Tänään aamulla varhaisin ylös. Pimeää vielä kun suunnistimme Mikkolan Antin kanssa Köngäskarhuun. Moottorikelkkalehti kutsui Tarkkalan Markon ja minut moottorikelkkasafarille ja aikalailla upea reissu olikin. Rivissä kaikki ensi vuoden kelkkauutuudet kaikilta eri merkeiltä ja matkan aikana kuvausten ja ajon välissä aina vaihdot niin, että tutuiksi tuli SkiDoon, Yamahan, Polariksen jne. uutuudet. Täytyy todeta, että aikalailla isoja eroja näin riviajajankin tuntumalla. Maisemat olivat kerraan upeat – Ounajoen ylitys, jokea pitkin, yli soiden ja järvien ja pattien ja siltojen. Pieneksi hetkeksi tuli edes hieman valoisaa ja silloin uutuusmallit kuvattiin tuleviin lehtiin. Mukana safarilla kelkkaexpertejä ja aikamoista showta esittivätkin surfatessaan ja hyppiessään uutuuskelkoilla kuvia varten. Se osuus meni siis katsellessa 🙂
Reilu kolmekymmentäkilometriä alkuun könkäältä kohti Sirkan kylää ja Levin keskustaa. Pikku hiljaa vauhti kasvoi ja pääsi siinä maallikkokin hieman jo fiiliksiin, kun tuosta vauhdista nauttii pelillä kuin pelillä. Ja täytyy myöntää, että tässä se vauhti tuntuu vielä kovemmalta mitä se itseasiassa oikeasti on. Hieno tunne hieman fiilistää pateilla ja hakea sitten kovempaa vauhtia tasaisemmilla osuuksilla ja järvenjäillä. Pakko kuitenkin myöntää, että hieman veti kädet rennoiksi ja paluumatka tuli tankkauksen ja kahvitauon jälkeen juuri sopivaan paikkaan. Kyllä taas tämänkin uran jälkeen arvostaa ja kunnioittaa entistä enemmän Janne Tapiota ja kumppaneita jotka näillä vehkeillä vetävät sitten aivan älytöntä kyytiä. Jos joku väittää ettei tämäkään moottoriurheilu ole urheilua niin sopii kokeilla.
Kiitos upeasta päivästä. Nyt ei taida tarvita kuin saunaa ja suihkua. Paluumatkalla suojasäässä aurinkokin jo värjäsi tunturin reunan oranssiksi ja nyt jo pimeää.