Voimakkaasti ravistettuna.
Hyvät ystävät. Arvon rouvat ja hyvät herrat,
Marsalkka Mannerheimin elämä ansaitsee kunnioituksemme. Kiitollisuudella saamme hänen työtään maamme eteen muistella ja panosta vapaalle ja itsenäiselle Suomelle kiittää. Mannerheim oli itsenäisyytemme pitävä lukko useammankin kerran. Kiitos ja kunnia.
Mannerheimin elämä oli kaikin puolin merkillepantavan ainutlaatuinen. Olemme Lopella ryhtyneet kunnioittamaan myös hänen metsästäjäperintöään Mannerheim Hirvijahdin merkeissä Sakon johdolla ja myös tämä Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja Punelian rannalla on historian vaalimisessa ollut keskeisen tärkeä.
Tähän paikkaan nivoutuu myös vahvasti Mannerheimin pöytä. Mannerheim oli nimittäin myös kulinaristi.
Luin joskus kuinka Mannerheim-museon intendenttinä toiminut historioitsija Vera Von Fersen kertoi Mannerheimin arvostaneen ruokaa, kunhan se oli tehty hyvistä raaka-aineista ja valmistettu hyvin.
Mutta aamuisin hän söi puuroa ja kananmunaa ja joi cafe au laitin. Hänellä oli elämässään ajatus, että arkena syödään arkiruokaa ja jos on juhla, niin sitten on juhlavampaa.
Ehkä pienemmälle huomiolle on jäänyt se, että Mannerheim auttoi myös Eva-sisartaan keittokirjan ”Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille” (Kokbok för finsmakare och vanliga hungriga) kirjoittamisessa.
Hänen lempiruokia olivat vorschmack, seljanka, kuha Walewska eli Marskin kuha ja jälkiruoista maininnan ansaitsee ainakin suklaakakku.
Hän osasi siis nauttia myös aivan tavallisesta ruuasta. Kukapa ei. Hän oli myös kaikkiruokainen ja suuri kalan ystävä, mutta haukea hän ei syönyt. Hän piti sitä ”rantarosvona”.
Tänään me olemme täällä Mannerheimin tuvassa siksi, että legendaarinen Marskin Ryyppy täyttää nyt 80 vuotta.
Päämajassa nautittiin sotien aikana lounaalla yksi snapsi, illallisella kaksi. Lasi kaadettiin aina piripintaan.
Mannerheim ei halunnut, että leviäisi huhu, jonka mukaan sodan aikana päämajassa juotiin valtion laskuun. Hänen mielestä alkoholi kuului sivistyneeseen ruokailukulttuuriin, mutta humalahakuista juomista hän ei hyväksynyt.
Venäjän armeijan tapaan mahdollisimman paljon ja toisaalta se, jonka käsi ei tärissyt eikä juomaa läikkynyt, paljastui upseeriksi. Upseerin käsi ei voi täristä, koska sota-aikana oma ja toisten elämä riippui kylmähermoisuudesta.
Sodan aikana viinan laatu oli heikentynyt. Marsalkan ruokapöydässä käytiin syksyllä 1942 keskustelu pöydässä nautittavasta ruokaryypystä. Rajamäen akvaviittiä oli tarjottu jo pitkään ja kävi ilmi, että siihen alettiin olla kyllästyneitä. Tästä pöytäkeskustelusta tulikin alku varsinaisen Marskin Ryypyn kehittämiselle.
Ylipäällikkö nimittäin totesi vanhemmalle adjutantilleen Ragnar Grönvallille, että pöydässä tarjottavan akvaviittiryypyn makua voisi hänen mielestään vähän parantaa ja pöytäseurue antoi hankkeelle kannatusta.
Vanhempi adjutantti ryhtyi kehittämään juomasekoitusta. Grönvall sekoitteli ja maisteli juomasekoituksia käyttäen niihin akvaviittia, giniä ja vermuttia. Työ vei muutamia päiviä ja tulosten arvosteluun osallistuivat kaikki marsalkan pöydässä istujat – tällä kertaa myös Nenonen ja Paasonen, jotka muulloin tavallisesti käänsivät lasinsa ylösalaisin merkiksi siitä, etteivät ryyppyä halua.
Giniä päätettiin ensimmäisestä versiosta vähentää ja vermuttia hieman lisätä. Grönvall teki työtä käskettyä ja spetsasi sekoitustaan. Muutamaa päivää myöhemmin kaikki oli valmista ja sekoitus oli kaikkien mieleen. Ryyppysekoituksesta tulikin heti hyvin suosittu ja sitä ryhdyttiin nauttimaan ylipäällikön lounailla ja päivällisillä.
Everstiluutantti Grönvall oli siis onnistunut sekoittamaan marsalkan pöydässä yleistä tunnustusta saaneen ryypyn. Litraan Rajamäen akvaviittiä sekoitettiin 2 senttilitraa kuivaa valkoista vermuttia ja 1 senttilitra giniä. Tällä tavalla ruokaryypyn makua oli onnistuttu ratkaisevasti parantamaan.
