Myönnän, että huolestuneena seuraan tänäänkin maailman tapahtumia. Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin mahtikäskyllä maa iski Venezuealaan ja kaappasi maan presidentin Nicolás Maduron ja hänen vaimonsa Cilia Floresin.
Tuntuu siltä, että muu maailma vain seuraa mitä tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan?
Haluan nyt alkuun heti todeta, että Nicolás Maduron hallinto saikin mennä. Hyvä niin. Yhdysvallat syyttää Maduroa huumekaupasta. Maduronilla ja hänen hallinnollaan ei ole ollut legitimiteettiä. Diktaattorin ottein maata hallinnut presidentti selvisi parlamentissa enemmistövaltaan nousseen opposition paineesta, vuoden 2018 drooni-iskusta jne. Vuoden 2018 ”vaaleissa” Maduro tuli valituksi kyseenalaisella tavalla maan presidentiksi. Parlamentin puhemiehen Juan Guaidon vallankaappausyrityskin epäonnistui vuotta myöhemmin. Nyt Yhdysvaltain edessä Maduronin valtakausi näyttää tulevan loppuun.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) tuoreeltaan totesi heti, että ”Suomi on osana Euroopan unionia jo aiemmin todennut, että Nicolás Maduron hallinto on vailla legitimiteettiä. EU on johdonmukaisesti tukenut maan rauhanomaista, demokraattista kehitystä”
Ulkoministerimme painotti kuitenkin samalla, että kaikilla valtioilla on vastuu kunnioittaa ja toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi tapahtumista, että ”Nicolás Maduron hallinto on jo pitkään ollut vailla legitimiteettiä. Vaalit vuonna 2024 olivat räikeän epärehelliset. Suomi on tämän osana Euroopan unionia todennut. EU on myös asettanut pakotteita Venezuelalle. Kaikilla valtioilla on kuitenkin vastuu kunnioittaa kansainvälistä oikeutta ja toimia sen mukaisesti. Tämän periaatteen säilyminen on Suomen intresseissä. Se on ulkopolitiikkamme kulmakivi. Nyt on tärkeää tukea demokraattisen hallinnon syntyä. Seuraamme tilanteen kehittymistä tarkasti”.
Diktaattorin tapaan maata hallinneella Maduronilla ei ollut montaa ystävää maailmassa. Ne harvat ovat luonnollisesti titteliltään vastaavia; diktaattoreja. Uskoisinkin, että tilannetta seurataan ehkä jopa pelon sekaisin tuntein ainakin Iranissa ehkä jopa Venäjälläkin ja monessa muussakin maassa tai niiden hallinnossa. Ja varmasti osassa diktatuurisia hallintoja mietitään myös sitä, että voisiko hekin toimia näin jossain omassa intressissään?
Selvää on, että Putinin suojelu ei pelastanut Marudoa. Venäjä ei ole enää suurvalta kuin Putinin mielikuvituksessa. Sen on varmasti moni myös laittanut mielessään huomioon.
Tilanne on vakava ja huolestuttava. Onnistuuko demokratian jyrääminen tälläkään kertaa?
Itse olen huolissani myös siitä, että jos hallintojen syrjäyttämisestä toisten valtioiden toimesta – myöskään diktatuurien – tulee yleisempi tapa toimia. Kaikkien maiden tulisi toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
Maduroa ei maailma ja eikä venezuelalaisetkaan jää kaipaamaan. Toivottavasti tilanne säilyy kuitenkin Venezuelassa rauhallisena. Ja toivottavasti kansa saa päättää maansa kohtalosta ja tulevaisuudesta vapaissa vaaleissa mahdollisimman pian.