Maanantai, 06.12.2010

Blogi, maanantaina 06.12.2010

Olen koko ikäni ihaillut sitä voimaa, joka on saanut suomalaiset liikkeelle. 

Tämä voima sai Venäjän sortoon kyllästyneet suomalaiset keräämään parissa viikossa 522 931 nimeä tsaarille lähetettyyn adressiin. Tämä voima sai suomalaiset talvi- ja jatkosodassa taistelemaan määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Tämä voima sai suomalaiset maksamaan raskaat sotakorvaukset, jälleenrakentamaan isänmaan ja tarjoamaan kodin niille suomalaisille, joilta vihollinen oli sen riistänyt.

Tällä voimalla on nimi. Se on isänmaanrakkaus.

Se on rakkautta tätä maata ja kaikkia sen asukkaita kohtaan. Se on rakkautta omaa perhettä, vanhempia ja lapsia kohtaan. Se on rakkautta niitä esivanhempia kohtaan, jotka omin käsin raivasivat pellot ja rakensivat talot. Ja se on rakkautta niitä tulevia lapsia, sukupolvia kohtaan, jotka joskus tätä maata asuttavat.

Tämä päivä – Itsenäisyyspäivä on kunnianosoitus isänmaanrakkautta kohtaan. Se on kunnianosoitus kaikkea sitä kohtaan, joka on pyhää.

Vaikka historiamme raskaimmista vuosista on jo aikaa, eivät suomalaiset ole unohtaneet maan itsenäisyyden vuoksi tehtyjä uhrauksia. Me kaikki tunnemme presidentti Rytin jatkosodan aikaisen uhrauksen. Hänen aito isänmaanrakkautensa on ihailtavaa. Hän laittoi isänmaan edun henkilökohtaisen etunsa edelle.

Mutta näin teki myös moni asekätkijä. Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen Suomessa suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio, jolla pyrittiin mahdollistamaan sissisodankäynti sellaisessa tilanteessa, että Neuvostoliitto miehittäisi maan. Vaikka operaatio toteutettiin Päämajan komennossa, sen yhteensopivuus Moskovan välirauhansopimuksen kanssa oli kyseenalainen. Loppujen lopuksi toiminnasta tuomittiin Pohjoismaiden laajimmassa oikeusjutussa 1 488 henkilöä.

Muistan kun 15 vuotiaana nuorukaisena haastattelin Marsalkka Mannerheimin metsästysmajalla jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrothia. Kysyin hänen mielipidettään asekätkennästä ja asekätkijöistä. Ehrnroth totesi: ”He olivat miehistä parhaita”.

Asekätkijöiden maine oli joskus koetuksella, mutta tänään me tiedämme ja tunnustamme näiden miesten rohkeuden ja ansiot. Heidän maineensa on puhdas. He eivät olleet syyllisiä, kuten Rytikään, muuhun kuin siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä.

Itsenäisyys on hyvät ystävät paljon muutakin.

Meillä on itsenäinen, menestyvä maa ja mahdollisuus kouluttautua, tehdä työtä, yrittää. Sen vapauden arvo on mittaamattoman suuri.

Suomalaisista elämänarvoista mainittakoon toisen ihmisen elämän kunnioittaminen ja työn arvostaminen. Yleensä suomalainen pyrkii tekemään parhaansa. Mieleeni tulee erään ajattelijan toteamus:

”Ihmisen on hyvä kehittää lahjansa huippuun, mutta ei omaan tiliinsä vaan ollakseen niin kykenevä kuin suinkin palvelemaan saamillaan lahjoilla kansaansa ja kanssaihmisiään!”

Tuo lausahdus antaa myös perusteita arvioida isänmaallisuutta laajemminkin. Isänmaallisuus on arkisia asioita kuten oman työnsä tai opiskelunsa hoitaminen mahdollisimman hyvin. Se on edellä käyneiden sukupolvien työn ja saavutuksien arvostamista.

Pientä Suomea arvostetaan myös muualla. Tänä syksynä saimme lukea, kuinka amerikkalainen, arvostettu Newsweek- aikakauslehti uutisoi Suomen olevan maailman paras maa. Lehden tutkimuksen mukaan kysymykseen: ”Jos syntyisit tänään, mikä maa tarjoaisi parhaan mahdollisuuden elää tervettä, turvallista, suhteellisen varakasta ja nousujohteista elämää?” oikea vastaus on Suomi.

Myös vuosi sitten julkaistun brittiläisen tutkimuksen mukaan Suomi on maailman vaurain maa. Kyseisessä tutkimuksessa huomioitiin taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi myös vakautta, terveyttä, demokratiaa ja onnellisuutta. Ja päättyvällä viikolla julkaistiin Unicefin laaja selvitys, joka osoitti, että maamme on kärjessä maailman tasa-arvoisimpien maiden joukossa. Ykkönen olemme ehdottomasti tuonkin selvityksen mukaan koulutuksen tasa-arvossa.

Tällaisille vertailuille ei pidä antaa liian suurta arvoa, mutta ehkäpä tämä tutkimus on hyvä muistuttamaan meitä siitä, että vaikka edelleen maassamme on paljon köyhyyttä ja eriarvoisuutta, on meillä silti joissain asioissa onnistuttu parantamaan yhteistä hyvinvointiamme.

Suomalaiset arvostavat maamme itsenäisyyttä! Tämä arvostus käy läpi sukupolvien, se ei tunne ikärajoja. Harva asia on enää nykypäivän Suomessa sellainen, jonka voi sanoa yhdistävän isät ja pojat, äidit ja tyttäret. Mutta itsenäisyys ja sen juhlimiseen pyhitetty päivä on yksi niistä!

On valitettavasti todettava, että ei ole enää kovin kaukana päivä, jolloin ”Veteraanin iltahuudon” sanat ”kohta poissa on veljet” on totta. Siitä syystä meidän nuorempien on huolehdittava, että laulun sanat himmetä ei muistot koskaan saa, myös toteutuvat. Pitäkäämme huolta mummoistamme ja -vaareistamme tukemalla ja kuuntelemalla heitä. Annetaan heidän nauttia viimeisistä vuosistaan arvokkaasti ja arvostusta tuntien.

Tänä päivänä me suomalaiset hiljennymme pohtimaan omaa historiaamme – suhtaudumme itsenäisyyteemme kiitollisin, hartain, mutta ylevin mielin.

Toivotan teille kaikille bloginikin lukijijoille hyvää itsenäisyytemme 93. juhlapäivää!

Nyt kunniakäynnille sankarihaudalle ja Vapaussodanmuistomerkille. Sen jälkeen juhlistamaan itsenäistä Suomea täällä rakkaassa kotikunnassani Lopella. Ilta sitten Helsingissä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Arvokas ja tärkeä päivä. Tärkein.

 

Kello jo yli puolenyön ja juuri linnanjatkoilta kotiin. Upeat juhlat jälleen kerran ja hienoa oli se, että mukana oli paljon myös hämäläisiä niin Lopelta, Riihimäen seudulta kuin ympäri koko Hämeen. Ystäviä ja yhteistyökumppaneita ja hämäläisiä tekijöitä ja osaajia. Mutta nyt nukkumatin maahan. Aamulla jo aikainen herätys valiokuntiin. Työt jatkuvat paremman Suomen hyväksi.

 

Kommentit