Ylipäällikkö itse, joka jos kukaan oli snapsijuomien erikoisasiantuntija, ilmaisi olevansa hyvin tyytyväinen Grönvallin kehittämään juomasekoitukseen.
Oli syntynyt Grönvallin sekoitus, Blandin Grönvall tai ystävien kesken Grönan sekoitus.
Vasta myöhemmin, kun lopullisesti huomattiin juomasekoituksen todellinen merkitys, ryypystä ruvettiin käyttämään komeaa, Suomen marsalkkaan yhdistettyä nimeä. Niin mekin teemme tänään.
Oli syntynyt tasan 80 vuotta sitten legendaarinen marsalkan ryyppy. Suomen Marsalkkaa varten hänen aloitteestaan ja suostumuksellaan kehitetty ryyppysekoitus, joka oli ainutkertainen, ja joka tarjoiltuna piripintaisista pikareista oli sekä sisällöltään että ulkoiselta olemukseltaan sellainen, että siitä voitiin perustellusti käyttää nimitystä Marskin ryyppy.
Monen juhlapöydän ääressä istujan mielestä Marskin Ryyppy on käsillä, kun lasit on täytetty piripintaan. Tämäkin tietenkin on hyväksyttävää.
….
Hyvät ystävät – siirrymme kohta illallispöytään. Sitä ennen haluan teille paljastaa jotain ainutlaatuista.
Olen teettänyt Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajan alkuperäisistä snapsilaseista juhlavuoden kunniaksi tarkan kopion.
Ryyppylaseina ylipäällikön pöydässä käytettiin vanhan mallisia 6 cl:n vetoisia pikareja, joissa on noin viiden sentin mittainen jalka sekä korkea ja kapea suppilon muotoinen kupu. Kun käytetyt ryyppylasit uhkasivat loppua, eikä sota-aikana voinut sellaisia vallinneen lasipulan takia ostaakaan, tilattiin laseja lisää suoraan Riihimäen lasitehtaalta. Se valmisti ja lahjoitti näitä tehtaan normaalivalikoimaan ennen sotia kuuluneita laseja marsalkan ja hänen seurueensa käyttöön.
”Mannerheim tarttui lasiinsa sen kuvun keskiosasta peukalolla ja etusormella. Hänen taitoaan kuvaan se, ettei hän lasiin tartuttuaan enää katsonut kädessään olevaa lasia, vaan vastapäätä istunutta suoraan silmiin. Hänen kätensä teki kauniin rauhallisen kaaren, kun hän kumartui aavistuksen verran skoolatessaan pöytäseurueensa kanssa.”
Hyvät ystävät,
Lasinpuhaltaja Kari Alakoski teki minulle leppäpuisen muotin, mihin hän puhalsi näitä aitoja Marskin snapsilaseja. Haluan tällä teollani osaltani kunnioittaa Mannerheimin elämäntyötä, mutta myös huolehtia siitä, että muistot eivät himmene.
Olemme suunnitelleet, että näitä laseja voisi jatkossa saada täältä Marskin Majalta Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry:n hyväksi ostettua – ja niillä sitten nostettua – aidon Mannerheimin ryypyn.
Tulen myös itse lasia käyttämään arvokkaimpana antamanani lahjana. Ensimmäisen annoin Mannerheimin 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi majayhdistyksen puheenjohtaja kenraali Ilkka Korkiamäelle ja toisen puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kiviselle.
….
Mutta hyvät ystävät varsinainen Marskin Ryyppy on kuitenkin tarjolla vasta, kun lasien sisältö on ryypyn alkuperäiseen reseptiin perustuva.
Rajamäen akvaviitin valmistu lopetettiin vuonna 1974 vähäisen kysynnän johdosta. Tilalle tullut Extra akvaviitti oli tuntuvasti voimakkaammin maustettu. Se vaati siis maustamatonta viinaa pehmentämään. Myös kotimaisen vermuttin valmistus oli lopetettu, mutta Ranskasta löytyi hyvin lähelle sotavuosien vermuttia maultaan vastaava Noilly Prat extra dry. Sen tunnusomaisena makuna on erityisen voimakas koiruohon maku. Näin Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry:n johdolla aikanaan selvitettiin miten alkuperäisen Marskin Ryypyn voi itse sekoittaa tänä päivänä saatavilla olevista juomista seuraavalla reseptillä:
½ litraa Extra-akvaviittiä
½ litraa pöytäviina
2cl Noilly Prat Vermouth extra dryta
1 cl Giniä.
Aineet mitataan sekoitusastiaan. Ravistetaan voimakkaasti. Tarjotaan jääkylmänä huurteisista laseista.
Lasit täytetään piripintaan.
Ottakaamme ensimmäinen puraisu! Marskin Ryypylle!
Mannerheimille!