Niin siinä sitten kävi, että nettiyhteydet eivät saapasmaasta toimineet millään lailla. Muutaman päivän tauko siis tänne blogiin syntyi, mutta päiväkirja näiltäkin päiviltä tehty ja tulee tässä.
Keskiviikkona lento Milanoon lähti Helsingistä iltapäivällä. Suora lento ja perillä olimme kaksi ja puoli tuntia myöhemmin. Ystävämme Petri ja Jaana tulivat hakemaan meidät lentokentältä ja sitten parin tunnin ajo Bergamon kautta Rovettaan Clusoneen ja hotelliimme La Bussolaan. Kolme tähteä – no ehkä sitten. No ei valiteta, kyllä tässä kelpaa asua. Suihkut toimii ja muutenkin upeat näkymät vuorille.
…
Illalla tapasimme vielä Markon ja Aron Samulin ja Kurt Casselin ja kävimme maistamassa tottakai pitsan kotimaan pitsaa. Hyvää oli ja oli kiva nähdä endurokaveritkin heti ensimmäisenä iltana. Nyt hotellille ja nukkumaan. Huomenna päivä Venetsiaan.
…
Aamulla heräsimme yhdeksältä ja aamiaiselle ja sitten moottoritietä kohti Venetsiaa. Menomatka sujui hyvin ja itse Venetsiaan menimme viimeiset kilometrit veneellä. Kauniit ja mahtavat maisemat. Venetsiassa kiertelimme ympäri upeaa kaupunkia Sadun toimiessa kartturina. Marcon aukio löytyi ja Huokausten siltakin. Sillan juuressa nautimmekin sitten matkamme toiset ja pizzat. Hintataso kertoi, että hyvää täytyi olla ja sitä ne olivatkin.
Gondooleihin emme sitten menneet, mutta läheltä niitäkin ihailimme. Paluumatka hieman venyi. Pimeässä eksyimme kotinurkilla vuoristoteille ja siinä meni pimeässä valomerta katsellessa ja oikeaa reittiä etsiessä sitten muutama lisätunti. heh. Nyt jälleen pehkuihin.
…
Kolmas matkapäivä ja nyt päätimme suunnistaa Milanoon kuuluisille muotikaduille. Della Spiga ja muut muotikadut koluttiin ja mielenkiintoista oli. Upeita vaatteita ja vielä hienompia kenkiä. Päivä Milanossa meni vauhdikkaasti ja paluun matka sitten taas Milanon uskomattomissa ruuhkissa. Muutama kilometri tunnissa. Meinasin rauhallisenkin miehen hermo mennä. Pysähdyimme sitten lopulta odottamaan ruuhkaan menemistä Autogrillille ja sitten pääsimmekin takaisin kotikylään. Huomenna alkaa enduron kauden neljäs kilpailuviikonloppu ja nyt paikkana siis Bergamon ympäristö ja Italia.
…
Aamulla aikaisin Makelle ja pojille tsemppiviestit ja sitten varikolle ja ensimmäiselle crosstestille. Upea lampaiden laidunniitty keskellä vuorten välissä menevää solaa. Ivan Cervantes enduro 1:stä avasi pelin ja kyllä oli mahtava tunnelma. Samuli ja Aholan Mika hoitivat myös homman hyvin, mutta sitten päivä synkkeni. Tarkkalan Marko tuli – paha arviointivirhe ja aivan liian lujaa mäen reunaa ylös. Make haki vielä hieman ulkoa sopivaa ajolinjaa seuraavaan kurvaan, mutta siitä pyörä singahti ilmaan ja sairaan pitkä lento ja mies nurin. Pääsi vielä ylös, mutta käsi murtui ja parin pätkän jälkeen Maken oli jätettävä peli kesken. Teki pahaa katsoa, kun yksi parhaista ystävistäni oli ilmassa – aivan liian kauan – aivan liian pahassa paikassa.
