessaan Niinistö viittasi tähän todeten, että ”Tervehdin teitä nyt viimeistä kertaa hyvin kiitollisena siitä, että olen saanut tuoda esiin näkemyksiäni – enemmän tai vähemmän kohdalleen osuvia.” Ja tämän perään hän esitti viimeistä yhteistä uudenvuodenlupaustaan meille kaikille suomalaisille:
”Nyt esitän yhteistä uudenvuodenlupausta: että kohtaamme toinen toisemme reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttämme ja luottamustamme vaalien.”
Hyvä ohje. Mieluummin yhdessä ratkaisuja etsien – rakentaen ei repien. Niin tätä maata on syytä tulevaisuudessakin rakentaa. Kunnioittaa erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä, mutta myös vaalien tuloksia.
Puheessaan Niinistö palasi myös Natoon ja siihen miten viime vuonna maamme Nato-jäseneksi hänen johdollaan hakeutui ja hyväksyttiin. Niinistö herätteli nyt vuorostaan koko Eurooppaa, että ”Euroopan on havahduttava. Panostus asetuotantoon ei ole tarpeen vain tarvittavan avun takaamiseksi. Sitä tarvitaan vakuuttamaan, että Eurooppa on vahva.” Ja alleviivasi perään, että miksi rautaa hankimme lisää:
”Vahva, ei sotiakseen, vaan taatakseen rauhan.”
Ja tämän osion lopussa hän myös palasi jo yli vuosikymmen sitten esille nostamaansa ns. eurooppalaisempaan Natoon. Niinistö totesi nyt uuden vuoden alkajaisiksi, että ”On myös selvää, että transatlanttisessa suhteessa eurooppalaisilta odotetaan selkeästi enemmän oman vastuun kantamista. Siten eurooppalaisempaa Natoa Euroopassa.”
Niinistön ajatuksissa oli siis tässäkin kaukaa viisautta. Voisi sanoa, että tässä oli snellmanilaisuutta. Snellmanilainen oppi kuului, että viime kädessä jokainen maa huolehtii ensisijaisesti itsestään. Tämä on hyvä pitää mielessä myös nyt kun olemme mukana puolustusliitossa ja myös nyt, kun useampi Nato-maakin pohtii vaalienkin kautta tulevaisuuttaan.
Mutta Sauli Niinistö hyvin kuitenkin kuvasi muuttunutta tilannettamme: ”Ruotsin Nato-jäsenyys näyttää nyt etenevän. Tämä täydentää myös Suomen jäsenyyden. DCA-sopimus sekä JEF-yhteistyön tiivistäminen tuovat nekin merkittävää turvallisuuslisää.”
”Suomen turvallisuus on nyt monen lukon takana.”
Näin se nimenomaan on ja siksi Nato-jäsenyyden kanssa rintarinnan olemme tehneet DCA-sopimusta Yhdysvaltain kanssa, JEF-yhteistyön syventämistä Euroopassa ja ei myöskään muitakaan kahdenvälisiä puolustussopimuksia ole mihinkään haudattu. Päinvastoin. Lukkoja on useampia.
Entisenä opettajana ja nyt myös Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana minua lämmitti presidentin puheessa myös kolmen ällän kohta. Niinistö totesi, että…
”Jotain kannattaa silti säilyttää mielissä.
Suomen pääoma on osaamisessa. Osaamista on ollut, koska on pidetty arvossa oppimista, opettamista ja opettajaa.
Lukeminen, laskento ja liikunta – ehkä menneen ilmaisuja alaluokilta. Mutta vaikka kuinka moderni opetusmetodi tai oppimistila kehitettäisiin, ilman noita taitoja tai kuntoa ei nuori elämässään pärjää.
Monimutkaiseen maailmaan valmennus voi alkaa aika yksinkertaisista lähtökohdista.”
Panostetaan siis lisää perustaitoihin. Ihan siihen osaamisen ja oppimisen perustaan. Tämä kannattaa pitää mielessä nytkin, kun yhdessä pohdimme alati heikkeneviä oppimistuloksiammekin.
Kahdentoista vuoden kausi on tulossa päätökseen. Pian uusi sivu kääntyy tässä mielessä maamme historiassa. Olen varma, että ei Tasavallan presidentistä presidentiksi siirtyvä Niinistö minnekään katoa. Antaa varmasti seuraajalleen seuraajalle kuuluvan tilan, mutta herättelee jatkossakin. Ja hyvä niin.
Tässä vaiheessa on jo hyvä – ensimmäinen paikka – kiitellä Tasavallan presidentti Sauli Niinistöä hänen kausistaan. Kaksi merkittävää ja tärkeää kautta presidenttinä. Niinistö jää historiaan vahvana presidenttinä, jota kuunneltiin ja jonka opeista otettiin kiinni.
Tässä vielä kokonaisuudessaan Tasavallan presidentti Sauli Niinistön eilinen 1.1.2023 pitämä Uudenvuodenpuhe sanasta sanaan:
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2024
”Kansalaiset
Tapaamme toivottaa vuodenvaihteessa toisillemme rauhallista ja onnellista tulevaa aikaa. Tänään siihen sisältyy entistä enemmän tunnelatausta: parempaan on päästävä.
