Muutamia pohdintoja tienpäältä – harrasteautot, nastarenkaat ja muuttuvat nopeusrajoitukset

Blogi, torstaina 12.03.2015

Liikenneasiat ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Niin totta kai Motorsport-miehenä ja -kansanedustajana, mutta myös muutenkin. Maalaiskunnasta kun tulen niin oma auto on ollut välttämätön jo lukioajoista lähtien ja autoja on kulutettu jo monta. Legendaarinen Toyota Corolla IEA-272 oli se ensimmäinen menopeli ja sen jälkeen Toyotaa, Volkkaria ja nyt viimeksi pari Skodaa. Satojatuhansia kilometrejä niin yrittäjänä kuin nyt kansanedustajanakin on takana ja kaikki maamme kolkat ovat tulleet tutuiksi.

Ja tässä minun kesäautoni - Madame. Volkwagen Kupla 1500 vuosimallia 1972.

Ja tässä minun kesäautoni – Madame. Volkwagen Kupla 1500 vuosimallia 1972. Kuva kesältä ja sen näkee pienestä parrastakin 🙂

 

Näin keväisin aina mieleen palaa ajatukseni ja esitykseni talvirenkaista. Meillähän talvirenkaat ovat käytössä kalenterin mukaan eikä siis sään ja tiekelien mukaan. Nastarenkaita saa käyttää 1.11.- 31.3., tai toista pääsiäispäivää seuraavaan maanantaihin. Ja talvirenkaita on käytettävä joulukuusta helmikuun loppuun. Käytön saa sään vaatiessa aloittaa jo kuukautta aiemmin ja nastoilla voi ajaa aina pääsiäisen jälkeiseen maanantaihin asti tai niin kauan kun sää niin vaatii. Itse olen esittänyt ja esitän jälleen uudelleen, että talvien muuttuessa myös autojen rengassäädöksiä muutettaisiin. Kesärenkaiden sallittua käyttöaikaa tulisikin pidentää ja autoilijoiden omaa harkintaa lisätä. Vähälumisina talvina nastarenkaat kuluttavat kuivia ja lumettomia teitä kohtuuttomasti ja aiheuttavat pölyongelmia.

Mielestä autoilijan omanharkinnan aikaa tulisi ehdottomasti pidentää. Aivan eteläisin Suomi on valtaosan vuodesta lumeton ja nastarenkaiden käyttöön ei ole tällaisella sitovuudella perusteita. Leudot talvet ovat siirtäneet talvikelejä huomattavasti myöhempään ajankohtaan ja talvirenkainen eli käytännössä nastarenkaiden käyttöpakkoon joulukuun alusta ei ole enää mitään perusteita.

Turhaa nastoilla ajoa tulisi välttää. Nastat kuluttavat sulaa asfalttipintaa ja urautuminen pahenee. Myös asfalttipölyn määrä on kasvanut. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole vastaavaa talvirengaspakkoa vaan siellä autoilijoilla pitää vain olla keliin sopivat renkaat. Ehkä mekin osaisimme käyttää harkintaa. Samaan aikaan olisi järkevää miettiä kannustimia, että ihmiset valitsisivat nastarenkaiden sijaan entistä useammin kitkarenkaita. Kitkarenkaiden ostamisesta tuleekin tehdä entistä houkuttelevampaa. Samalla myös nastarenkaiden säädöksiä olisi uudistettava.

Sitten talvinopeusrajoitukset. Tässä menisin Saksan malliin. Meillähän talvinopeusrajoitukset on käytössä vuosittain noin 9 000 tiekilometrillä kautta maan lokakuun lopulta tänne pitkälle sulaan ja kuvien teiden aikaan. Huonoilla keleillä alemmat nopeusrajoitukset voivat olla perusteltuja, mutta kelistä riippumattomat rajoitukset vähentävät lopulta liikennesääntöjen kunnioittamista. Aihehan nousee joka vuosi syksyikin ja näin keväisin keskusteluun, kun tiet ovat kuivia ja lämpötila vielä marraskuussakin yli 10 plusastetta ja nyt taas maaliskuussa jo yli 10 astetta.

Lämpimistä säistä huolimatta teillä on edelleen voimassa talvinopeudet. Moottoriteillä suurin sallittu nopeus on  100 km/h ja pääosalla muita maanteitä 80 km/h. Nopeusrajoitusten vaihtamista on perusteltu liukkaudella ja pimeällä. Saksan mallissa käytössä olisi muuttuvat nopeusrajoitukset. Muuttuvat nopeusrajoitukset olisivat oikein käytettyinä hyvä ratkaisu kelin mukaiseen ajonopeuksien säätelyyn. Nopeusrajoituksia olisi hyvä pystyä muuttamaan myös muina vuodenaikoina, esimerkiksi ruuhkatilanteissa ja myös runsassateisina päivinä.

