Arvoisa Etelä-Lopen Eränkävijöiden puheenjohtaja – parahin Kimmo,
hyvät metsästäjäsiskot ja -veljet
jahtimaiden maanomistajat,
…
Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma Unholaan jääköön.
…
Hyvät naiset ja miehet,
Haluan aivan alkuun kiittää mieluisasta kutsusta juhlaanne. Takana on minullakin mukava jahtipäivä läntisellä Lopella ja hetki sitten oli mukava saunassa lämmitellä ja vaihtaa oranssit juhlatummiin.
70 vuotta on siitä, kun metsästysseuranne perustettiin. Näiden vuosikymmenten aikana on ehtinyt tapahtua paljon niin teidän seurassanne kuin metsästyksenkin saralla.
Hienoissa paikoissa saimme jälleen passissa olla. Saalistakin Tapio antoi, mutta minun kohdalle ei tällä kertaa peurat osuneet.
Osa jahtiveljistänne ja siskoistanne on jo edesmenneitä ja osa vasta uusia tuttavuuksia – omaa metsästäjätaivaltaan aloittelevia.
Tänään on hyvä ilta myös muistaa heitä, jotka ovat jo passitorninsa jättäneet ja talkoonsa tehneet. Teistä monelle tulee varmasti mieleen joku. Kiittäkää häntä ainakin nyt mielessänne.
Jutelkaa hänestä pöydässänne vielä hetki illankin aikana myöhemmin.
Meillä jokaisella on varmasti joku, joka on ollut se luotto jahtikaveri, joka on opettanut metsälle. Monelle se on varmasti ollut oma vanhempi, äiti tai isä, isoveli tai -sisko, ystävä tai joku kokenut seuran jäsen.
Tiedän, että nyt ajattelet juuri sitä omaanne.
Hyvä niin ja uskoisin, että kiitollisena.
….
Ja sitten katsokaa uuteen jahtikauteen ja passipaikkaan mikä sai tänä syksynä ehkä jopa uuden metsästäjän.
Jahtiveli Antti, tiedän, että tämän syksyn hirvipassi oli sinulle erityinen. Muistat sen kuin muistat sen oman ensimmäisen hirvenkaatosi. Nyt onnistujana oli oma poikasi.
Ja olen varma, että hänkin muistaa tämän hetken oman isänsä kanssa ikuisesti ja muistelee sitä ehkä seuranne 100-vuotisjuhlassa aikanaan.
Täällä juhlassakin on uusia jäseniänne. Olkaa heille samalla tavalla opiksi kuin Tappi oli nuorille ja kuinka Antero on nuorille ja uusille. Neuvokaa ja tukekaa. Niin metsästyksen perinteet ja salatkin opitaan parhaiten.
Uskallan sanoa, että teistä tänään moni miettii mielessään myös seuranne historian yhtä suurinta eli Tammisalon Toivoa. Ja myös aivan varmasti sellaisia tekijöitä mitä Airolan Arto ja Lehtisen Reijo ovat seurassanne olleet. Ja monet muut.
Ja seuran vahvoja naisia niin jahdeissa kuin monessa muussakin. Olisi varmasti Simosen Terttua tullut monessa tilanteessa nälkäkin. Ja kiitos kuuluu myös kaikille kotijoukoille.
Itse toivon, että tämän juhlaillan yksi kantava keskustelunaihe olisikin ystävyys ja yhdessä tekeminen. Kiitollisuuskin näistä.
Hyvät ystävät,
Itse olen saanut metsästää vajaan parikymmentä vuotta. Hienoja jahteja, mutta ennen muuta hienoja hetkiä metsällä, erätulilla, Erkkilän kyttikopilla ja riistanhoitotöissä Järvisen Tompan kanssa.
Ja perhana, käsin se 5,5 hehtaarin riistapelto piti nytkin kylvää, kun sen Raunokin 40 vuotta sitten kylvi – ja kylvi vuosittain ja siitä tuli aina hyvä.
Tuli niillä opeilla hyvä nytkin.
Teidän seuran väestä tietysti tuo Santeri on ollut minulle läheinen ystävä, mutta myös jahtikaveri. Kiitollisena katselen häntäkin tänään.
Ja muistan kuinka teidän seuran väki oli kettujahdissa meidän Joosepinpolun varressa. Hienosti hoitivat ja minäkin sain oppeja.
Mutta kannustan myös jokaista pohtimaan aina sitäkin, että teenkö kaiken ainoalla oikealla tavalla vai voisinko itsekin jotain muuttaa tai ehkä uuttakin kokeilla.
Hyvät ystävät,
Onhan tämä meidän elämäntapa vertaansa vailla. Elämme sopusoinnussa luonnon kanssa. Elämme metsästä ja elämme maasta. Ja jos Tapio suo niin nautimme erän antimista. Uskoisin, että tänäänkin illallispöytään on katettu metsiemme antimia ja jahtienne saalista.
