Tämän talven joulun ja vuodenvaihteen istuntotauko meni aikalailla korona-asioiden parissa ja myös aluevaalien kinkereissä. Nyt yksi vapaapäivä kuitenkin vielä kalenterissa ja tehän jo tiedättekin miten minä sellaisen vietän. Tänään 
hyppäsimme runoratsujen selkään ja suuntasimme Hunsalan laukkamaille.
Kaunis leppoisatalvipäivä olikin ja sopivasti lunta ja vähän uutta ja ihan pikkaisen kimallustakin. Annoimme Seppälän Tiinan kanssa hevostenkin nautiskella ja mehän mentiin. Kivasti siinä taas unohtui maailman murheet ja keveni tunnelma. Mutta toki vain hetkeksi. Niinhän se hevosen selkä toimii. Turpaterapiaa parhaimmillaan.
Viikko on mennyt todellakin aikalailla vauhdikkaasti. Ensin tuo aluevaalien huipputulos ja sen ympärillä aikapaljon haastatteluja ja muutakin työtä ja sitten vielä eduskunnan ylimääräisiä koronaistuntoja ja maakuntahallitusta ja kotikunnankin asioita. Ja siis tämän viikonhan piti olla lomaviikko. Mutta en toki sellaista nyt edes kaivannut. En ole sellainen lomailijatyyppi vaan mieluummin rautaa pidetään kuumana ja taotaan. Ja kun työstään tykkää, niin nämäkin vauhdikkaat päivät tuntuvat hyvältä.
Ajattelin huomenna palata hieman ulko- ja turvallisuuspolitiikan pariin täällä. Tilanne on ympärillämme huolestuttava ja erilaisiin kehityskulkuihin on varauduttava. Nyt taidan mennä vielä vapaapäivän kunniaksi katsomaan miten Erkkilän kyttikopilla voidaan. Ruokaa pitäisi olla riittämiin ja näyttää tupsukorvatkin piipahtaneen paikalla.