Tiedän, että elektroniset liikennemerkit ja järjestelmät ovat kalliita. Mutta Saksan malli on edullinen. Siellä on käytössä nopeusrajoitus, joka on voimassa vain, jos tie on märkä. Miksei siis meilläkin voitaisi soveltaa samanlaista ratkaisua, jossa alempi nopeusrajoitus olisi voimassa vain tien ollessa märkä, jäinen tai luminen? Samalla päästäisiin eroon kaksi kertaa vuodessa toistuvasta liikennemerkkien vaihtamisesta ja tienpidossa voitaisiin keskittyä olennaisempiin asioihin.

Ja aivan ehdottoman tärkeää olisi vähintäänkin pitää läpi vuoden ohituskaistaosuuksilla nopeusrajoituksena 100 km/h, jolloin raskaan liikenteen ohittaminen onnistuisi turvallisesti.

Ja sitten muutama ajatus harrasteajoneuvoista. Tätä asiaa olen myös pitänyt esillä ja tänään aamulla sain eräältä ystävältäni asiaan viestiä ja ideaakin. Kyse on siis harrasteajoneuvorekisteristä. Museoajoneuvorekisterihän tuo helpotusta niille, jotka omistavat 30 vuotta- tai vanhemman alkuperäiskuntoisen ajoneuvon. Tällöin puhutaan noin 40 euron vuotuisista ”pakollisista” kustannuksista vakuutuksissa, ja vapautuksesta vuotuisesta käyttömaksusta.

Vastaava menettelyä tulisi mielestäni laajentaa tietyin muutoksin harrasteajoneuvoihin. Yrityksillä, jotka autojen kanssa toimivat, on mahdollisuus hankkia ns. koekilvet, eli ne keltapohjaiset perinteiset  siirtokilvet. Yritys maksaa kilvistä vuodessa kiinteän noin 750€ kustannuksen, joka kattaa vuotuisen kilpikohtaisen vakuutuksen. Kaverini onkin nyt harkinnut jopa toiminimen perustamista ihan sen takia, että näitä ”puuhakilpiä” käyttämällä harrasteajoneuvojen kulut olisivat reilusti halvemmat kun oautoja n kertynyt useampia.

Ideassa harrasteajoneuvorekisteriin voisi yhdistää näitä kahta tapaa, MR rekisteriä, ja koekilpien käytäntöä esim. seuraavalla tavalla: Yksityinen henkilö voisi hankkia erityiset kilvet (saksassa punakilvet, alkukirjain H niinkuin Historic) joista maksaisi kiinteän vuotuisen maksun. Tämä maksu pitäisi sisällään kilpikohtaisen pakollisen liikennevakuutuksen ja ns. käyttömaksun. Harrastaja ilmoittaisi Trafille mihin autoon kilvet laittaa, ajoneuvon tulisi luonnollisesti olla katsastettu, tieliikennekuntoinen jne. ja myös harrasteajoneuvorekisteriin merkitty, kuten nyt Museorekisterissä olevien ajoneuvojen tiedot löytyvät Trafilta. Useampia ajoneuvoja omistava harrastaja voisi käyttää samoja kilpiä omistamissaan harrasteajoneuvoissa. Ilmoitusvastuu Trafille olisi käyttäjällä, joka, kuten nyt menetellään poistettaessa- tai otettaessa ajoneuvoa liikennekäyttöön, sähköisesti ilmoittaisi missä ajoneuvossa kilvet on kiinni, eli mikä on liikennekäytössä. Selkeämpää olisi ehkä se, että kilvet voisi olla merkitty useammalle autolle, näin jäisi ylimääräinen kirjaamisen vaiva pois.

Mikä sitten on harrasteajoneuvo.  Pohjalla voisi olla käyttöautosta erottava ajoneuvon ikävaatimus, tai tietty erikoispiirre. Esimerkiksi punakilpiset kilpa-ajoneuvot voisi yhdistää saman rekisterin alle? Yhdeltä alan keskustelusivulta harrasteajoneuvo tai siellä puhuttu…

”Klassikkoajoneuvo:
– rakennettu/muutettu
– yli 25v vanha ajoneuvo
– käyttöpäiviä vuodessa esim. 60kpl ei päivittäistä työmatka-ajoa, toinen ajoneuvo nimissä sitä varten
– esim. merkkikerhon katsastajan hyväksymä (kuten Ruotsissa classic vakuutuskatsastuksen kanssa on).
– Myynnin yhteydessä harrasteajoneuvokäsite katkeaa, kunnes seuraava omistaja hyväksyttää sen omiin nimiinsä samoin ehdoin.” 