Ja jokainen metsällä ollut tietää, että joskus onnistaa, aina ei.
Metsästyksessä yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen onkin iso osa koko juttua.
Vaikka joskus on hienoa mennä metsälle ihan yksin ja kyttikopille kuun valoon.
Niin kaunis on hiljaisuus.
….
Arvostamani metsästäjät,
Vanhan sanonnan mukaanhan metsällä vietettyjä päiviä ei edes lasketa elinpäiviin – vaan ne tulevat siihen päälle.
Rakas edesmennyt isäni aikanaan muistutti omien viisikymmentävuotispäiviensä aikaan, että ei elämä ole täynnä vuosia vaan vuodet ovat täynnä elämää. Näin on teidänkin seuranne kohdalla.
Teistä varmasti kaikilla on mielessä sellaisia hetkiä erältä mitä mielellänne muistelette. Ne ovat usein niitä hetkiä nuotiolla, metsämiehen hiljaisia hetkiä passipaikalla ja varmasti myös niitä hetkiä, kun Tapio on ollut anteliaalla päällä.
Ja muistoja varmasti siitäkin, kun se kymppipiikki meni viereiseen paikkaan passiketjussa.
Mikäänhän ei ole niin vilpitöntä, kuin jahtiveljien onnellisuus kaverin kaadosta.
Aika velikultia.
….
Hyvät ystävät,
Metsästys on kuitenkin paljon muutakin kuin jahteja. Riistakantojen hoito on teille ja meille tärkeä osa tätä.
Riistakantojen hoito on meille metsästäjille suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Tehtävämme on huolehtia, että kannat pysyvät elinvoimaisina ja hyvinä, mutta toisaalta varmistaa myös se, että kannat pysyvät oikeasuhtaisina muun luonnon – sen tasapainon – ja myös mm. maa- ja metsätaloudenkin kannalta. Ja oman osansa meidän alueilla tuo myös liikenne.
Haluan erityiset kiitokset osoittaa niille metsästäjille, jotka tekevät kaiken muun päälle tärkeää SRVA eli Suurriistavirka-aputehtävää.
Ja ymmärrän hyvin, että kun yhteiskunta ei ole osaansa voinut hyvin ja vastuullisesti hoitaa ja työtänne tukea, niin se talkootyön into ja auttamisen halukin on ollut ja on nytkin koetuksella.
Ymmärrän, että teistä voi välillä tuntua meitä päättäjiä kohtaan siltä, että ”Mitäs minäkään, kun eivät saa mitään aikaan”.
Ja kyllä. Samoin on laita suurpetokantojen hoidon osalta – olen pahoillani, että tätä työtänne on nyt jatkuvilla valituksilla ja oikeuden päätöksillä rajoitettu tai käytännössä estetty. Ja samalla luotu myös huolta ja pelkoakin ihmisten arkeen.
Ymmärrän teidän ja meidän turhautumisen ja myös huolen, mitä hallitsemattomasti kasvavat karhu- ja meidän alueella ennen muuta susikannat aiheuttavat. Palaan tähän vielä puheessani myöhemmin.
Ilman metsästysseuroja kantojen hoidon toteuttaminen ei olisi mitenkään mahdollista. Metsästysseurat – noin 4500 metsästysseuraa -kantaa koko maassa tunnollisesti vastuuta vaalimistamme riistakannoista. Metsästysseurat – te ja naapuriseuranne ansaitsevat kaikesta työstään suuren kiitoksen.
Perinteisiä elämäntapojamme myös haastetaan. Osa on tavalla tai toisella vieraantuneet luonnosta ja luonnon kiertokulusta.
On mahdoton ymmärtää, että esimerkiksi valkoposkihanhien metsästyksen salliminen tai edes niiden lihan hyödyntäminen ruokana herättävät edelleen vastusta.
Tässä asiassa olemme nyt etenemässä kuitenkin kuten myös merimetsojen kohdalla. Kohtuus kaikessa.
Hallitusohjelmassamme linjasimme, että ”Suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä. Jo aloitettua työtä kannanhoidollisen sudenmetsästyksen mahdollistamiseksi jatketaan eduskunnan päätöksen mukaisesti.” Tavoitteenamme on edelleen mahdollistaa suden ja suurpetojen vastuullinen kannanhoidollinen metsästys.
Nyt seuraava dead line on ensi vuoden alku, jolloin tavoitteemme on saada suden kannanhoidollisen metsästys käyntiin. Metsästys tapahtuisi kiintiömetsästyksellä, joka toteutetaan lakimuutoksen myötä asetuksella. Suden liitesiirron toimeenpaneva lakiesitys on nyt valmis ja tällä liitesiirrolla tarkoitetaan siis suden suojeluluokan alentamista täysin suojellusta lajista suojelluksi lajiksi.
