Pääministeri Sanna Marin on ainakin antanut ymmärtää, tai hänen puheensa on ainakin maailmalla niin ymmärretty, että Suomi voisi antaa nykyisiä Horneteja Ukrainalle. Marin on nostanut asiat esille Ukrainassa vieraillessaan niin medialle kuin omien sanojensa mukaan myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Ukrainassa petyttiin, kun Marin alkoikin kohun ja ennen muuta ulko- ja turvallisuuspoliittisen kritiikin myötä peruutella puheissaan. Oliko siis annettu ymmärtää tai jopa annettu sellaisia lupauksia, joita ei voitukaan pitää?
Nyt mediassa (Mtv.fi 23.3.2023) onkin jo kyselty, että ”Onko pääministeri Sanna Marin täysin tietämätön vai peräti häikäilemätön Hornet-selittelyissään?”
Pääministeri Sanna Marinin puheet olivat vähintäänkin huonosti harkittuja ja vastuuttomia. Tällaisesta ei lisäksi oltu käyty mitään keskustelua ulkopolitiikkaa perustuslain mukaan johtavan tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja valtioneuvoston kanssa. Ja yhtä tietämätön puheista oli myös puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) kuin myös Puolustusvoimiemme johto ja myös Ilmavoimien johto.
Aihe puhuttaa nyt vaalikentillä enemmän kuin mikään ja ajattelin hieman avata sitä täälläkin.
Selvää on, että tällainen keskustelunavaus olisi pitänyt käsitellä ennen julkisuuteen tuloa Tasavallan Presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa. Tästä ei ole kahta sanaa. Jos ei perustuslakia ole rikottu niin ainakin sen henkeä ja luottamuksen ilmapiiriä.
Mutta sitten huolimattomaan ja vastuuttomaan ”lupailuun”. Aloitetaan nyt siitä, että ei ole sattumaan, että aikanaan 1990-luvulla F-18 Horneteja hankittiin maahamme reilu 60 kappaletta. Hankituista 64:stä hävittäjästä on edelleen käytössä 62, kun kaksi on tuhoutunut vuosikymmenten aikana. Kone on ollut siis äärimmäisen luotettava ja varma. Ei ole sattumaa sekään, että myös uusia F-35 hävittäjiä päätimme hankkia 64 kappaletta. Siis samaisen määrän, vaikka uudet koneet ovat suorituskyvyltäänkin 90-luvun koneita parempia.
Miksi juuri 64?
En kovin tarkkaan voi julkisuudessa mennä Ilmavoimiemme toimintaan, mutta sen voin sanoa, että meillä 1300 km itärajaa ja hävittäjät toimivat ns. parvissa, joista tietty määrä on tositilanteessa ilmassa taistelutehtävissä, osa odottaa maassa nousuvuoroa ja osa on huollossa. Määrä siis syntyy tästä.
Jos nyt sitten antaisimme koneista esimerkiksi 20 pois? Niin tekisimme samalla päätöksen, että koko maan uskottavasta puolustamisesta luovuttaisiin. Me siis tarvitsemme kaikki hävittäjämme itse pitkän itärajan ja laajan maamme puolustamiseen.
Marinin ääneen pohdiskelema – lupaukseksikin tulkittu puhe – olisi siis karhunpalvelus oman maamme turvallisuudelle ja puolustuskyvylle. Ja se olisi palvelus Venäjän karhulle.
f-18-Hornet, kuvituskuva
Toiseksi, ensimmäiset uudet F-35 -koneet saadaan Suomeen vasta joulukuussa 2026. Siis yli kolmen ja puolen vuoden päästä. Siis silloin ensimmäiset. Eli ei vielä silloinkaan meillä ole yhtään ylimääräistä Hornetia poisannettavaksi, vaan silloin vasta siirtymä uuteen kalustoon alkaa. Parvet saadaan kasaan uusista F-35:sta vasta vuonna 2030. Silloin kentillämme on uusi kalusto täydessä laajuudessaan. Kuka nyt uskoo, että Ukraina haluaisi käydä keskustelua mahdollisista Suomen hävittäjistä vuodesta 2030 – tai ehkä esimerkiksi 2028 eteenpäin, kun maa käy juuri nyt taistelua olemassa olostaan? Onko puheissa siis annettu kuitenkin ymmärtää, että koneita voisimme antaa jo nyt? Valitettavasti luulen, että näin on tapahtunut tai ainakin puheet on näin Ukrainassa ymmärretty?