Tuo siis yksi alan parissa toimivan määrittelyehdotelma keskustelupalstalla. Muunlainenkin se voi olla.

Mutta lopputulemana yksi kuljettaja ei kuitenkaan voi kerralla ajaa useammalla autolla. Tämä kilpimalli toisi kohtuullisuutta siihen, että nykyisellä mallilla kustannuksia tulee pelkästä auton omistamisesta (vuotuinen käyttömaksu) ajetaan sillä tai ei. Ja tulevaisuudessa jos ja toivottavasti kun verotusta ohjataan fiksummin hankinnasta enemmän käyttöön, maksut kohdistuisivat harrastekalustossa muuhun kuin ajoneuvon omistamiseen. Kannatan tässä itse Autontuojien Tero Kallion esille nostamaa mallia tai sen johdannaista. Autoverosta siis päästäisiin asteittain eroon.

Mutta tässä kolme juttua liikenteestä. Ja totta kai isona pitää aina pitää esillä näitä meidän pienempiä valtionteitä mitkä tälläkin hetkellä ovat karummassa kunnossa kuin koskaan. Ja talvi on rikkonut moninpaikoin myös isompia kantatie ja valtatietasoistakin tieverkkoa. Korjausvelka on noin 2 miljardia tässä alemmassa tieverkossa ja sen silloissa ja siksi olen esittänyt parlamentaarista työtä ja päätöstä sen eteen, että nyt nämä tiet laitetaan kuntoon. Se veisi aikaa ensi vaalikaudella ja ehkä hieman seuraavaakin, mutta tällä tavalla yhteisellä hallitus-oppositio-sopimuksella kansallisomaisuus saataisiin sellaiseen kuntoon kuin sen kuuluu ollakin.

Mutta nyt istuntoon ja äänestyksiä ja sitten puhumaan Irakin koulutusoperaatiosta. Vaali-Vito tyytyväisenä parkissa.

…..

Kello 21.45 ja hetki sitten eduskunnasta kämpille. Mentiin kellon ympäri ja tuhdisti, mutta ei valiteta. Mä tykkään tästä työstä ja jokaisesta erilaisesta päivästä. Tänäänkin eduskunnassa aamusta keskustelimme Irakin koulutusoperaatiosta ja illalla seitsemän kahdeksan aikaan sitten varhaiskasvatuslaista, sakonmuuntorangaistuksista ja vankeinhoidosta. Ja päivään mahtui myös yksi opiskelijatapaaminen, ryhmäkokous, kyselytunti ja illansuussa myös Ben Zyskowiczin kanssa vierailu Voicen illan ohjelmassa. Radiossa hauska puolituntinen Noora Hautakankaan ja Lauri Kottosen johdolla ja keskustelussa vaikka mitä Voicen tyyliin. Kiitos palautteesta.

Huomenna eduskunnassa jatkamme ja iltapäivällä sitten suuntaan vuorostaan Päijät-Hämeeseen kohteina tällä kertaa Nastola ja Lahti. Ja illalla vielä sitten Janakkalaan. Mutta sitä ennen eduskunnassa toiseksi viimeinen päivä tätä vaalikautta. Ja vaikeita asioita vielä kesken.

WP_20150311_10_05_32_Pro (1)

l Päivä alkoi tänään istunnolla kello 10…

1743655_10153171622766670_19807918569775539_n

Ja ryhmäkokouksessa sitten kiitimme eduskunnan jättäviä kansanedustajiamme ja samalla juhlistimme myös Jannen ja Tapanin 50v päiviä.

11057269_10153171930696670_4713327926662201737_n

Illansuussa kävin Benin kanssa Radio Voicen illan vieraina Noora Hautakankaan ja Lauri Kottosen vieraana.

11071671_10153171945981670_4265804923777967357_n

Ja Voicella myös pieni pöytäjääkiekkopeli ja sitten jatkoimme takaisin eduskuntaan…

1521613_10153171973781670_4489429440646456992_n

Ja illalla vielä muutama puheenvuoro salissa mm. sakonmuunnosta ja vankeinhoidosta sekä varhaiskasvatuslaista.



 

 

Kommentit