Liikkumattomuus.
Se on maamme yksi suurimmista haasteista. Inhimillisellä tasolla aivan ratkaisevan tärkeä ja pysäyttävän suuri. Liikkumattomuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttavat vuosittain meillä yli 3 miljardin euron kustannuksen yhteiskunnalle. Suurempiakin arvioita on esitetty aina yli seitsemään miljardiin, mutta selvää on se, että summa on massiivinen. Tästä noin noin puolet syntyy kroonisista kansansairauksista eli esimerkiksi tyypin 2 diabeteksestä, sydän- ja verisuonisairauksista, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista ja myös mielenterveyden haasteista. Yksin tyypin 2 diabetes aiheuttaa vuosittain lähes 400 miljoonan euron kustannuksen yhteiskunnalle. Vertailuksi voi todeta, että kuntien liikuntabudjetit ovat yhteensä noin 800 miljoonaa euroa.
Niin kuin tuossa otsikossa totesin niin itse olin nuoresta aikuiseksi oikeastaan liikkumaton. Minulla ei ollut liikunnallista harrastusta enkä 
juuri hikeä pintaan saanut. Aloinkin tehdä kaikkea muuta – ja paljon myös sportinkin parissa – mutta minä olin se pelinjohtaja pesäpalossa ja tuomarikin, kirjoitin juttuja paikallislehtiin ja toimin ja tein. Tärkeää sekin, mutta en koskaan liikkunut.
Jouduin aina maaliin, mutta eri syystä kuin Juuse Saros.
Vasta aikuisiällä aloin etsiä itselleni liikunnallista harrastusta ja sen löysin hevosten parista. Ystäväni Heini Salminen (nyk. Arminen) vei minut Vaahteramäen Ratsutallille ja se olikin menoa. Turvalliset kaverit eivät sydämeni ja saivat Heinosen liikkumaan. Lasten myötä mukaan tuli sitten erilaista hyötyliikuntaa kävelystä pyöräilyyn ja luonnossa liikkumiseen ja pikku hiljaa myös määrätietoisempaan lenkkeilyyn ja jopa juoksemiseen.
Tänään juokseminen saa minulle hymyn huulille.
Se on muuten kova juttu. Olen muuttunut liikkumattomasta iloiseksi liikkujaksi. Sen tuntuu hyvälle. Tänäänkin kahvin ja Viipurilaisen lähipalan voimalla lähden aamusta juoksemaan. Isokorkeen pururadan lenkistä on tullut yksi suosikeistani, mutta yleensä tykkään juosta aina hyvinkin eri lenkkejä. Se pitää liikkeen tärkeinpänä ja poistaa hölmön kilpailullisuuden tai vertailun mitä sitten taasen minussa on jostain hullusta syystä aina ollut. Luulenkin, että se on osaltaan ollut myös se yksi syy liikkumattomuuteen eli vahva halu voittaa, mutta ymmärrys, että siihen ei tämä poika pysty?
Nyt olen voittanut tärkeimmän eli itseni ja se tuntuu aikuisiälläkin hyvältä. Jokainen askel saa hymy huulille ja tuntuu hyvälle.
Ja jokainen askel on itselle.
Ja kun en sitä sählyä aikanaan oppinut pelaamaan enkä joukkuelajeja muutenkaan niin siksi tänäänkin menen päivällä toimitsijapöydän taakse Lastikkaan. Tärkeää työtä sekin eli junnujen salibandyturnaus siellä ja lupasin kuopuksen joukkueen pari peliä käydä kuuluttamassa. Ja parasta siinä on se, että meidän lapsille ja nyt jo nuorille on tämä laji sytyttänyt liikkumisen ilon ja olen varma, että se kantaa heillä ilon kautta myös läpi elämän.
…..
Kello 20.48
Mukava vapaapäivä tänään. Yksi kalenteroitu tapahtuma peruuntui ja näin syntyikin sitten marraskuun ensimmäinen vapaapäivä. Jotenkin se tuntui tähän väliin ihan oikeinkin hyvältä. Kävin pari salibandypeliä kuuluttamassa ja lounaalla ystävän kanssa Riksussa. Voisi sanoa, että siis oikeinkin hyvä päivä tästä tuli.
Huomennakin kalenteri tyhjä tai siis varattu. Varattu meidän kuopukselle eli 14 vee synttäreitä vietämme Viertolassa. Mukavaa viikonloppua teille kaikille.