No, vaikka olisimmekin sitten vuodessa 2028 tai 2030 tai jotain vastaavaa ja meillä olisi uusia F-35 koneita parvissamme ja näin ollen osa vanhoista Horneteista ns. ylimääräisinä. Siis esimerkiksi viiden vuoden päästä. Niin silloinkaan koneita ei voisi enää antaa mihinkään sellaisenaan. Nämä meidän Hornetit on pian lennetty ns. loppuun. Ei niitä ole missään vaiheessa tämän takia ajateltu edes myytävän jollekin toiselle maalle vaan ne ovat loppuun lennettyjä. Eli vaikka pääministeri Marin sanoi, että hän antaisi koneita mieluummin Ukrainaan kuin romuttaisi niitä, niin tällaiset puheet ovat vastuutonta populismiä ulko- ja turvallisuuspolitikallamme ja puolustussotaa käyvän Ukrainan tilanteella.
Lopullista hävityssuunnitelmaa Horneteille ei ole vielä tehty. Mutta kun Hornetit tulevat meille tarpeettomiksi vuosikymmenen loppuun mennessä, niin silloin näistä koneista aseistus puretaan ja otetaan hyötykäyttöön, sen jälkeen elektroniikka yms. puretaan ja ne myydään – uskoisin, että takaisin Yhdysvaltoihin – ja sen jälkeen koneiden rungoista osa varmasti jätetään museoihin ja muistoiksi. Yhtä olen esittänyt mm. Tuuloksen Kauppakeskus Tuuloseen Hanssin-Jukan ja Migien seuraksi. Ja sitten valtaosa menee romutukseen – aiempien vastaavien hävittäjien tapaan – ihan vain sen takia, että ne rungot ovat loppuun käytettyjä eivätkä enää lentoturvallisia.
Koneiden alumiini voi sitten kierrätyksen kautta tulla kauppaan vaikkapa Pepsi tölkkinä. Elämän kiertokulkua.
Mutta tämä nyt vain yksinkertaisesti sen takia, että vääriltä puheilta ja vastuuttomilta lupauksilta saataisiin vähän faktapohjaisesti katkottua huhuja. Ja alleviivaan nyt vielä sitäkin, että meidän tulee Ukrainaa kaikin mahdollisin tavoin auttaa. Mutta vain siis mahdollisin. Pääministeri Marin voisi vaikkapa tehdä avauksen, että länsi keräisi Patrian 8×8 tai 6×6 -miehistönkuljetusvaunuista seuraavan suuremman lahjoituserän Ukrainaan. Niitä voimme Hämeenlinnassa tehdä lisää. Tai sitten TRG-kiväärejä voisi hyvin tilata Riihimäeltä Sakolta lisää. Tällaisia avauksia ja lupauksia voisi maamme tehdä, sillä niistä voisimme myös pitää kiinni ja ne toteuttaa.
Ehkä tämän Hornet-keskustelun voi sulkea hyvin Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Hornet-keskustelua MTV:llä lainatet:
”Minä en ole mukana missään sellaisessa, jossa vaarannetaan Suomen puolustuskykyä”
…
Kello 20.29. Tänään avasin vielä toisen sivun tänne blogiini. Siellä hieman kampanjapäivän tunnelmia Forssasta, Riihimäeltä, Lahdesta ja myös illan upeasta konsertista Hämeenlinnasta.