On kiistaton tosiasia, että maassamme on susitihentymiä – myös meidän alueella, joiden harventamiseen tarvitaan kannanhoidollista metsästystä. Ja vastuullisella metsästyksellä pystymme torjumaan susien aiheuttamia vahinkoja, mutta myös ylläpitämään ja palauttamaan susien ihmisarkuutta. Susien ihmisarkuus on välttämätön ominaisuus ihmisen ja suden rinnakkaiselon kannalta. Susi on pidettävä ihmisarkana ja ihmisen asuinalueita karttavana.
Ja ymmärrän hyvin, että sudesta koettu uhka on lisännyt huolta ja jopa pelkoa ihmisissä sekä herättänyt mm. maatiloilla kysymyksiä elinkeinon harjoittamisen tulevaisuudesta.
Ja haluan muistuttaa, että meillä suurpetopolitiikassa on menneinä vuosikymmeninä hyvällä yhteistyöllä saavutettu merkittäviä onnistumisia.
Meillä ilvesten ja karhujen kantoja onnistuttiin suunnitelmallisella kannanhoidolla nostamaan ilman, että asenne suurpetoja kohtaan olisi muuttunut negatiivisemmaksi. Nyt tilanne alkaa kääntyä toisin.
Keskeinen tekijä onnistumisissa on ollut ja toivottavasti on myös jatkossa viisaasti toteutettu kannanhoidollinen metsästys ja näiden suurpetojen ihmisarkuuden menestyksekäs vaaliminen.
Olen itse Maa- ja metsätalousministeriön linjaaman suden suojelun viitearvotasosta eri mieltä. Minusta nyt viitetasoarvoksi suunniteltu 273 sutta on liikaa.
Suomen susien yksilömääräksi arvioidaan nyt noin 430. Määrä on noin 46 prosenttia suurempi, kuin viime vuoden maaliskuussa arvioitiin. Samoin susireviirien määrä on kasvanut. Nyt marraskuussa kannan arvioidaan olevan noin 557 sutta.
Kanta on siis Lukenkin mukaan viimeinkin noussut!
Ruotsissa vastaava viitearvo on 170. Minusta ei ole mitenkään perusteltavissa, että Suomen viitearvo olisi peräti 103 sutta eli 60 prosenttia suurempi kuin Ruotsissa.
Ruotsissa on muuten arvioitu, että geneettinen elinvoimaisuus säilyy, kun maahan tulee vähintään yksi susi joka kolmas vuosi. Meillä susia tulee itärajan yli koko ajan. Kymmenittäin vuosittain.
Sama huoli on karhuista.
Tätä menestyksekästä – teidän metsästäjien tekemää ja ylläpitämää – historiaa vasten Korkeimman hallinto-oikeuden hetki sitten tekemä karhupäätös otettiin vastaan tyrmistynein tunnelmin. Myönnän, että itse olisin jo viime vaiheessa ratkonut asiaa toisella tavalla ja epäilin nyt hallinto-oikeudessa kaatunutta mallia jo tuolloin.
En halua pelotella, mutta totean, että Romaniassa toteutettu karhun metsästyskielto 2015 on lisännyt karhujen aiheuttamia ihmisvahinkoja, myös kuolemia huomattavasti.
Mutta lupaan, että teen ja teemme tässäkin nyt parhaamme. Susi kuuluu Suomen metsiin, mutta ei pihoihimme. Karhutkin.
Oma kysymys on sitten villisiat ja niiden levittämä afrikkalainen sikarutto. En tänään siihen sen syvemmin mene. Itse uskon, että villisikakanta alueellamme tulee kasvamaan ja vakiintumaan. Toivottavasti hyvin ja vastuullisesti ja myös tautiturvallisesti.
Villisiasta tulee -haluamme tai emme – meille luonnossa elävä laji – myös uudempi riistalaji.
Tavoitteena meillä tulee olla se, että metsästyksen keinoin ennaltaehkäisemme vahinkoja, tautiriskejä ja kaikkea muutakin mitä epäterveiksi kasvavat kannat missä tahansa lajissa aiheuttavat.
Ja isoin tehtävänne ja tehtävämme on tietenkin perinteisten peura- ja hirvikantojen hoito. Itse toivon, että tulevaisuudessa meillä olisi mahdollisuus palata yhteislupajärjestelmään. Se kuitenkin – aivan oikein – vaatii sitä, että laajan pitäjämme erilaiset alueet ja esimerkiksi erilaiset hirvikannat – ja peurakannatkin – voidaan siinäkin maanomistajien – metsänhoidon ja viljelysmaidenkin – kannalta vastuullisesti hoitaa.
Ja lopuksi vielä, tahdon korostaa, että teillä – meillä – metsästäjillä on tässä kaikessa elintärkeä rooli.