Synkät uutiset ja ennusteet ovat vallanneet tilaa, niistä on syytä käydä avointa keskustelua. Mutta merkit, ehkä heikot, paremmasta jäävät samalla helposti huomaamatta.
Näen globaalin tulevaisuuden osalta kaksi hallitsevaa kohtalonkysymystä.
Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia ja on johdattamassa meitä arvaamattomiin seuraamuksiin. Viimeisin ilmastokokous Dubaissa kuitenkin nostatti toivon kipinää: maailman johtajat tunnustivat ensimmäistä kertaa tarpeen siirtyä pois fossiilisista polttoaineista.
Jo yhteisen käsityksen syntyminen on itsessään merkittävää. Sitä kun monissa asioissa kipeästi kaivataan.
Toinen suuri kysymys koskee maailman jakautumista ja erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen suhdetta. Maiden presidenttien tapaaminen pitkästä aikaa oli sekin jo itsessään merkittävää. Se antoi molemmille myös mahdollisuuden asenteiden ja asetelmien kartoittamiseen.
Näiden kokoontumisten askeleet olivat tärkeitä, mutta vasta teot kertovat, olivatko ne ihmiskunnalle suuria.
* * *
Alkanut vuosi ei enteile kaikkialle rauhan aikaa.
Ukrainassa rintama pysyy sitkeästi lähes paikoillaan, mutta sota on liikkeessä. Sitä käydään taistelukentillä, joilla jokainen päivä vaatii uhrinsa. Eikä siviiliväestökään ole alkuunkaan suojassa.
Sota nostaa päätään ja haastaa tuntoja myös muualla. Gazan tilanne kauhistuttaa. Ensin terroristinen pahuus näytti julmimmat kasvonsa. Sitten siihen vastattiin erittäin kovalla kädellä. Pahinta on siviilien kärsimys ja hätä konfliktin molemmin puolin. Nyt on kiire saada aikaan humanitäärinen tulitauko ja panttivankien vapauttaminen. Sen jälkeen on löydettävä tahto ja keinot kohti kestävää kahden valtion mallia. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Sota ei tapahdu tyhjiössä. Kaaos yhtäällä lietsoo sitä usein myös toisaalla.
Kulunut vuosi on tuonut silmiemme eteen jatkuvaa sotakuvastoa. Samalla puheet ovat koventuneet. Lujuutta kyllä tässä ajassa tarvitaan. Mutta tarvitaan myös malttia ja rauhallista analyysia. Katseen suuntaamista välillä kauemmas.
Myös rauhasta pitää puhua. Rauhan asian ajaminen ei ole heikkoutta, toisen posken kääntämistä. Rauha on aina voitto. Voitto elämälle ja normaalille kehitykselle. Se on myös sen tosiasian tunnustamista, että kestävät ratkaisut eivät koskaan verso väkivalloin. Ja aikamme huutaa kestäviä ratkaisuja kovemmin kuin koskaan.
* * *
Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin miltä se näyttää, eikä koskaan niin heikko kuin miltä se vaikuttaa. Tämä aikojen kuluessa moneen asuun taipunut lausahdus sisältää totuuden siemenen.
Ensin Venäjän piti voittaa Ukraina muutamassa viikossa. Toisin kävi. Ukrainalaisten urheus torjui iskun.
Sitten arveltiin Venäjän talouden ja sotilaallisen kyvyn romahtavan. Toisin kävi. Täysimittainen sota jatkuu kohti toista vuosipäivää.
Nyt Venäjällä nousee jälleen itsetuntoa.
Ukrainan tuen jatkaminen on herättänyt huolta. Kyse ei nähdäkseni ole niinkään tahdon puutteesta tai väsymyksestä. Vakavampi aihe on pitkän auttamiskyvyn varmistaminen, resurssien riittävyys.
Euroopan on havahduttava. Panostus asetuotantoon ei ole tarpeen vain tarvittavan avun takaamiseksi. Sitä tarvitaan vakuuttamaan, että Eurooppa on vahva.
Vahva, ei sotiakseen, vaan taatakseen rauhan.
On myös selvää, että transatlanttisessa suhteessa eurooppalaisilta odotetaan selkeästi enemmän oman vastuun kantamista. Siten eurooppalaisempaa Natoa Euroopassa.
Tämän vastuun selkeä ja nopea ottaminen on myös paras vastaus kaikkiin spekulaatioihin Yhdysvaltojen vaalien vaikutuksista turvallisuusyhteistyöhön.
* * *
Ajat vaihtuvat. Ja kun maailma muuttuu, tulee myös toimintamme muuttua. Näin kävi ja Suomesta tuli Naton jäsen.
Asemamme läntisessä yhteisössä on ollut selkeä jo vuosikymmeniä. Venäjän vaatimus estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys merkitsi pyrkimystä muuttaa vallitseva tilanne ja luoda Eurooppaan harmaa etupiirivyöhyke. Pelkkä vaatimus muutti meidän asemaamme niin, että paikoilleen jääminen olisi vienyt kaiken uskottavuuden Nato-optioltamme.