Onneksi Make selvisi rytäkästä pikku murtumalla ja kipsillä. Kävimme vielä katsomassa saman erikoiskokeen Maken kanssa iltapäivällä ja kyllä veti vakavaksi kun paikan hurjuus selvisi. Makekin oli hiljainen. Lento oli yli 50 metriä ja alastulossa oli vaarana myös turhan kovaa maahan lyödyt ratakepit. Make kertoi ehtineensä ilmassa jo nopeasti käydä läpi tilannetta ja jopa muutaman vakavammankin sanan turvakseen sanoa.
Muut erikoiskokeet kiersimme myös, mutta niissä ei aivan näin hyviä katselupaikkoja ollutkaa. Aron Samuli voitti enduro kakkosen – hieno ajo todella vaativalla radalla ja hikisen kuumassa auringonpaisteessa. Aholan Mika oli myös hyvin kärkivauhdissa mukana, mutta yksi kova kaatuminen pudotti Mikan lopulta neljänneksi. Myös Johnny Aubert MM-sarjan kärkimies kaatui ja oli aivan totalisen sekaisin kun tapasin hänet maalissa. Illalla ajoimme laaksokylään Lovereen Markon ja Jaanan ja Petrin kanssa illalliselle. Ihastuttava ja hurmaava pieni kylä jokilaaksossa. Ravintolat aivan veden ääressä ja kostean lämmintä. Nyt nukkumaan.
…
Toinen kilpailupäivä meni seuratessamme sitten Markon kanssa suomalaisten menoa. Marko oli isoksi avuksi. Kertoi ajolinjoista ja muusta. Samuli jatkoi hyvää taistelua ja kaatumisen jälkeen kiri vielä makeaan voittoon. Aholan Mika oli kolmas vaikean viikonlopun jälkeen. Pohjamon Petrin kilpailu päättyi lauantaina kivikossa puujalkaan ja sama vaiva jätti Peten kisan kesken heti sunnuntai aamunakin. Salosen Valtteri sinnitteli hyvin pätkät läpi ja tulos oli kiven kovassa E2-luokassa hyvin viidennen ja kymmenen sijan välissä kumpanakin päivänä.
Kilpailun jälkeen ajoimme enduromiesten kanssa vielä Milanoon lentokentän lähelle. Saimme täältä kivan hotellin ja nyt pizzalle ja sitten nukkumaan. Muuten juuri hetki sitten tullessamme hotellin ohi meni mielenkiintoinen kulkue. Katolilaiset olivat liikkeellä ja lauloivat jotain vanhaa tuttua laulua Kesijärven rippileiriajoilta. Tuli mukavia muistoja nuoruudesta mieleen.
…
Maanantaina kahdeksan jälkeen aamiaiselle ja sitten Malpensan lentokentälle ja kohti Suomea.
…
Hieman oli kone myöhässä. Teimme vielä yhden laskeutumiskierroksen Helsingin tai oikeastaan Tallinnan yllä ennen kuin pääsimme takaisin kotimaan maankamaralle. Olipa mukava lukea koneessa läpi kaikki tämän päivän suomalaiset lehdet. Pienoinen uutispimento oli kun nettikään ei siis pelittänyt.
Mielenkiintoista oli myös lukea Keskustan uuden puoluesihteerin Korhosen kommentit porvarihallituksesta. En oikein ymmärtänyt miksi hän nyt sitä vaihtoehtoa karsasti. Minusta menneet on nyt unohdettu ja me katsomme avoimin silmin tulevaan. Meille kokoomuslaisille ainakin porvarihallitus on vahva vaihtoehto. Minulle vaihtoehdoista ykkönen ja uskon, että monelle muullekin.
Illan kunnanhallitukseen en koneen myöhästymisen takia sitten ehtinyt ja niinpä kotiin päästyämme vielä mökille ja heti hieman pihahommiin. Pekkala sai ympärilleen Milanosta käsin aamulla tilatun kivirouheen. Pysyy kivijalka kuivana ja mökki puhtaana.
Kiitos Jaanalle ja Petrille ja enduromiehille ja erityisesti Makelle ja Sadulle upeasta ja ikimuistoisesta matkasta. Nyt istun Pekkalan kuistilla ja päivitän blogiani. Järvi tyyni, sauna lämpiää. Hienoa.