Entinen suurvalta, nöyryytetty entinen suurvalta jne…
Näin olen itse kuvaillut Venäjää ulkopolitiikan iltakoulupuheenvuoroissani. Puheenvuoroissani olen hahmotellut hieman sitä mitä Venäjällä on viime vuosikymmenten aikana tapahtunut ja miksi mitäkin nyt ehkä tapahtuu.
Viime päivinä nöyryytetty -sana on noussut mieleen vahvasti. Tapahtuuko Venäjän alueella nyt jotain sellaista mikä nöyryyttää maan ”kaikkivoipasta ja yliluonnollista” suurta johtajaa? Kokeeko diktaattori Vladimir Putin Ukrainan nyt nöyryyttävän Venäjää iskuilla Venäjän alueelle Kurskiin? Jos hän näin kokee, niin mitä kaikkea siitä voisi seurata?
Nurkkaan ajettuna…
Jollain tavalla tuntuu siltä, että ilmassa on vähän samaa henkeä kuin Jevgeni Prigožin kapinan aikaan? Mikä sitten on aito tilanne Kremlissä ja ilmapiiri, niin sitä emme varmaksi tiedä. Tietääkö kukaan edes siellä? Tuntuu siltä, että hallinto kyräilee toisiaan ja yrittää pelastaa itseään ja asemaansa erilaisissa skenaarioissa ja tämä näkyy monessa. Ja on aivan varmasti niinkin, että esimerkiksi Putinin oligarkkiverkkosto ei uskalla edes yhdessä tai kahdenvälisestikään tilanteesta puhua? Kritiikkiä on aivan varmasti ja kasvavaakin myös Putinia kohtaan, mutta sitä ei uskalleta sanoa?
Elokuu alussa nyt venäläinen oligarkki Oleg Deripaska yllätti ainakin minut ja varmaan monet muutkin – ehkä myös itse Putininkin – suorasanaisella ja kovalla sodanvastaisella lausunnolla EPEC:ssa eli Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön liike-elämän neuvoa-antavassa kokouksessa. Voiko puheenvuoro olla ollut täysin spontaani? Voiko se olla niin, että Putin ei siitä olisi etukäteen tiennyt? Oliko kommentti Deripaskan yksinajettelua vai oliko sen taustalla enemmänkin voimaa?
Mutta senkin historia on näyttänyt, että diktatuurit romahtavat yleensä yllättäen ja nopeasti, mutta harvoin ilman mitään suunnitelmaa tulevasta?
Sota Ukrainassa ja nyt myös Venäjällä on joka tapauksessa jatkunut. Ukraina kertoi torjuneensa Venäjän ilmahyökkäyksen Kiovassa. Toisaalta Ukrainan ilmavoimat kertoivat onnistuneensa tuhoamaan jo toisen merkittävän sillan Kurksin alueella Venäjän maaperällä. Yhdysvaltalainen ISW ajatushautomo arvioi Venäjän puolustuksen olevan Kurskissa pahoissa johtamisongelmissa.
”Venäjä ei ole koskaan niin heikko tai vahva kuin miltä se vaikuttaa”
Näin totesi Otto von Bismarck jo 1800-luvulla.
Ja myös sotavankien määrä näyttää jatkavan kasvuaan. Guardian kertoi Ukrainan saaneen joinain päiviä jopa yli 150 sotavankia. Vankeinvaihdossa heillä tullee olemaan iso merkitys. Mikä sitten valloitetuilla maa-alueilla mahdollisissa rauhanneuvotteluissa, niin sen aika näyttää. Ja tosiasia on sekin, että ei sodat aina rauhaan pääty. Edessä voi olla jotain muutakin.
Uusi viikko käyntiin. Tänään aamulla vedin jo kasilta Riihimäen seudun seutujohtoryhmän kokouksen ja iltapäivällä sitten kotikunnan kokouksia puheenjohtajiston ja kunnanhallituksen pöydissä.