Opetusministeri Jukka Gustafsson on arvostellut lukioiden ranking-listauksia. Minusta listaukset ovat aivan tervetulleita varsinkin kun niitä nyt on uudistettu ja päivitetty. En ymmärrä miten lukioitamme kehittäisi se, että pää laitettaisiin pensaaseen ja vaiettaisiin lukioiden eroista ja haasteista ja toisaalta hyvyydestä ja paremmuudesta.
Minusta opetusministerin pitäisi mieluumminkin keskittyä lukion kehittämiseen. Suomalainen lukio on liian kauan ollut väliin putoajana milloin yliopistouudistuksen puristuksessa ja milloin ammattillisen koulutuksen panostusten välissä. Nyt olisi oikeasti jo korkea aika opetusministerin ryhtyä toimiin lukiokoulutuksen kehittämiseksi ja siihen lisäpanostamiseksi.
Me tarvitsemme korkeatasoisen lukiokoulutuksen jatkossakin. Ja se pitää turvata koko maassa ja pääsääntönä aina omasta kodista käsin käytynä. Tämä on iso haaste ja tulee vaatimaan rahaa ja myös uudenlaisia tapoja toimia. Mutta samaan aikaan minusta on tärkeää myös vahvistaa lukioiden yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Ja lisäksi myös työelämäyhteyttä pitää saada luontevammaksi.
Mutta isoin uudistustarve on lukion riittävän rahoituksen turvaamisen lisäksi siinä, että lukiomme antaisi riittävän ja kattavan tiedon ja taidon pärjätä jatko-opinnoissa. Meidän on väistämättä oltava valmiita pohtimaan sitä, että opetetaanko lukioissamme edelleen opettajajohtoisesti liikaa vain tietoa ja taito hallita ja käyttää sitä jää liian vähälle. Itse siis pohtisin koko yleissivistyksen käsitystä uudelleen. Lukiolaisten liitto on tehnyt minusta varsin kehityskelpoisen esityksen esimerkiksi lukion tuntijaon uudistamiseksi. Se kannattaisi nyt ottaa työn pohjaksi. Idea siis olisi, että lukiomme opettaisi jatkossa enemmän taitoa hallita ja käyttää tietoa.
Samalla koko lukioajan merkitystä pitäisi korostaa. Se voisi lähteä tiedediplomeistä ja siitä, että lukion merkitystä jatko-opintoihin pääsemiseksi korostettaisiin. En itse kokonaan luopuisi yliopistojen pääsykokeista eli sekin tie pitäisi turvata, mutta jotenkin tuntuu hullunkuriselta, että nuori opiskelee ensin ensin kolme vuotta lukiossa ja sitten yo-keväänä kirjoitusten jälkeen hänen pitäisi muutamassa kuukaudessa valmistaa kuin tyhjästä itsensä yliopistojen pääsykokeisiin. Eikö sen lukion juuri pitäisi olla tätä valmistamistyötä varten. Minusta pitäisi. Siksi lisäisin merkittävästi myös lukioihin opinto-ohjausta ja toive olisi, että nuorten oikeus riittävään opinto-ohjaukseen kirjattaisiin myös selkeäksi oikeudeksi lukiolakiin.
Myös lukiokoulutuksen eroja maakuntien välillä tulee seurata. Tuore STT:n selvitys osoittaa minusta myös arvokasta tietoa siinä, että maakuntien väliset tasoerot ovat hyvin pieniä lukiokoulutuksessa. Selvitys osoittaa siis sitä, että onneksi lukioiden välillä ei ole valtavia eroja ainakaan sijainnin suhteen. Ja kaiken kaikkiaankin selvitys osoittaa, että lukioidemme erot ovat hyvin pieniä ja hyvä niin.
Mutta toivotaan, että opetusministeri Jukka Gustafsson ottaisi nyt todesta lukion uudistamistarpeen. Sinne tarvitaan lisää resursseja, mutta myös muista uudistuksia. Lukion vuoro on nyt.
….
Aitan Joulussa…
Oksaset järjestivät tänään Lopella aivan uuden joulutapahtuman. Perinteikkään talon piha-aitta sai uuden elon talvipakkasessa kun aitan sisälle oli loihdittu todellinen ”Joulupukin paja”. Lahjapöytiä oli monenlaisia ja herkkuja ja kaikenlaista. Ja ihanan hämyinen tunnelma vain joulukuusen valossa. Ulkona sitten Aitan Kahvila ja lapsille pulkkamäkeä ja poniratsastusta. Mitäs muuta jouluiseen tapahtumaan enää voisikaan toivoa.
Nuo kuvat taitavat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta sen nyt vielä totean, että tällaisia käsityön ja jouluherkkujen tapahtumia ei ole koskaan liikaa ja tällaisia Aitan Jouluja ei ainutlaatuisuudessaan varmasti toista. Suuri kiitos siis talon nuorelle uudelle emännälle Minna Oksaselle ja entiselle talon tyttärelle Minna Ahtiselle ihastuttavasta tapahtumasta.
Toivottavasti ensi vuonna näemme jälleen. Laskiaisena 🙂
…
Talvipäivää siis vietetty. Juuri piipahdin vielä Loppijärven rannassa. Linnuilla riitti vielä ruokaa ja aika vilske siellä kuusen suojassa kävikin. Luonto ei todellakaan nuku talviunta. Nyt hieman ruokaa ja jos sitten vaikkapa tämän päivän urheiluannos ihan kotisohvalla eli salibandyn MM-loppuottelu Suomi-Ruotsi.
…
Kello 22.35 ja se nautinto kotisohvalla jäi lyhyeen. Ruotsi oli tänään liian tyly nuorivastustaja ja peli oli ohi aivan liian aikaisin. Onneksi sentään lopussa hieman tilastoja saatiin kaunisteltua vaikka rumat luvut taululle jäikin. Nyt salibandylla on aikaa kaksi vuotta laittaa pakka uusiksi. Kolmekymppisten joukkue ei enää pysynyt nuorentuneen Ruotsin vauhdissa ja taidoissa kiinni ja nyt sama nuorennusleikkaus on tehtävä meilläkin. Huippu-urheilu vaatiin aina joskus sukupolven vaihtumista ja nyt sen aika on Suomi-säbässä. Uskon, että kahdessa vuodessa se tehdään ja hyvin ja toivottavasti lajiliitto ja muut antavat tähän riittävät resurssitkin.
Huippu-urheilun rahoituspohjaa tulee muutenkin laajentaa. Tulen aiheen parissa tässä toivottavasti tällä alkavalla viikolla vielä olemaan aloitteellinenkin. Jotain hieman uuttakin ajattelin pohtia. Onko se sitten kannatettavaa niin sen näemme sen jälkeen. Toivottavasti.
Mutta sellainen päivä tänään. Huomenna jatkamme ja illalla sitten mielenkiintoinen politiikan ilta Janakkalassa. Hieman erilaiseen porukkaan alustajaksi. Odotan mielenkiinnolla.