Hyvät ystävät, metsästäjät
Metsästysseurat ovat tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Metsästystä harrastaa näissä noin 4500 metsästysseurassa nykyisin noin 300 000 suomalaista ja monella kylällä nimenomaan metsästysseura on kylän kokoava voima ja elinvoiman ylläpitäjä.
Toiminnan keskiössä on riistanhoitotyö ja keskeisimpimä isoimpana ponnistuksena vuosittain aina hirvijahdit.
Tänäkin vuonna noin 120 000 metsästäjää osallistuu hirvijahtiin ja jahtipäiviä hirvellä kertyy noin 670 000 ja kaikkien hirvieläiten parissa yli 1,6 miljoonaa metsästyspäivää. Seuruemuotoinen jahti on myös erittäin tärkeä yhteisöllisyyden kannalta.
Tänä vuonna hirvilupia myönnettiin 38 291 ja valkohäntäpeuroille noin 48 000.
Ja tietenkin sitten pienriista – sorsastus, rusakot ja muut.
Ja pidän myös arvokkaana sitä, että mahdollisuutta myydä riistalihaa on parannettu. Ja kannustankin tuomaan hyvää, puhdasta ja eettistä riistalihaa yhä useampien saavutettavaksi.
Olen myös ilolla laittanut merkille, että teidän seuranne on vaalinut aktiivista seuraväkeä ottaen uusia jäseniä ja houkutellen myös nuoria metsälle.
Ja minusta hieno juttu on ollut myös täältä liikkeelle lähtenyt Ellit Erätulella perinne.
Teidän Mari Skogberg aikanaan tämän ideoi ja nyt tapahtumaa toteuttaa hienolla ja aikalailla ainutlaatuisella tavalla äiti-tytär -kaksikko. Ellit Erätulilla on alusta asti haluttu rakentaa matalan kynnyksen tapahtumaksi, johon kuka tahansa nainen voi osallistua – metsästyskortilla tai ilman. Kiitos Mari tästä.
Ja toinen mikä teidän seuranne toiminnassa minun huomioni kiinnitti jo vuosia – tai vuosikymmeniä sitten – oli aikanaan upeat Pilpalan koululaisten hirvijahdit. Sielläkin aktiiveina olivat Arto Airola ja Reijo Lehtinen ja toki monet muutkin. Sellaisia tarvittaisiin tänäkin päivänä, kun lapsemme ja nuoremme vieraantuvat luonnosta.
Ja haluan kyllä teidän seurallenne antaa aivan erityistä tunnustusta jahdistanne, johon otitte mukaan vanhempaa väkeä aina hoivakodistamme asti. Sehän oli vähän sitten kuin papat passissa. Kiitos tästä kuuluu, jos oikein muistan Viivi Mutaselle.
Kannustan jatkamaan tällaisiakin juttuja ja olen mielelläni avuksi myös tällaisiin rahoitusta ja tukeakin etsimään. Luonto kuuluu kaikille.
Ja kaiken tämän mahdollistamiseksi – hyviä riistalaukausten ja jahtien toteuttamiseksi tarvitaan myös jahtimajoja, ampumaratoja ja muuta tulistetelupaikkoja ja niitä passitornejakin.
Haluan kiittää teidän seuran aktiiveja – erityisesti jo edes mennyttä Tapani Toivosta, mutta myös Tapilta oppejakin metsän lisäksi myös rakennushommiinkin saaneita Kosken Karia ja Antti Simosta. Ja ison kiitoksen ansaitsee Tapin kanssa itseään säästämättä ja aina valmiina talkoisiin ollut ja talkoita tehnyt Peltosen Antti. Metsämies on usein myös kirvesmies.
Ja kiitos teille kaikille myös meidän Lopen ampumaradan nykyisen Ampumaurheilukeskuksen rakentamisesta. Muistot elävät siellä. Ja mestarit kasvavat siellä. Ja hyvien riistalaukaustenkin varmuus sikiää sieltä.
Viherjäisell lattialla,
mis ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.Terve metsä, terve vuori,
terve metsän ruhtinas!
Täs on poikas uljas nuori,
esiin käy hän voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.
Arvoisa puheenjohtaja Kimmo, juhlivan seuran väki, hyvät ystävät,
Haluan vielä puheeni loppuun kiittää teitä vuosikymmenten työstä, mutta myös tästä juhlaillasta.
Haluan myös onnitella kaikkia tänään erikseen vielä palkittavia.
Ja haluan myös tuodan juhlaanne jahtimaittenne isäntäkunnan Lopen kunnan onnittelutervehdyksen ja kotikunnan valtuuston puheenjohtaja – itse itselleni ottamin valtuuksin – antaa teille kaikille ainakin huomenna juhlien jälkeen olla edes yhden päivän vain ihan Lopen uupuneita.
Paljon onnea!