Liettuan puolustusministeriö (KAM) esitti tammikuu 14. päivänä, että maa eroaisi jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Ratkaisua ehdotetaan toteutettavaksi ”maanpuolustuksen ja pelotetoimien vahvistamiseksi”.
Liettuan esitys on historiallinen ja toivottavasti se avaa nyt ketjureaktion. Liettuasta todettiinkin, että ratkaisu olisi hyvä tehdä yhdessä Nato-liittolaisten kanssa etenkin Itämeren alueella. Tältä osin linjaus on siis vastaava, mitä itsekin olen esillä pitänyt, eli vähintään kaikkien Venäjään maarajaa omaavien Nato-maiden olisi järkevää ja tärkeää tehdä yhteinen päätös Ottawan sopimuksesta irtaantumiseksi.
Kuvituskuva Liettuan pelloilta.
Venäjän toistakymmentä vuotta käymä hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että jalkaväkimiinoja tarvitaan hullun maan valloituskiiman pysäyttämiseksi. Nythän miinat ovat toimineet Ukrainassa lähinnä hyökkääjän eli Venäjän hyväksi. Ja Ottawan sopimuksesta – siis siitä, että Ukraina tähän jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen kuuluu – on hyötynyt vain hyökkääjä eli Venäjä. Ukraina yritykset vallata takaisin Venäjän valtaamia alueita itäisessä Ukrainassa on pysähtynyt merkittävältä osin juuri Venäjän laajoihin miinakenttiin.
Tänään Ukraina on maailman miinoitetuin maa. Ja nämä maat ovat valloittajan Venäjän maahan kätkemiä. YK:n mukaan Ukrainan maaperästä on jopa lähes neljännes – 23 prosenttia – miinoitettu. Ja nämä miinat ovat valloittajan ja hyökkääjän miinoja. On arvioitu, että Venäjä on haudannut Ukrainan maahan jopa kaksi miljoonaa miinaa.
Yhdysvallathan teki viime vuoden puolella merkittävän – ehkä koko sodan merkittävimmän -periaatepäätöksen, että se toimittaa jalkaväkimiinoja Ukrainalle. Sota-asiantuntijat pitivät Yhdysvaltojen miinojen antamista Ukrainalle jopa merkittävämpänä päätöksenä kuin aiemmin tehtyä Atacms-ohjuspolitiikan muutosta, missä annettiin lupa iskeä ohjuksin myös Venäjän maaperälle.
Jos Venäjä päättäisi hyökätä seuraavaksi Suomeen tai Viroon, Latviaan tai Liettuaan tai Puolaan, niin ainoa, joka hyötyisi Ottawan sopimuksesta oli se itse.
Ja Ukrainan tapahtumat ovat osoittaneet, että Venäjän tapa käydä sotaa ei ole muuttunut. Maa hyökkää laajasti maavoimillaan ja syöttää rivissä eteenpäin ensin omia nuoria miehiään ja kun he loppuvat on rivissä seuraavaksi pohjoiskorealaisia ja jonossa odottaa vielä sotaan huijattuja ja palkattuja sotilaita eri Afrikan mantereen maista jne. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola kuvasi tilannetta viime marraskuussa näin: ”Venäläisten jalkaväen massamainen käyttö on luonut uuden asetelman siihen, millä tavalla meidän pitää valmistautua sotilaalliseen voimankäyttöön”. Komentaja nosti tuolloin keskusteluun jalkaväkimiinat ja Ottawan sopimuksesta irtaantumisen todeten mm. että ”sopimukseen liittyminen ja korvaavat hankinnat kuvastivat sen maailmanajan tapahtumia” ja viittasi suoraan Venäjän sodankäynnin tapaan Ukrainassa todeten tuvallisuusympäristömme olevan nyt ”aivan erilainen”.
Mieleen tulee väistämättä Väinön Linnan Tuntemattoman sotilaan Vanhalan toteamus, että ”Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää”. Tähän alikersantti Lahtinen vastasi: ”Kyllä kai. Mutta mitäs sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?”
Mutta nyt siis Liettua etenemässä asiassa kanssamme. Liettuassa asia etenee seuraavaksi puolustusneuvostoon, mistä ratkaisulle haetaan ”laajan poliittista konsensusta”. Meillä tätä poliittista selkänojaa asialle haettiin jo puolustusselonteossa ja nyt meillä on jo käynnissä viime kesänä puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) käynnistämä selvitystyö jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta irtaantumiseksi. Liettuassa puolustusneuvostosta ratkaisu etenee sitten parlamenttiin, joko puolustusministeriön tai hallituksen esityksenä. Tiedotteessaan Liettua kertoi käyvänsä asiasta myös keskusteluja maahan joukkoja lähettävien liittolaismaiden kuten Yhdysvaltojen ja Saksan kanssa.
Liettuassakin meidän tapaan asia etenee nyt puolustusministerijohtoisesti. Meidän puolustusministeri Antti Häkkäsen paikallinen liettualaiskollega puolustusministeri Dovilė Šakalienė valmistelee nyt asiaa ja tavoitteena on yhteinen alueellinen ratkaisu Itämeren alueella. Liettuan mukaan heidän, mutta myös samaan aikaan tehtävä Latvian, Viron, Puolan, Suomen ja Ruotsin yhteinen päätös lisäisi pelotetta ja osoittaisi yhteistä näkemystä alueen puolustuksen periaatteista.
Viesti on selvä: Liettua on valmis puolustamaan aluettaan kaikin keinoin!
Tätä puolustusministeri Šakalienė alleviivasi ja muistutti perään kuitenkin myös siitä, että Liettua tulee aina pitämään kiinni siviilien suojelusta ja sodankäynnin keinoja koskevan kansainvälisen lain normeista ja periaatteista.
Liettuan tiedote päättyy näin:
”Valstybės gynimo tarybai pritarus išstojimui iš Otavos konvencijos, KAM siūlys Prezidentui teikti (savo iniciatyva ar Lietuvos Respublikos Vyriausybei pasiūlius) Seimui denonsuoti Otavos konvenciją.”
Eli ”Kun valtionpuolustusneuvosto on hyväksynyt eroamisen Ottawan sopimuksesta, ulkoministeriö ehdottaa presidentille (omasta aloitteestaan tai Liettuan tasavallan hallituksen ehdotuksesta), että maa irtisanoo Ottawan sopimuksen”.
Hieno ja tärkeä linjaus Liettualta. Iso ratkaisu etenee nyt turvallisuutemme ja maittemme koskemattomuuden varmistamisen kannalta oikeaan suuntaan. Olen vakuuttunut, että ilmoitukset irtisanoutumisesta saadaan Ottawaan niin, että ero tai erot olisivat mahdollisia viimeistään vuoden 2026 alusta eli puolen vuoden irtisanoutumisajan myötä.
Tai voihan tässä vielä käydä niinkin, että koko Ottawan sopimus purkeutuu, jos ja kun siihen kuuluva Ukraina ryhtyy käyttämään sopimuksen kieltämiä jalkaväkimiinoja yms,, joita Yhdysvallat on sille nyt luvannut toimittaa. Sillä jos sopimus olisi pakottava, tai käytön kieltävä, vain rauhanaikana, niin kyllähän siihen silloin voisi kaikkikin liittyä.
Tänään on tammikuu 19. päivä ja viimeinen päivä Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin valtakautta. Huomenna vallankahvaan palaa Donald Trump. Mitä se tuo tullessaan, emme tiedä, mutta toivotaan, että vanha viisaus pätee vuonna 2025:kin eli, ”Kun herra antaa viran, antaa hän järjenkin”.