Suomi määritti itse asemansa ja tulee myös jatkossa niin tekemään.
Suomen turvallisuus on nyt aiempaakin vakaammalla pohjalla. Perustukset olivat hyvässä kunnossa jo ennen Nato-jäsenyyttä. Jopa niin, että tuo Suomen malli saa nyt kovasti huomiota; ”suomalaistuminen” saattaa olla monille kokonaisturvallisuuden osalta hyvä tavoite.
Nato-jäsenyys oli suuri muutos turvallisuuspolitiikassamme. Ulkopoliittisena toimijana olemme kuitenkin edelleen se sama Suomi, ilman etuliitteitä. Toistan jo keväällä 2022 sanomani: emme ole kasvaneet itseämme isommaksi eikä meidän turvallisuutemme ole keneltäkään pois.
On meidän etujemme mukaista edelleen etsiä kumppanuuksia ja yhteisiä nimittäjiä laajasti. Ulkopoliittisesti tärkeimpinä viiteryhminämme säilyvät Euroopan unioni ja Pohjoismaat.
Etenkin Pohjoismainen turvallisuusyhteisö on edennyt pitkän harppauksen. Yhteistapaamisemme Yhdysvaltain ja Ukrainan presidenttien kanssa ovat tiivistäneet kykyämme saumattomaan yhteistyöhön. Toisaalta ne ovat osoittaneet, että meidän pohjoismainen yhteytemme tunnistetaan ja sitä arvostetaan. Pohjoismaisuudessa on nyt vetoa ja sitä on syytä yhdessä hyödyntää, aina rauhantyöstä talouteen.
Ruotsin Nato-jäsenyys näyttää nyt etenevän. Tämä täydentää myös Suomen jäsenyyden. DCA-sopimus sekä JEF-yhteistyön tiivistäminen tuovat nekin merkittävää turvallisuuslisää. Suomen turvallisuus on nyt monen lukon takana.
* * *
Ulkoinen turvallisuus on noussut poliittisen keskustelun keskiöön. Ymmärrettävästi kyllä, aihetta riittää, ja spekulaatioiden ja kommenttien tila on rajaton.
Hyvä olisi korostaa myös arkipäivän asioita, ihmisten elämään välittömästi vaikuttavia. Huoli taloudesta on krooninen, mutta myös yhä akuutimpi aihe. Se koskee niin kansantalouden heikkoa kehitystä, runsasta julkista velkaantumista kuin yksittäisten ihmisten toimeentulon vaikeuksia.
Nämä ovat vaikeita aiheita. Toisin kuin turvallisuusteemassa, näissä mielipiteiden sisällön vaikutukset ovat suhteellisen tarkoin mitattavissa. Ja ennen kaikkea, kansalaisten välittömästi arvioitavissa.
Turvallisuuspolitiikassa on hyvä perinne parlamentaariselle yhteistyölle, esimerkiksi eduskunnan seurantaryhmä tuo selontekoihin pidempää parlamentaarista kaarta. Entäpä jos jotain samaa kyettäisiin tekemään talouspolitiikan alueella? Ei päivänpolttavissa kiistakysymyksissä, mutta vaikkapa etsimään kansantalouden kohentamiseksi yhteisiä näkemyksiä, joilla olisi jatkuvuutta yli vaalikausien.
Tähtäin tulee olla tulevaisuudessa. Geopolitiikan liikkeet, murrosteknologiat, ilmastonmuutos, niin monet tekijät muuttavat maailmaa aivan toisenlaiseksi.
Jotain kannattaa silti säilyttää mielissä.
Suomen pääoma on osaamisessa. Osaamista on ollut, koska on pidetty arvossa oppimista, opettamista ja opettajaa.
Lukeminen, laskento ja liikunta – ehkä menneen ilmaisuja alaluokilta. Mutta vaikka kuinka moderni opetusmetodi tai oppimistila kehitettäisiin, ilman noita taitoja tai kuntoa ei nuori elämässään pärjää.
Monimutkaiseen maailmaan valmennus voi alkaa aika yksinkertaisista lähtökohdista.
* * *
Arvoisat kanssaihmiset
Tervehdin teitä nyt viimeistä kertaa hyvin kiitollisena siitä, että olen saanut tuoda esiin näkemyksiäni – enemmän tai vähemmän kohdalleen osuvia.
Nyt esitän yhteistä uudenvuodenlupausta: että kohtaamme toinen toisemme reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttämme ja luottamustamme vaalien.
Kaikki varmaan toivoimme, että uusi vuosi alkaisi onnellisempien tähtien alla. Pidetään kuitenkin mielessä, että raskaimmatkin pilvet haihtuvat – kyllä tämä tästä selkiintyy.
Joosepinpolun ässämutkat eilen vuoden ensimmäisen päivän aamulenkillä.
Toivotan teille kaikille onnellista alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta.”
….
Pakkanen paukkuu. -20 astetta nyt täällä eteläisessä Hämeessäkin. Istun tässä Pekkalan tuvan pöydän ääressä. Päivä täällä alkoi tulilla takan pesään. Pidetään pakkanen pihalla.