Lapsuuden mökiltämme Paavolasta muistan humalaköynnökset. Äidin kasvattamana ne kasvoivat kuistin päädyssä antaen varjoa ja myös näkösuojaa. Mökin vanha humala hukkui joskus ja en sen kasvustoja enää löytänyt, kun joku vuosi päätin noudattaa suomalaista lakia.
Blogi 13.7.2022: Kuningas Fredrik I:n määräämänä – Humala kipuaa jälleen Pekkalassakin
Blogi: 13.8.2024: Laki vuodelta 1734 on edelleen voimassa
Laki siis voimassa edelleen. Lukaisepa alkuun tuosta alta ajantasaisesta lainsäädännöstämme Rakennuskaaren Luku 7 ja sen pykälät 1-3: Rakennuskaari 2/1734 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®.
No, nyt sitten huomasin, että markkinoille saatiin myös näitä vanhoja suomalaisia humalakantoja. Luken eli Luonnonvarakeskuksen pitkäjänteisen humalatutkimuksen tuloksena markkinoille tuotiin kahdeksan suomalaista humalalajiketta: Alma, Hautalan Harras, Kernaala, Kroppa, Kähäri, Maliskylä, Peräkorpi-Nisu ja Torppari. Näistä nyt Pekkalaan istutin neljä eli Torpparin, Peräkorpi-Nisun, Kroppan ja Kähärin. Nämä kotimaiset humalat ovat satoja vuosia vanhoja ja usein vanhojen pihapiirien ja torppien seinustoilla kasvaneita perinnekantoja. Aikanaanhan humalan kävyillä maksettiin jopa veroja Ruotsin kruunulle ja sieltä myös laki humalatangoista periytyy. Suomessa humalaa viljeltiin siis vuosisatoja, mutta jo 1850-luvulta lähtien tuontihumala lähes kadotti meidän omat humalakannat.
Luken humalan etsintä onnistui lopulta jopa yli odotusten ja kyselystä löytyi peräti 1400 näytettä. Lehti- tai käpynäyteet noin tuhannesta köynnöksestä tutkittiin ja koeviljelyyn valikoitui lopulta 21 humalakantaa. Tutkimukset aina DNA-tutkimuksia myöten paljastivat kotimaiset humalat aivan ainutlaatuisiksi. Viime vuonna tutkimushanke saatiin maaliin ja nyt siis näitä uniikkeja hienoja kotimaisia humalia saa palvelevilta taimitarhoilta. Itse hain omat taimet Riihimäeltä tänä vuonna 50 vuotta täyttävältä Sydänmaan puutarhakaupasta. Kauppias Lauri Sydänmaa valitsi Pekkalaan kauniit ja elinvoimaiset taimet.
Minulle humalat tulivat lähinnä mieltä ja katseita miellyttämään, mutta vanhojen kantojen elvyttämisellä on myös pidemmällekin ulottuvia tavoitteita. ”Ulkomaiset jalostetut humalalajikkeet ovat lyhyen päivän kasveja, jotka usein talvehtivat ja kasvavat hyvin Suomessa, mutta eivät ennätä tuottaa kypsää satoa ennen syksyn ensimmäisiä pakkasia”. Tavoite onkin saada jossain vaiheessa markkinoille aito suomalainen lager. Suomalaispanimoiden panimomestareiden yhteisponnistuksen taustalla on siis haave laadukkaasta suomalaisesta maltaasta, mutta myös nyt suomalaisesta humalasta ja totta kai maailman parhaasta harjujen suodattamasta pohjavedestä. Ensimmäisiä täysin suomalaisia oluita on jo ollutkin saatavilla ja varmasti moni oluen ystävä odottaa, että tarjonta laajenee.
”Mutta mä rakastan humalan ensipuraisua.”
Näin sanoi aikanaan Vesa Vierikko Jari Tervon haastattelussa ja sain tervomaisen vastauksen:
Kukapa ei.