Uudenvuoden yönä tuli voimaan pitkään odottamamme nuorisotakuu. Nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuunakin tunnetun mallin on tarkoitus varmistaa jokaiselle nuorelle koulutusta tai työpaikka. Lupaus on kova ja erittäin tarpeellinen eikä siitä ole varaa eikä syytä tinkiä piiruakaan. Sillä tavoitellaan nuorten työllisyyden edistämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Asetimme vaalikauden alussa yhdeksi tavoitteeksemme tämän nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen. Se kirjattiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kärkihankkeeksi ja sillä vakavuudella sitä poikkihallinnollisesti valmisteltiin. Nuorisotakuulla halutaan tarjota koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikka jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä vielä jokaiselle alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.
Nuorisotakuuseen liittyy lisäksi tärkeänä osana myös koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan tämän vuoden alusta lähtien koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Jokaiselle on jatkossa paikka, vaikkakaan ei tietenkään aina välttämättä sillä alalla mitä eniten toivoisi tai välttämättä aina aivan lähimmässä oppilaitoksessakaan, mutta takuuna kuitenkin se, että paikka on.
Tietyllä tavalla kolmas oksa nuorisotakuussa on nuorten aikuisten osaamisohjelma. Tällä haluamme tarjota vielä jokaiselle ilman koulututusta olevalle alle 30-vuotiaalle nuorelle mahdollisuuden ammatillisen tutkinnon suorittamiseen.
Yhdistävänä tekijänä koko nuorisotakuussa on se, että nyt kaikille nuorille luodaan realistiset mahdollisuudet suorittaa perusasteen jälkeinen tutkinto ja työllistyä. Samalla kiinnitetään huomiota siihen, että nuoret eivät jää liian pitkäksi aikaa koulutuksen ja työn ulkopuolelle, koska tällöin syrjäytymisriski kasvaa.
Nuorisotakuuta valmistellut työministeri Lauri Ihalainen totesi, että pelkästään valtion toimet eivät kuitenkaan tule riittämään. Nuorisotakuun toteutuminen vaatii sekä aikaa että satsauksia koko yhteiskunnalta. Viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja nuorten yhteisvastuu on välttämätöntä täydelle onnistumiselle. Ja lopulta kuitenkin tärkeintä on se, että jokainen nuori on itse mukana. Nuorisotakuu perustuu maaliin, jossa nuoret ovat itse aktiivisia toimijoita ja oman tulevaisuutensa tekijöitä.
Ihalainen totesikin kuvaavasti tilanteesta, että nyt ”suunnitelmat on tehty ja resurssit varattu. Nyt alkaa toteutus. Pidän merkittävänä, että työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet nuorisotakuun edistämiseen. Uskon työnantajien hyödyntävän nuorten Sanssi-korttia eli palkkatukea. Työ- ja elinkeinotoimistoissa on lisähenkilöstöä varmistamassa, että nuoret saavat palveluita viipymättä. Paljon on vieläkin tehtävää, mutta tästä se alkaa.”
Ihalaisen sanoihin on helppo yhtyä ja todeta vain jatkoksi, että nyt tarvitsemme koko yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa ja talkoohenkeäkin.
***
Vuosittain nimittäin noin 4 000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa. Lisäksi 25 prosenttia keskeyttää ammatillisen koulutuksen ja noin 10 prosenttia lukion. Jokaisesta ikäluokasta 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa. Pelkän perusasteen tutkinnon varassa on 20-29-vuotiaista noin 110 000. Alle 29-vuotiaita työttömiä on noin 55 000. Kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten määrä on selvitysten mukaan noin 40 000.
***
Tässä työssä nuorten työpajat ja etsivä nuorisotyö ovat tärkeänä osana. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on auttaa nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea, ja ohjata heidät elämäntilannettaan vastaavien palveluiden piiriin. Vuonna 2011 etsivä nuorisotyö oli yhteydessä yli 15 000 nuoreen. Samana vuonna nuorten työpajatoimintaan osallistui 12 982 alle 29-vuotiasta nuorta. Näistä nuorten työpajatoimintaan osallistuneista nuorista peräti 72 % sijoittui pajajakson jälkeen joko koulutukseen, työhön tai muuhun aktiivitoimintaan.
Mutta tässäkin työssä tarvitaan koko yhteiskuntaa avuksi ja tueksi. Nuorista iso osa tavoitettiin joko nuoren vanhempien, kaverien tai nuoren oman yhteydenoton kautta. Apua kannattaa siis pyytää itse tai sitä voi pyytää myös kaverilleen. Olen varma, että siitä avusta ja tuesta jokainen on lopulta enemmän kuin kiitollinen.
***
Mutta tärkeää on kuitenkin myös se, että perusta on kunnossa. Kaikki lähtee tietenkin kodeista ja kodin vastuusta. Vanhempien rooli on merkittävä, mutta sitä tukemassa pitää olla toimivan neuvolan, päivähoidon, peruskoulun niin, että tukea ja apua saadaan riittämiin ja nopeasti kun sitä tarvitaan.
Yksi kulmakivi on se, että kouluissa on riittävän pienet opetusryhmät ja tätä kautta opettajilla aikaa ja mahdollisuudet opettaa. Opetusryhmien pienentämiseen panostetaankin nyt 60 miljoonaa euroa lisärahaa, enemmän kuin koskaan. Lisäksi lasten oikeutta turvalliseen ja joustavaan koulupäivään vahvistetaan lisäämällä aamu- ja iltapäivätoimintaa ja koulujen kerhotoimintaa. Tavoitteena se, että jatkossakin jokaiselle peruskoululaisille voidaan taata koulupäivän jälkeen oikeus yhteen ns. maksuttomaan koulun kerhoon. 1990-luvun alussa koulukerhoja oli yli 19 000, joissa harrasti liki 350 000 lasta ja nuorta. 90-luvun laman säästöjen myötä kerhot hukkuivat käytännössä kokonaan, mutta nyt viiden viime vuoden aikana niitä on määrätietoisesti palautettu lasten ja nuorten arkeen. Nyt kuluvana kouluvuonna koulujen kerhotoimintaan osallistuu jo runsaat 300 000 oppilasta noin 26 000 kerhossa. Tätä työtä nyt jatketaan. Koulujen kerhotoiminnan tavoitteena on saada aikaan monipuolista, lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa-ajan toimintaa, joka vakiintuu osaksi lapsen ja nuoren iltapäivää.
Ja aivan uutena kerhotoiminnan jatkoksi tänä vuonna lisäämme tukea myös paikallisille urheiluseuroille osallistumismaksujen kohtuullistamiseksi. Tavoitteenamme se, että seuratuki mahdollistaisi yhä useammalle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden päästä myös maksullisten harrastusten pariin.
Näissä talkoissa meille kaikille on tehtävää ja jokaiselle paikka.
Timo Heinonen
kansanedustaja