Hyvää vappua!
Glada Vappen!
Kevään, ylioppilaiden ja suomalaisen työn juhlaa! Ja niitä kaikkia tänään juhlistimmekin. Aamusta suuntasimme Lopen Seudun Mobilistien kanssa ensin Läyliäisiin. Tuttuun tapaan vappupäivän kokoontuminen siellä Läykän Nesteellä ja totta kai tarjolla munkkeja ja simaa. Kymmeniä upeita vanhoja autoja kaarsi jälleen pihaan ja tunnelma oli sen mukainen. Renkaita siinä yhdessä ”potkittiin” ja toinen toistemme autoja ihasteltiin ja vähän keväästä ja politiikastakin höpistiin. Kiitoksia autoväeltä tulee nykyisin todella paljon näistä tieremonteista ja niin tälläkin kertaa, kun juurikin Karkkilan ja Lopen yhdistävä tie – Siikalantie-Hunsalantie – sai uuden pikipinnan viime syksynä tälle suvelle. Nyt uutta asfalttia jatkamme sitten koko Pilpalantien eli aina Ruposen risteyksestä kantatie 54:lle ja vielä tärkeä pisto Kalamajantielle.
Läykästä sitten autoletka jatkoi Lohjalle ja me suuntasimme kirkolle. Lopen kirkon juurella kokoonnuimme nyt jo 18. kerran viettämään Lopen Vappua. Kevään juhlapuheen piti tällä kertaa meidän Lopen kunnan kulttuurituottaja Tuula Pirinen. Laitan Tuulan upean puheen tähän alle kokonaisuudessaan, mutta täytyy sanoa, että olipa nyt vahva tunnelma senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla. Ensin pitkäaikainen kirjastoimenjohtajamme ja meidän hyvinvointitoimialan liikuntasuunnittelija Satu Suomalainen laskivat kukat YK:n patsaalle ja sitten Timotein laulajat musiikkineuvos Anneli Julenin johdolla johdattelivat meitä kevään tunnelmiin. Ihastuttavia lauluja ja itsekin jouduin tai pääsin tai ihan kuinka vaan vähän sooloakin laulamaan. Laulu oli ikimuistoinen On suuri sun rantas autius ja sen tänään lauloin ja lauloimme Tuulalle.
Ja sitten Tuula kertoi yli 40-vuotisesta työurastaan kotikuntamme kulttuurin ja tapahtumien parissa. Ja kuten aamulla totesin, että Tuula on todellakin se ”yksi ja ainoa”. Kiitollisena usein Tuulaa miettinyt ja tänään myös kuuntelin.
Tässä vielä Tuulan 18. Lopen Vapun kevään puhe:
Vappupuhe – Tuula Pirinen, kulttuurituottaja
Loppi, 1.5.2025,
Lopen kulttuuri – sen hienoudet ja ainutlaatuisuudet
”Hyvät kuulijat, –
siis te kaikki, jotka olette tulleet viettämään tätä iloista kevään juhlaa yhdessä!
Tänä keväänä tulee kuluneeksi 41 vuotta siitä, kun astuin ensimmäistä kertaa Lopen kunnantalon ovista sisään – nuorena innokkaana markkinointimerkonomina, kädet hieman hikisinä ja sydän pamppaillen. Olin tuolloin vielä Karkkilassa Lounaskahvila Niirassa töissä, mutta pannut ja kattilat saivat jäädä, kun koulutoimiston kanslistin äitiysloman sijaisuuspaikka avautui – ja siitä hetkestä alkoi matka, jota en olisi osannut kuvitellakaan.
Ensimmäinen työhuoneeni oli kunnantalon yläkerrassa. Vastassa oli kansalaisopiston toimistovirkailija Mirja Nummela, ja hetken päästä saapui legendaarinen koulutoimenjohtaja Ahti Väistö – ensimmäinen esimieheni. Ahti ja Mirja opastivat minut talon tavoille ja koulutoimiston tehtäviin… Ahti pian tosin Riihimäen aluesairaalasta käsin, akillesjänteen katkettua moninaisten harrastusten tiimellyksessä. Siitä alkoi nousujohtoinen urani Lopen kunnan palveluksessa, siitä alkoi yhteistyö, joka opetti minulle, että työelämässä pärjää myös huumorilla ja joustoilla – ja että ohjeet voi antaa vaikka sairaalavuoteelta käsin.
Erilaisia työtehtäviä on vuosikymmenten varrella riittänyt; tutuiksi ovat tulleet kirjoituskoneet, kalkkeeripaperit, monistuskoneet, sanelukone, puhelinvaihde jne. Olen ollut mukana koulutoimessa, kulttuurissa, liikunnassa, kansalaisopistossa, nuorisotyössä ja matkailussa – joskus jopa kaikissa yhtä aikaa! On ollut hiihtokouluja, Muumipukuja, jumpparyhmiä ja konserttijärjestelyjä – eikä pidä unohtaa niitä yhteisiä yli kuntarajojenkin järjestettyjä saunailtoja ja erilaisia juhlatilaisuuksia kunnantalon alakerrassa. Siellä, jos missä, syntyi aitoa työyhteisön yhteishenkeä.
Lopen kunta on pieni, mutta kulttuuriltaan suuri. Täällä ei istuta käsien päällä – täällä toimitaan. Ja se on meidän vahvuutemme. Kulttuuri, liikunta, mikä tahansa harrastaminen eivät ole pelkkiä harrastuksia – ne ovat hyvinvointia, merkityksellisyyttä, osallisuuttaja yhteisöllisyyttä. Hyvää oloa.
Lopen kulttuurielämä on ollut minulle kuin toinen koti. Saan tehdä yhteistyötä lukemattomien paikallisten yhdistysten, seurojen ja ennen kaikkea ihmisten kanssa, joita sitten tapaan arjen askareissa aivan muissa yhteyksissä, jotka laulavat, soittavat ja esiintyvät teatterissa – se on aina yhtä ihmeellistä – se on myös ihan parasta työssäni.
Verkostoituminen on välttämätöntä. Olen todennutkin, että itse en osaa juurikaan laulaa enkä soittaa mutta koordinoin ja mahdollistan muitten tekemiset. Meillä on upeita, erilaisia toimijoita ja yhdistyksiä, kuten Lopen Harmonikat, Lopen Puhallinorkesteri, Lopen Mieslaulajat, Lopen Naiskuoro Timotei, Lopen teatteri, Etelä-Hämeen tanssiopisto, kotiseutuyhdistys Loppi-seura, Juhani Peltosen seura, Sakari Pälsin seura, Syrjä-seura, kyläyhdistykset ja seurakunta, (joitakin mainitakseni) – ja paljon tapahtumia, jotka syntyvät talkoilla, suurella innolla ja sydämellä, yhdessä tehden.
Meillä on myös taitavia ammattitaiteilijoita, heidän panoksensa rikastuttaa meidän kaikkien arkea. Samoin uskon, että meidän tekemisemme avaa heille uusia näkökulmia.
Unohtaa ei myöskään sovi Lopen opiston roolia opetuksen mahdollistajana erilaisissa opintoryhmissä kuten kädentaidoissa. Näitä tuotoksia on parhaillaan nähtävänä kirjaston Fallesmannissa. Tämä sali koki juuri kasvojen kohotuksen ja palvelee entistä ehompana näyttelytilana ja konserttipaikkana.
Loppi saa kiitettävän arvosanan täällä esiintyviltä taiteilijoilta ja naapuripitäjien vierailijoilta. En tilaa tänne esiintyjiä vaan esiintyjät haluavat tulla tänne. Se ei ole itsestään selvyys, tähän on kulunut 40 vuotta ja se on vaatinut pitkäjänteistä työtä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Esiintyjät arvostavat sitä, että tilat ja esityksen vaatimat puitteet ovat kunnossa, kuten flyygeli viritettynä, tupa täynnä väkeä, ja puffetista saa hyvät väliaikakahvit. Omat ja naapurikuntien vieraat kiittelevät vuolaasti hyvistä esiintyjistä jamukavasta tunnelmasta. Ilman talonmiehiä, siistijöitä ja puffetin pitäjiä en järjestelyistä selviäisi. (Joskus tekisi mieleni nousta kesken juhlien kertomaan, mitä kaikkea on tehty ennen kuin ollaan tässä pisteessä, nauttimassa itse tapahtumasta).
Loppi tutuksi – lehti on osa työtäni. Siinä oleva paikallisten yrittäjien palveluhakemisto ja lehden ajankohtainen sisältö ovat osa kunnan markkinointia. Lehti toimii monelle kesäasukkaalle karttana kesäiseen Loppeen. Siinäkin näkyy yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen paikallisten yrittäjien kanssa. Lehti on juuri ilmestynyt ja jaettu eri puolille kuntaa. Siihen on koottu kattavasti kesän tapahtumat; tanssit, konsertit, tori-illat, kesäkahvilat, ruokapaikat ja muu palvelutarjonta.
Hyvinvointi- ja vapaa-aikapalveluiden uusi toimiala on tuonut uusia tuulia myös itselleni. Paluuni ruohonjuuritasolle kulttuurituottajaksi tuntuu hyvältä. Olen saanut elää muutoksen mukana – viiden eri kunnanjohtajan aikakaudella – ja nähdä, miten toimintakulttuuri on muuttunut mitä suuremmassa määrin. Osa hyvään, osa haasteellisempaan suuntaan.
Hyvät kuulijat,
Meillä on kunta, jossa kulttuuri elää kylien ja niissä asuvien ihmisten kautta. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen ja yhteisö tarvitsee kulttuuria. Toivon, että tämä muistetaan haasteellisen taloudellisen tilanteenkin puristuksissa.
Pitkän talven jälkeen saapuu muuttolinnut ja kesäasukkaat. Tavataan toisiamme torilla sekä kylien tapahtumissa ja nautitaan kesästä kunhan sen aika koittaa.
Vappu on kevään ja työn juhla. Tässä kohden toivotan meille kaikille aurinkoista, iloista ja yhteisöllistä vappua!”
******
Lämmin kiitos vielä Tuulalle, Timotein laulajille, Annelille, Tarjalle ja Sadulle! Kaunis Lopen Vappu meille taas syntyi.
Ja kiitos ennen muuta teille kaikille, jotka jälleen senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalle aamulla yhteen kokoonnuitte. Ja jälleen heräsi ajatus ja idea uudelleen, että olisihan se kiva saada joskus vielä YK:lle päähän myös se jättisuuri ylioppilaslakkikin? Eikös vain?